Hyppää pääsisältöön

Väestön monimuotoistuminen ja ikääntyminen

Helsingin väestö on yhä monimuotoisempaa. Moninaistuvien elämäntapojen rinnalla myös kielellinen kirjo kasvaa, ja ikääntyvien määrä korostuu nuorten ikäluokkien ohella.
Miten tilanne on kehittynyt?

Helsinki on ikärakenteeltaan maan mittakaavassa nuori kaupunki. 2000-luvun kuluessa väestö on monimuotoistunut, ja kielten ja kulttuurien kirjo kaupungissa kasvanut nopeasti.

Missä olemme nyt?

Noin puolessa helsinkiläisistä kodeista asuu vain yksi ihminen, mutta kaupungissa yleistyvät myös monimuotoistuvat perheet ja erilaiset vuoro- ja yhteisöasumisen ratkaisut.

Mitä näköpiirissä?

Tulevaisuudessa kaupungin väestökehityksessä korostuvat erityisesti ikääntyneiden nouseva määrä sekä ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu.

Sisällysluettelo:

1. Helsingin väestö moninaistuu

Monien maailmankaupunkien tavoin Helsingin väestö on yhä monimuotoisempaa. Moninaistuvien elämäntapojen ja arvojen rinnalla myös kielellinen ja kulttuurinen kirjo kasvaa. Vieraskielisten määrä on kasvanut 2000-luvulla, ja noin 60 prosenttia kaupungin muuttovoitosta on tullut viime vuosina ulkomailta. Vieraskielisten osuuden koko väestöstä oletetaan olevan vuonna 2025 noin 20 prosenttia, alle kouluikäisistä helsinkiläisistä noin 27 prosenttia. Sellaisia ulkomaalaistaustaisia helsinkiläisiä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, oli 111 013 vuoden 2020 lopussa. Heistä Suomessa syntyneitä eli maahanmuuton niin sanottuun toiseen sukupolveen kuuluvia oli jo yli 21 000. 

Kotimaisista kieliryhmistä ruotsinkielisten osuus on kaupungissa 5,6 prosenttia. Ruotsinkielisen väestön määrän ennustetaan olevan 42 000 vuonna 2050, mikä on 5 500 nykyistä enemmän. Väestöosuuden ennakoidaan kuitenkin laskevan nykyisestä 5,6 prosentista 5,2 prosenttiin. Vieraskielisistä asukkaista kieliryhmittäin tarkasteltuna selvästi suurin ryhmä on venäjänkieliset. Heitä oli noin viidesosa kaikista vieraskielisistä. Muita suuria ryhmiä ovat viron-, somalin-, arabian- ja englanninkieliset. Somalin- ja arabiankielisten osuudet ovat kasvaneet viime vuosina selvästi. Kaikkiaan Helsingissä asuu ihmisiä miltei kaikista maailman maista, ja rekisteröityjä äidinkieliä on noin 140.

Suomenkielisten osuus Helsingin väestöstä on pienentynyt tällä vuosituhannella. Se oli 88 prosenttia vuonna 2000, 78 prosenttia vuonna 2020 ja sen ennustetaan olevan 72 prosenttia vuonna 2030. Muutosta selittää pitkälti vieraskielisten osuuden vastaava kasvu. Ruotsinkielisten osuus on pienentynyt noin 6,5 prosentista 5,5 prosenttiin ja sen odotetaan pienenevän tällä vuosikymmenellä hieman lisää. Tapahtuneet muutokset näkyvät voimakkaimmin nuorissa ikäryhmissä, kun taas yli 65-vuotiaissa esimerkiksi vieraskielisten osuus on huomattavasti vähäisempi.

2. Nuorten ja ikääntyvien osuudet korostuvat

Helsinki on useiden yliopistokaupunkien tavoin ikärakenteeltaan koko maan keskiarvoon verrattuna nuorekas kaupunki. Suurin ikäryhmä ovat 25–34-vuotiaat, kun taas maassa keskimäärin suurin ryhmä ovat 55–64-vuotiaat. Varhaiskasvatusikäisten osuus helsinkiläisistä pienenee, mutta peruskouluikäisten määrä kasvaa 5 500 lapsella vuoteen 2025 mennessä. Myös yli 65-vuotiaiden ennustettu kasvu on 12 prosenttia, eli yli 13 000 henkilöä vuoteen 2025 mennessä. 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa juuri eläkeiän saavuttaneiden määrää nopeammin, ja sen odotetaan kasvavan kolmanneksen seuraavan viiden vuoden aikana. Seuraavan kymmenen vuoden aikana 80 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa jopa 60 prosenttia.

