Hyppää pääsisältöön

Alueellinen ja väestöryhmittäinen hyvinvointierojen kasvu

Helsinkiläiset voivat keskimäärin hyvin, mutta väestöryhmien ja alueiden välillä on suuria hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä eroja, joita koronapandemia on syventänyt. Sairastavuuden taustalla olevat sosiaaliset haasteet ja epäsuotuisat elintavat kasautuvat niille kaupunkilaisille, jotka muutenkin ovat haavoittuvassa asemassa.
Miten tilanne on kehittynyt?

Helsingissä on paljon hyväosaisia mutta myös huono-osaisia. Väestöryhmien välillä on suuria ja pysyviltä vaikuttavia hyvinvointieroja. Hyvä- ja huono-osaisuuden kasaantuminen näkyy myös terveys- ja elintapaeroissa väestöryhmien kesken.

Missä olemme nyt?

Jo valmiiksi hyvinvointihaasteiden kanssa kamppailleiden tilanne on koronapandemian aikana hankaloitunut ja syrjäytymisen riski korostunut työllisyytilanteen huonontuessa. Koronapandemia on kasvattanut palveluvelkaa.

Mitä näköpiirissä?

Palveluvelan kasvun haitalliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvimpiin väestöryhmiin ja työttömiin. Osa pandemian seurauksista voi näkyä vasta pidemmällä aikavälillä.

Sisällysluettelo:

1. Hyvinvoinnin eriarvoisuus

Suurin osa helsinkiläisistä voi hyvin ja kokee elämänlaatunsa hyväksi. Osaltaan tähän on vaikuttanut helsinkiläisten keskimääräisesti korkea koulutus- ja tulotaso, jotka ovat vuosien varrella lisääntyneet. (Lue lisää: Kasvatuksen, koulutuksen ja oppimisen monipuolistuminen.) Koulutus- ja tulotaso ovat keskeisiä sosioekonomista asemaa kuvaavia mittareita, jotka ovat selkeästi yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen.

Helsingin korkeasta koulutus- ja tulotasosta huolimatta sosiodemografisten ja sosioekonomisten väestöryhmien sekä eri alueiden välillä on suuria ja pysyviltä vaikuttavia eroja hyvinvoinnissa ja terveydessä. Erot sosioekonomisessa asemassa sekä varallisuudessa ja sen myötä hyvä- ja huono-osaisuuden kasaantumisessa leikkaavat läpi kaikkien ikäryhmien. Osalle kaupunkilaisista kasautuu hyvinvointiin liittyviä ongelmia ja niiden riskitekijöitä mikä heijastuu myös alueiden välisissä eroissa. Tämän myötä sekä sairastavuuden että kansantautien yleisyydessä on merkittävää vaihtelua Helsingin peruspiirien välillä. Hyvinvoinnin näkökulmasta Helsinkiä kuvaa muuta maata vahvemmin polarisoituminen. Siinä missä hyväosaisuus keskittyy pääkaupunkiseudulle, myös huono-osaisuus on yleistä. Esimerkiksi asunnottomuus on Helsingissä selvästi muuta maata yleisempää ja se on yleistynyt erityisesti alle 25-vuotiaiden osalta.

2. Lapset ja nuoret

Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus saada hyvät lähtökohdat elämään ja elää turvassa. Siksi on erityisen tärkeää tunnistaa ja huomioida ne lapset ja nuoret, jotka ovat muita haavoittuvammassa asemassa. 

Suurin osa helsinkiläisistä lapsista ja nuorista elää perheissä, joissa vanhemmilla on hyvä koulutus- ja tulotaso. Tämä näkyy myös hyvinvoinnin ja terveyden alueellisessa tarkastelussa. Hyvätuloisuus, korkea koulutustaso ja korkea työllisyysaste kasautuvat tietyille alueille, kun taas toisessa ääripäässä ovat samoilla mittareilla huonoiten pärjäävän väestön alueet. Alueiden väliset erot ovat kasvaneet ja lisäksi ne ovat melko pysyviä. Koronakriisin seurauksena erot saattavat kasvaa edelleen.

Alle 18-vuotiaista helsinkiläisistä joka kymmenes asuu pienituloisessa perheessä. Lapsiperheistä 16 prosenttia oli saanut perustoimeentulotukea vuoden 2019 aikana ja 6 prosenttia oli tuen piirissä pitkäaikaisesti (väh. 10 kk). Pienituloisuus on keskimäärin yleisempää Helsingissä kuin muissa Suomen suurissa kaupungeissa. Se koskettaa etenkin ulkomaalaistaustaisten lasten perheitä. Työttömyyden ohella lapsiperheen köyhyysriskiä kasvattaa yksinhuoltajuus. Helsingissä joka neljäs alle 18-vuotias elää yksinhuoltajaperheessä, mikä on muuta maata yleisempää.

