Hyppää pääsisältöön

Väestön monimuotoistuminen ja ikääntyminen

Helsingin väestö on yhä monimuotoisempaa. Moninaistuvien elämäntapojen rinnalla myös kielellinen kirjo kasvaa, ja ikääntyvien määrä korostuu nuorten ikäluokkien ohella.
Miten tilanne on kehittynyt?

Helsinki on ikärakenteeltaan maan mittakaavassa nuori kaupunki. 2000-luvun kuluessa väestö on monimuotoistunut, ja kielten ja kulttuurien kirjo kaupungissa kasvanut nopeasti.

Missä olemme nyt?

Noin puolessa helsinkiläisistä kodeista asuu vain yksi ihminen, mutta kaupungissa yleistyvät myös monimuotoistuvat perheet ja erilaiset vuoro- ja yhteisöasumisen ratkaisut.

Mitä näköpiirissä?

Tulevaisuudessa kaupungin väestökehityksessä korostuvat erityisesti ikääntyneiden nouseva määrä sekä ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu.

Sisällysluettelo:

1. Helsingin väestö monimuotoistuu

Monien maailmankaupunkien tavoin Helsingin väestö on yhä monimuotoisempaa. Moninaistuvien elämäntapojen ja arvojen rinnalla myös kielellinen ja kulttuurinen kirjo kasvaa. Vieraskielisten määrä on kasvanut 2000-luvulla, ja noin 60 prosenttia kaupungin muuttovoitosta on tullut viime vuosina ulkomailta. Vieraskielisten osuuden koko väestöstä oletetaan olevan vuonna 2025 noin 20 prosenttia, alle kouluikäisistä helsinkiläisistä noin 27 prosenttia. Sellaisia helsinkiläisiä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, oli 107 671 vuoden 2019 lopussa. Suomessa syntyneeseen toiseen sukupolveen kuuluvia on jo noin 20 000.

Kotimaisista kieliryhmistä ruotsinkielisten osuus on kaupungissa 5,6 prosenttia. Ruotsinkielisen väestön määrän ennustetaan olevan 42 000 vuonna 2050, mikä on 5 500 nykyistä enemmän. Väestöosuuden ennakoidaan kuitenkin laskevan nykyisestä 5,6 prosentista 5,2 prosenttiin. Vieraskielisistä asukkaista kieliryhmittäin tarkasteltuna selvästi suurin ryhmä on venäjänkieliset. Heitä oli noin viidesosa kaikista vieraskielisistä. Muita suuria ryhmiä ovat viron-, somalin-, arabian- ja englanninkieliset. Somalin- ja arabiankielisten osuudet ovat kasvaneet viime vuosina selvästi. Kaikkiaan Helsingissä asuu ihmisiä miltei kaikista maailman maista, ja rekisteröityjä äidinkieliä on noin 140.

2. Nuorten ja ikääntyvien osuudet korostuvat

Helsinki on useiden yliopistokaupunkien tavoin ikärakenteeltaan koko maan keskiarvoon verrattuna nuorekas kaupunki. Suurin ikäryhmä ovat 25–34-vuotiaat, kun taas maassa keskimäärin suurin ryhmä ovat 55–64-vuotiaat. Varhaiskasvatusikäisten osuus helsinkiläisistä pienenee, mutta peruskouluikäisten määrä kasvaa 5 500 lapsella vuoteen 2025 mennessä. Myös yli 65-vuotiaiden ennustettu kasvu on 12 prosenttia, eli yli 13 000 henkilöä vuoteen 2025 mennessä. 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa juuri eläkeiän saavuttaneiden määrää nopeammin, ja sen odotetaan kasvavan kolmanneksen seuraavan viiden vuoden aikana. Seuraavan kymmenen vuoden aikana 80 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa jopa 60 prosenttia.

Vaikka Helsinki on koko maan mittakaavassa ikärakenteeltaan monimuotoinen ja nuorten väestöryhmien osuus on suuri, ikääntyvien määrän kasvu on Helsingissä huomattava tulevaisuuden kehitystrendi. Ikääntyvien terveys ja toimintakyky ovat keskimäärin hyvät, mutta väestönmuutos vaikuttaa esimerkiksi asumisen ja palvelujen tarpeisiin sekä kaupunkitilan käyttöön. (Lue lisää: Ikääntyneiden hyvinvointi.) Esteettömän asumisen kysyntä kasvaa, ja on ennakoitu, että myös yleisten alueiden käyttö oleiluun liikkumisen lisäksi lisääntyy. Myös esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä kasvaa selvästi. Ikääntyneiden kaupungissa liikkumisen helpottaminen ja digitaalisten palvelujen saavutettavuuden tukeminen korostuvat tulevaisuudessa.