Vaikka Helsinki on koko maan mittakaavassa ikärakenteeltaan monimuotoinen ja nuorten väestöryhmien osuus on suuri, ikääntyvien määrän kasvu on Helsingissä huomattava tulevaisuuden kehitystrendi. Ikääntyvien terveys ja toimintakyky ovat keskimäärin hyvät, mutta väestönmuutos vaikuttaa esimerkiksi asumisen ja palvelujen tarpeisiin sekä kaupunkitilan käyttöön. (Lue lisää: Ikääntyneiden hyvinvointi.) Esteettömän asumisen kysyntä kasvaa, ja on ennakoitu, että myös yleisten alueiden käyttö oleiluun liikkumisen lisäksi lisääntyy. Myös esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä kasvaa selvästi. Ikääntyneiden kaupungissa liikkumisen helpottaminen ja digitaalisten palvelujen saavutettavuuden tukeminen korostuvat tulevaisuudessa.

Suomeen muuttanut väestö on pitkään koostunut suureksi osaksi työikäisistä, mutta nykyään yhä suurempi osuus sekä kaupungin nuorista että ikääntyvistä on ulkomaalaistaustaisia. Tämä on merkittävä muutosvoima kaupungin palvelujärjestelmän kehittämistarpeissa. Ikääntyneissä ryhmissä korostuu erityisesti omankielisten palvelujen tarve, ja samanaikaisesti myös hyvin pienituloisten osuus on tässä ryhmässä suuri. Ulkomaalaistaustaisten nuorten menestyminen koulussa on keskimäärin yhä heikompaa kuin suomalaistaustaisilla lapsilla, siirtyminen toiselle asteelle on vähäisempää ja työllistyminen vaikeampaa. He myös asuvat huomattavasti useammin pienituloisessa perheessä. Alueelliset väestöerot korostavat palvelutarvetta joillakin alueilla. Joillain kaupungin alueilla äidinkieleltään vieraskielisiä on vain vähän, kun joillakin toisilla alueilla osuus on jo yli 60 prosenttia.   

Ikääntyneen väestön määrä on noussut Helsingistä vuosituhannen alun 75 000:sta reiluun 104 000 henkilöön vuonna 2020. Ennusteen mukaan vuonna 2050 Helsingissä olisi jo lähes 180 000 yli 65-vuotiasta asukasta. 65–79-vuotiaiden määrä ei nouse tulevilla vuosikymmenillä yhtä jyrkästi kuin edeltävinä vuosina, mutta yli 80-vuotiaiden määrä sen sijaan nousee entistä nopeammin. Yhteensä Helsingin väestö on ennusteen mukaan vuonna 2050 jo noin 825 000 henkilöä. Nuorempien ikäluokkien kasvu on tulevilla vuosikymmenillä maltillisempaa kuin iäkkäiden, mutta kasvua tulee kaikissa tarkastelluissa ikäluokissa.

3. Muuttovoitto ulkomailta tuo nuorta väestöä

Väestön ikääntymisen ja matalahkona pysyttelevän syntyvyyden vuoksi Helsingin väestönkasvu nojaa vahvasti ulkomailta tapahtuvaan muuttoon. Suomeen muuttaneiden merkitys kaupungin työmarkkinoilla kasvaa edelleen. Vuoden 2020 lopussa kaikista kaupungin 18-64-vuotiaista työllisistä noin 13 prosenttia oli ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia. Osuus oli selvästi korkeampi esimerkiksi hallinto- ja tukipalvelutoiminnoissa, logistiikassa sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnassa, eli esimerkiksi siivousalalla ja julkisen liikenteen kuljettajissa. Suomeen muuttanut työssäkäyvä väestö on kuitenkin hyvin moninaista. Suuri osa Suomeen muuttaneista työskentelee asiantuntijoina tai erityisasiantuntijoina. 