Toimeentulo-ongelmat heijastuvat lapsiperheiden hyvinvointiin monenlaisena kuormituksena ja ne voivat olla ylisukupolvisia. Helsinkiläislasten ja -nuorten elintavoissa ja ylipainoisuudessa esiintyy eroavaisuuksia sukupuolen, syntyperän, asuinalueen ja perhetaustan mukaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan perheen kohtalainen tai sitä huonompi taloudellinen tilanne on yhteydessä nuoren raportoimiin keskusteluvaikeuksiin vanhempien kanssa, keskinkertaiseksi tai huonoksi koettuun terveydentilaan, ahdistuneisuusoireisiin, yksinäisyyteen, masennusoireisiin, aamupalan syömättä jättämiseen, kiusaamiskokemuksiin, vähäiseen liikuntaan ja alle kahdeksan tunnin yöuneen kaikilla nuorilla.

3. Työikäiset

Työikäinen helsinkiläisväestö on keskimäärin korkeasti koulutettua ja tulostaso on muuta maata korkeampi. Helsinkiläisistä työikäisistä puolet (52 %) on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Tästä huolimatta 13 prosenttia Helsingin työikäisistä on pienituloisia ja joka kymmenes kuuluu kotitalouteen, jossa on jouduttu turvautumaan ainakin yhden kuukauden ajan perustoimeentulotukeen. Toimeentulotuen ja asumistuen saajien määrä on nousussa, mikä osaltaan on yhteydessä Helsingin korkeisiin asumiskustannuksiin sekä koronapandemian aiheuttamiin vaikutuksiin työmarkkinoilla. Perustoimeentulotuen piiriin kuuluneiden joukossa korostuvat yksinhuoltajaperheet, vieraskieliset sekä alle 25-vuotiaat aikuiset. Toimeentulotuen saaminen on yksi keskeisistä huono-osaisuuden indikaattoreista, joka paitsi kertoo talousvaikeuksista, indikoi myös laajempia hyvinvointivajeita. Monilla pitkäaikaisen tuen saajilla ongelmat eivät rajaudu taloudelliseen huono-osaisuuteen, vaan tilannetta hankaloittavat esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmat. Ongelmien kasautuminen lisää paitsi yksittäisen henkilön niin myös muiden perheenjäsenten ja ylisukupolvisen syrjäytymisen riskiä.

Sosioekonomisten ryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat erityisen suuret Helsingissä. Perusasteen koulutuksen saaneiden 30-vuotiaiden miesten elinajanodote on 8 vuotta lyhempi kuin korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden, ja naisillakin ero on yli 5 vuotta. Myös muut tekijät, kuten siviilisääty, ovat yhteydessä terveydentilaan: naimattomien, eronneiden ja leskien koettu terveys on parisuhteessa olevia heikompi. Alueelliset erot sairastavuudessa johtuvat pääsääntöisesti siitä, että eri alueilla asuu sosiodemografisten tekijöiden (kuten koulutus, tulot ja työttömyys) suhteen erilaisia asukkaita.

Tuoreen helsinkiläisiä koskevan tutkimuksen mukaan erot elintavoissa selittävät huomattavan osan väestöryhmien välisistä terveys- ja hyvinvointieroista: koulutusryhmien välillä olevat, osin huomattavat erot tupakoinnissa, alkoholin ongelmakäytössä, liikunta-aktiivisuudessa ja lihavuudessa selittävät yhdessä noin 50 prosenttia perusasteen koulutuksen saaneiden lyhemmästä elinajanodotteessa suhteessa korkeakoulutettuihin

Osa helsinkiläisistä on erittäin haavoittuvassa asemassa ja heille kasautuu niin terveyteen, elintapoihin ja elämänlaatuun liittyviä ongelmia kuin myös niiden riskitekijöitä. Jos henkilöllä on sekä matala koulutus että hän asuu yksin ja sen lisäksi kokee vielä taloudellisia haasteita, on heikon terveyden riski jopa 8-kertainen verrattuna korkeasti koulutettuun henkilöön, joka ei asu yksin ja jolle menojen kattaminen tuloilla ei tuota vaikeuksia.