Ulkomaalaistaustaisen väestön lisääntymisen myötä yhä suurempi osuus kaupungin nuorista ja ikääntyvistä on ulkomaalaistaustaisia. Tämä on merkittävä muutosvoima kaupungin palvelujärjestelmän kehittämistarpeissa. Ikääntyneissä ryhmissä korostuu erityisesti omankielisten palvelujen tarve, ja samanaikaisesti myös hyvin pienituloisten osuus on tässä ryhmässä suuri. Ulkomaalaistaustaisten nuorten menestyminen koulussa on keskimäärin yhä heikompaa kuin suomalaistaustaisilla lapsilla, siirtyminen toiselle asteelle on vähäisempää ja työllistyminen vaikeampaa. He myös asuvat huomattavasti useammin pienituloisessa perheessä. Alueelliset väestöerot korostavat palvelutarvetta joillakin alueilla. Esimerkiksi vieraskielisten lasten osuus vaihtelee Helsingin asuinalueilla 1–60 prosentin välillä.

3. Muuttovoitto ulkomailta tuo nuorta väestöä

Väestön ikääntymisen ja matalahkona pysyttelevän syntyvyyden vuoksi Helsingin väestönkasvu nojaa vahvasti ulkomailta tapahtuvaan muuttoon. Maahanmuuttotaustaisten merkitys kaupungin työmarkkinoilla kasvaa edelleen. Vuoden 2019 lopussa kaikista kaupungin työllisistä noin 14 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Osuus oli selvästi korkeampi esimerkiksi hallinto- ja tukipalvelutoiminnoissa sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnassa, eli esimerkiksi siivousalalla ja julkisen liikenteen kuljettajissa. Ulkomaalaistaustainen väestö on hyvin moninainen, ja suuri osa Suomeen muuttaneista työskentelee myös asiantuntijoina tai erityisasiantuntijoina.

Väestön moninaisuus tukee kaupungin kansainvälistä vetovoimaa sekä taloudellista ja kulttuurista potentiaalia. Toisaalta väestön ikääntyminen vähentää työikäisten määrää, ja tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan myös ulkomaista työvoimaa. Helsinkiin 2000-luvulla merkittävästi työperäistä maahanmuuttoa tuonut muuttoliike Virosta on hiipunut viime vuosina jo ennen koronapandemian alkua. Kansainvälisen vetovoiman lisäksi kaupungin on myös tärkeä onnistua pitämään kiinni helsinkiläisistä, jotka pohtivat asumisuransa jatkamista muualla.

4. Yksinasuvien osuus korostuu

Helsingissä on muuhun maahan ja myös muihin pääkaupunkiseudun kuntiin verrattuna enemmän yksinasujia. Kaupungin yleisin asuntokuntatyyppi ovatkin yksinasuvat, joita oli vuoden 2019 lopulla 167 358 eli 49 prosenttia kaikista asuntokunnista. Seuraavaksi yleisin asuntokuntatyyppi oli kahden hengen asuntokunnat, joiden osuus kaikista asuntokunnista oli 30 prosenttia. Kolmen hengen asuntokuntia oli 10 prosenttia, neljän hengen 7 prosenttia ja viiden hengen 2 prosenttia kaikista asuntokunnista.

Kahden hengen asuntokuntien 30 prosentin osuus koostuu lähinnä lapsettomista pareista, joita oli vuoden 2018 lopussa 23 prosenttia. Lapsiperheitä helsinkiläisasuntokunnista oli vuoden 2018 lopussa 22 prosenttia, kahden aikuisen lapsiperheitä oli 15 prosenttia ja yhden aikuisen lapsiperheitä 7 prosenttia.

Myös perherakenteet monimuotoistuvat Helsingissä. Lasten asumiseen liittyvät tilastointitavat eivät mahdollista esimerkiksi vuoroasumisen tarkastelua eli arviota siitä, kuinka moni lapsi asuu kahdessa eri osoitteessa asuvien vanhempien luona. Valtioneuvoston vuoden 2020 arvion mukaan vuoroasuminen on kuitenkin selvästi yleistynyt, ja esimerkiksi lapsiperheiden erotilanteissa tehdyistä asumissopimuksissa vuoroasumissopimukset ovat kaksinkertaistuneet viime vuosikymmenellä. Myös erilaiset yhteisöasumisen muodot ovat lisääntyneet.

Kotitalouksien rakenne on tärkeä kysymys tulevaisuuden asumisen tarpeiden ennakoinnissa. Kotitalouksien tyypillä on yhteys myös hyvinvoinnin kysymyksiin. Esimerkiksi köyhyysriskin tiedetään olevan yksinasuvilla muita asuntokuntatyyppejä suurempi. Helsingin pienituloisista 70 prosenttia on yksinasuvia, ja yksinasuvista helsinkiläisistä lähes joka viides on pienituloinen, kun osuus koko väestöstä on vain hieman yli 10 prosenttia.