Väestön moninaisuus tukee kaupungin kansainvälistä vetovoimaa sekä taloudellista ja kulttuurista potentiaalia. Toisaalta väestön ikääntyminen vähentää työikäisten määrää, ja tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan myös ulkomaista työvoimaa. Helsinkiin 2000-luvulla merkittävästi työperäistä maahanmuuttoa tuonut muuttoliike Virosta hiipui jo ennen koronapandemian alkua. Kansainvälisen vetovoiman lisäksi kaupungin on myös tärkeä onnistua pitämään kiinni helsinkiläisistä, jotka pohtivat asumisuransa jatkamista muualla. 

Nuoren väestön osuus korostuu Helsingissä: alle 30-vuotiaita kaupunkilaisia on yhteensä noin 450 000. Viime vuosikymmeninä erityisesti vieraskielisten osuus on korostunut tässä ikäryhmässä, ja suomenkielisten alle 30-vuotiaiden määrä on hieman laskenut 2000-luvun taitteeseen verrattuna.

4. Yksinasuvien osuus korostuu

Helsingissä on muuhun maahan ja myös muihin pääkaupunkiseudun kuntiin verrattuna enemmän yksinasujia. Kaupungin yleisin asuntokuntatyyppi ovatkin yksinasuvat, joita oli vuoden 2020 lopulla 172 000 eli 50 prosenttia kaikista asuntokunnista. Seuraavaksi yleisin asuntokuntatyyppi oli kahden hengen asuntokunnat, joiden osuus kaikista asuntokunnista oli 30 prosenttia. Kolmen hengen asuntokuntia oli 10 prosenttia, neljän hengen 7 prosenttia ja viiden hengen 2 prosenttia kaikista asuntokunnista.

Kahden hengen asuntokuntien 30 prosentin osuus koostuu lähinnä lapsettomista pareista, joita oli vuoden 2020 lopussa 24 prosenttia. Lapsiperheitä helsinkiläisasuntokunnista oli vuoden 2020 lopussa 23 prosenttia, kahden aikuisen lapsiperheitä oli 16 prosenttia ja yhden aikuisen lapsiperheitä 7 prosenttia. 

Myös perherakenteet monimuotoistuvat Helsingissä. Lasten asumiseen liittyvät tilastointitavat eivät mahdollista esimerkiksi vuoroasumisen tarkastelua eli arviota siitä, kuinka moni lapsi asuu kahdessa eri osoitteessa asuvien vanhempien luona. Valtioneuvoston vuoden 2020 arvion mukaan vuoroasuminen on kuitenkin selvästi yleistynyt, ja esimerkiksi lapsiperheiden erotilanteissa tehdyistä asumissopimuksissa vuoroasumissopimukset ovat kaksinkertaistuneet viime vuosikymmenellä. Myös erilaiset yhteisöasumisen muodot ovat lisääntyneet.

Kotitalouksien rakenne on tärkeä kysymys tulevaisuuden asumisen tarpeiden ennakoinnissa. Kotitalouksien tyypillä on yhteys myös hyvinvoinnin kysymyksiin. Esimerkiksi köyhyysriskin tiedetään olevan yksinasuvilla muita asuntokuntatyyppejä suurempi. Helsingin pienituloisista 70 prosenttia on yksinasuvia, ja yksinasuvista helsinkiläisistä lähes joka viides on pienituloinen, kun osuus koko väestöstä on vain hieman yli 10 prosenttia.

Noin puolet Helsingin asuntokunnista oli yhden hengen asuntokuntia vuonna 2020, ja 24 prosenttia lapsettomia pariskuntia. Kahden aikuisen lapsiperheitä oli 13 prosenttia ja yhden aikuisen lapsiperheitä 5 prosenttia. Muualla pääkaupunkiseudulla lapsiperheiden osuus on suurempi. Kun katsotaan viimeisen viidentoista vuoden kehitystä, yhden hengen asuntokuntien määrä on noussut Helsinkiä jyrkemmin muualla pääkaupunkiseudulla ja koko maassa. Koko maassa lapsiperheiden määrä on laskenut, vaikka se on pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä noussut.