 

4. Ikääntyneet

Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on kasvanut Helsingissä 2010-luvulla, mutta koko maan keskimääräistä kasvuvauhtia hitaammin. Helsingissä väestöllinen huoltosuhde (ei-työikäisten ja työikäisten määrien suhde) on muuta maata parempi. Helsingin ikääntynyt väestö on myös koulutetumpaa ja hyvätuloisempaa kuin koko maassa keskimäärin. Tästä huolimatta polarisaatioilmiö koskettaa myös ikääntyneitä siinä missä nuorempiakin. Ikääntyneillä matalimmat tuloluokat ovat yleisimpiä vanhimpien ikäryhmien joukossa ja erityisesti iäkkäillä naisilla, joiden kohdalla pienituloisuusriski onkin suurin. Ikääntyneillä köyhyys on usein yhteydessä vähäiseen koulutukseen, aiempaan kotiäitiyteen, lyhyisiin työsuhteisiin ja avioliiton päättymiseen ja yksinasumiseen. Myös asumiseen kohdistuu taloudellisia paineita Helsingin kalliiden asumiskustannusten ja taloyhtiöiden remonttien takia. Henkilökohtaisilla voimavaroilla, kuten perheellä ja suvulla on iso merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä ja turvallisuuden tunteen lisäämisessä.

Taloudellisen tilanteen jatkuessa pitkään heikkona vaikeutuu perustarpeista kuten ravitsemuksesta ja tarvittavasta lääkityksestä huolehtiminen. Kaikkein pienituloisimmille terveydenhuollon asiakasmaksut tai matkakulut voivat olla este palveluihin hakemiselle. Palveluiden rakenteet, uudet palvelumuodot ja pienet tulot aiheuttavat sen, että kaikki ikääntyneet eivät kykene hakemaan ja saamaan tarvitsemiaan palveluja. Mikäli asiakkaalla ei ole riittävästi omaa toimintakykyä, tukea antavia läheisiä eikä ammattilaisia, on olemassa selkeä riski syrjäytymiseen ja osattomuuteen.   

Palveluiden digitalisoituminen mahdollistaa yhä paremmat etäpalvelut liittyen mm. hoivaan ja yksinäisyyden lieventämiseen. Digitalisaatio asettaa ihmiset kuitenkin eriarvoiseen asemaan sen mukaan, minkä verran heillä on digitaitoja ja -välineitä käytössään. Vanhimmissa ikäryhmissä merkittävä osa ihmisistä ei ole käyttänyt julkisten palvelujen nettisivuja tai on kokenut ne vaikeakäyttöisiksi. Sosioekonominen asema on yhteydessä digipalveluiden käyttöön, ja esimerkiksi toimeentulovaikeuksia kokevilla on heikommat mahdollisuuden internetin käyttöön. Ikääntyneiden lukumäärän ennustetaan kasvavan merkittävästi ja palveluiden tuottamiseen tarvitaan uusia tehokkaita kaupunkiyhteisiä keinoja, vaikka terve ja toimintakykyinen elinaika kasvaisi. Muun muassa muistisairaudet, kaatumiset ja eriasteiset mielenhyvinvoinnin haasteet lisääntyvät.  

5. Koronapandemian vaikutuksia

Helsingin alueellisten ja väestöryhmittäisten hyvinvointi- ja terveyserojen riskinä on niiden kasvu entisestään koronapandemian seurauksena. Jo valmiiksi hyvinvointihaasteiden kanssa kamppailleiden tilanne on pandemian aikana hankaloitunut ja syrjäytymisen riski korostunut. Palveluvelan kasvun haitalliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvimpiin väestöryhmiin ja työttömiin. Esimerkiksi toistuva ja pitkäaikainen työttömyys lisää köyhyysriskiä, alentaa työkykyä ja on yhteydessä kuolleisuuteen. Koronapandemian myötä nuorisotyöttömien ja Helsingin jo ennestään korkea pitkäaikaistyöttömien lukumäärä on kasvanut.  Pitkäaikaistyöttömyyteen on vaikuttanut pandemia-ajan haasteelliset työllistymismahdollisuudet ja työttömäksi jääneiden vaikea uudelleen työllistyminen. (Lue lisää: Työmarkkinoiden murros, työllisyys ja kohtaanto-ongelmat.) Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä työnhakijoista oli 40 prosenttia keväällä 2021. Vaikka koronapandemia on aiheuttanut jo moninaisia ongelmia, osa seurauksista voi näkyä vasta pidemmällä aikavälillä.