Väestön monimuotoistuminen ja ikääntyminen
Suomen mittakaavassa Helsinki on ikärakenteeltaan nuori kaupunki. 2000-luvun kuluessa väestö on monimuotoistunut, ja kielten ja kulttuurien kirjo kaupungissa kasvanut nopeasti.
Noin puolessa helsinkiläisistä kodeista asuu vain yksi ihminen, mutta kaupungissa yleistyvät myös monenlaiset perheet ja erilaiset vuoro- ja yhteisöasumisen ratkaisut.
Tulevaisuudessa kaupungin väestökehityksessä korostuvat erityisesti ikääntyneiden kasvava määrä sekä ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu.
1. Helsingin väestö moninaistuu
Monien maailmankaupunkien tavoin Helsingin väestö on yhä monimuotoisempaa. Moninaistuvien elämäntapojen ja arvojen rinnalla myös kielellinen ja kulttuurinen kirjo kasvaa. Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien eli vieraskielisten määrä on kasvanut 2000-luvulla, ja parin viime vuoden aikana huomattavan suuri muuttovoitto on lisännyt vieraskielisen ja ulkomaalaistaustaisen väestön määrää.
Vieraskielisten osuuden odotetaan olevan vuonna 2025 noin 20 prosenttia kaupungin koko väestöstä ja noin 27 prosenttia alle kouluikäisistä helsinkiläisistä. Sellaisia ulkomaalaistaustaisia helsinkiläisiä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, oli 134 000 henkeä vuoden 2023 lopussa. Heistä Suomessa syntyneitä oli jo noin 24 700 henkeä.
Kotimaisista kieliryhmistä ruotsinkielisten osuus on kaupungissa 5,5 prosenttia. Ruotsinkielisen väestön määrän ennustetaan olevan 39 000 henkeä 2030-luvun lopulla, mikä on runsaat 2 000 henkeä nykyistä enemmän. Väestöosuuden ennakoidaan kuitenkin laskevan noin 5,0 prosenttiin.
Vieraskielisistä asukkaista selvästi suurin ryhmä ovat venäjänkieliset. Heitä on vajaa kuudesosa kaikista vieraskielisistä. Muita suuria ryhmiä ovat somalin-, arabian-, englannin- ja vironkieliset. Somalin- ja arabiankielisten osuudet ovat kasvaneet viime vuosina selvästi. Kaikkiaan Helsingissä asuu ihmisiä miltei kaikista maailman maista, ja rekisteröityjä äidinkieliä on noin 140.
2. Nuorten ja ikääntyvien osuudet korostuvat
Helsinki on useiden yliopistokaupunkien tavoin ikärakenteeltaan nuorekas kaupunki. Helsingissä suurin ikäryhmä ovat 25–34-vuotiaat, kun taas maassa keskimäärin suurin ryhmä ovat 55–64-vuotiaat. Sekä varhaiskasvatusikäisten että peruskouluikäisten määrä kasvaa vain hieman vuoden 2026 loppuun mennessä. Yli 65-vuotiaiden ennustettu kasvu on 7,1 prosenttia, eli 8 000 henkilöä vuoden 2026 loppuun mennessä. 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa juuri eläkeiän saavuttaneiden määrää nopeammin, ja sen odotetaan kasvavan yli 15 prosentilla vuoden 2026 loppuun mennessä. 80 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa lähes 50 prosenttia tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.
Vaikka Helsinki on koko maan mittakaavassa ikärakenteeltaan monimuotoinen ja nuorten väestöryhmien osuus on suuri, ikääntyvien määrän kasvu on silti huomattava tulevaisuuden kehitystrendi. Ikääntyvien terveys ja toimintakyky ovat keskimäärin hyvät, mutta väestönmuutos vaikuttaa esimerkiksi asumisen ja palvelujen tarpeisiin sekä kaupunkitilan käyttöön. (Lue lisää: Ikääntyneiden hyvinvointi.) Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä kasvaa selvästi. Myös esteettömän asumisen kysyntä kasvaa, ja on ennakoitu, että yleisiä alueita käytetään liikkumisen lisäksi yhä enemmän myös oleiluun. Tulevaisuudessa on tärkeää tukea ikääntyneiden liikkumista kaupungissa sekä digitaalisten palvelujen saavutettavuutta.
Suomeen muuttanut väestö on pitkään koostunut suureksi osaksi työikäisistä, mutta nykyään yhä suurempi osuus sekä kaupungin nuorista että ikääntyvistä on ulkomaalaistaustaisia. Tämä vaikuttaa merkittävästi kaupungin palvelujärjestelmän kehittämistarpeisiin. Monet ikääntyneet maahanmuuttaneet kaipaavat omankielisiä palveluita, ja nuoret tarvitsevat tukea koulutus- ja urapoluilleen. Ulkomaalaistaustaisten oppilaiden koulumenestys on keskimäärin suomalaistaustaisia heikompaa, siirtyminen toisen asteen koulutukseen on vähäisempää ja työllistyminen vaikeampaa. Ulkomaalaistaustaiset ovat usein suomalaistaustaisia pienituloisempia, ja pienituloisissa kotitalouksissa eläminen korostuu ikääntyneiden ja lasten keskuudessa. Alueelliset erot väestörakenteessa heijastuvat alueiden eroihin palveluiden tarpeessa. Joillain Helsingin alueilla nuoria ulkomaalaistaustaisia on vain vähän, kun taas joillain alueilla osuus on jo yli 60 prosenttia vastaavista nuorten ikäryhmistä.
3. Muuttovoitto ulkomailta tuo työikäistä väestöä
Väestön ikääntymisen ja matalahkona pysyttelevän syntyvyyden vuoksi Helsingin väestönkasvu nojaa vahvasti Helsingin seudun ulkopuolisesta Suomesta ja ulkomailta tapahtuvaan muuttoon. Suomeen muuttaneiden merkitys kaupungin työmarkkinoilla kasvaa edelleen. Vuoden 2020 lopussa kaikista kaupungin 18–64-vuotiaista työllisistä noin 13 prosenttia oli ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia. Osuus oli selvästi korkeampi esimerkiksi hallinto- ja tukipalvelutoiminnoissa, logistiikassa sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnassa, eli esimerkiksi siivousalalla ja julkisen liikenteen kuljettajissa. Suomeen muuttanut työssäkäyvä väestö on kuitenkin hyvin moninaista. Suuri osa Suomeen muuttaneista työskentelee asiantuntijoina tai erityisasiantuntijoina.
Väestön moninaisuus tukee kaupungin kansainvälistä vetovoimaa sekä taloudellista ja kulttuurista potentiaalia. Väestön ikääntyminen vähentää työikäisten määrää, ja tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan myös ulkomaista työvoimaa. Helsinkiin 2000-luvulla merkittävästi työperäistä maahanmuuttoa tuonut muuttoliike Virosta on hiipunut, ja virolaisten määrä onkin viime vuosina hieman vähentynyt. Kansainvälisen vetovoiman lisäksi kaupungin on tärkeä onnistua pitämään kiinni niistä helsinkiläisistä, jotka pohtivat muuttoa muualle.
4. Yksinasuvien osuus korostuu
Helsingissä on muuhun maahan ja myös muihin pääkaupunkiseudun kuntiin verrattuna enemmän yksinasujia. Kaupungin yleisin asuntokuntatyyppi ovatkin yksinasuvat, joita oli vuoden 2022 lopulla 182 200 eli 51 prosenttia kaikista asuntokunnista. Seuraavaksi yleisin asuntokuntatyyppi oli kahden hengen asuntokunnat, joiden osuus kaikista asuntokunnista oli 29 prosenttia. Kolmen hengen asuntokuntia oli 10 prosenttia, neljän hengen 7 prosenttia ja viiden hengen 2 prosenttia kaikista asuntokunnista.
Kahden hengen asuntokuntien osuus koostuu lähinnä lapsettomista pareista, joita oli vuoden 2023 lopussa 23 prosenttia. Lapsiperheitä helsinkiläisasuntokunnista oli vuoden 2023 lopussa 18 prosenttia. Kahden aikuisen lapsiperheitä oli 13 prosenttia ja yhden aikuisen lapsiperheitä 5 prosenttia.
Myös perherakenteet monimuotoistuvat Helsingissä. Lasten asumiseen liittyvät tilastointitavat eivät mahdollista esimerkiksi vuoroasumisen tarkastelua eli arviota siitä, kuinka moni lapsi asuu kahdessa eri osoitteessa asuvien vanhempien luona. Valtioneuvoston vuoden 2020 arvion mukaan vuoroasuminen on kuitenkin selvästi yleistynyt, ja esimerkiksi lapsiperheiden erotilanteissa tehdyistä asumissopimuksissa vuoroasumissopimukset ovat kaksinkertaistuneet viime vuosikymmenellä. Myös erilaiset yhteisöasumisen muodot ovat lisääntyneet.
Kotitalouksien rakenne on tärkeä kysymys tulevaisuuden asumisen tarpeiden ennakoinnissa. Kotitalouksien tyypillä on yhteys myös hyvinvoinnin kysymyksiin. Esimerkiksi köyhyysriskin tiedetään olevan yksinasuvilla muita asuntokuntatyyppejä suurempi. Helsingin pienituloisista 70 prosenttia on yksinasuvia, ja yksinasuvista helsinkiläisistä lähes joka viides on pienituloinen, kun osuus koko väestöstä on vain hieman yli 10 prosenttia.