Hyppää pääsisältöön

Kasvatuksen, koulutuksen ja oppimisen monipuolistuminen

Helsingissä on laajat kouluttautumismahdollisuudet ja korkea koulutustaso. Jatkossa työtehtävät muuttuvat ja edellyttävät koulutuksen ja osaamisen kehittämistä sekä uudistamista. Lisäksi tarvitaan entistä enemmän tukea varhaiskasvatukseen, oppimiseen ja nuorten työllisyyteen, joihin koronapandemia on vaikuttanut epäsuotuisasti.
Miten tilanne on kehittynyt?

Helsingin koulutustaso on kasvanut vuosien saatossa ja jatkuva oppiminen on hyvällä tasolla. Helsingissä on laajat kouluttautumismahdollisuudet.

Missä olemme nyt?

Vaikka helsinkiläisten koulutustaso on korkea, työikäisten joukossa myös peruskoulun varassa olevien osuus on suuri. Nuorten koulutuspääoma lisääntyy laajennetun oppivelvollisuuden astuessa voimaan vuonna 2021. Ammatillisen koulutuksen houkuttelevuus on keskeistä etenkin aloilla, joissa on työvoimapulaa. Koronapandemia on kasvattanut osaamis- ja oppimisvajetta.

Mitä näköpiirissä?

Nykyiset työtehtävät muuttuvat ja edellyttävät koulutuksen ja osaamisen kehittämistä sekä uudistamista. Lasten ja nuorten oppimisvajeen vähentäminen ja nuorten työllisyyden tukeminen on tärkeää koronapandemian jälkeen.

Sisällysluettelo:

1. Korkea ja monipuolinen koulutustaso

Helsinki on korkeasti koulutetun väestön kaupunki, jossa keskimääräinen koulutustaso on vuosien saatossa kasvanut. Pääkaupunkiseudulla sijaitsevista korkeakouluista valmistuu vuosittain kolmannes Suomessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneista. Siinä missä koko maassa 25–34-vuotiaiden koulutustason nousu on pysähtynyt, Helsingissä korkeakoulutettujen osuus nuorten aikuisten ikäryhmässä on edellisen vuosikymmenen aikana kasvanut ja saavuttanut 50 prosentin tavoitetason. Korkeakoulutettujen määrän lisääntymisen myötä keskeistä on myös ammatillisen koulutuksen houkuttelevuuden ylläpitäminen ja lisääminen etenkin koskien aloja, joissa on työvoimapulaa. (Lue lisää: Työmarkkinoiden murros, työllisyys ja kohtaanto-ongelmat.) Koulutetulla Helsingillä on myös käänteisilmiönsä. Pelkän peruskoulun varassa on 16 prosenttia työikäisistä helsinkiläisistä.

2. Varhaiskasvatuksesta opinpolulle

Varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus ja toinen aste muodostavat yhtenäisen opinpolun. Opinpolun kokonaisuus on perusta, jolla mahdollistetaan kasvatuksen ja koulutuksen yhdenvertaisuus, laatu ja saatavuus taloudellisesti ja ekologisesti. Oppija on aktiivinen toimija oman opinpolkunsa rakentamisessa.

Perheiden sosioekonomisella asemalla on vaikutus varhaiskasvatukseen osallistumiseen ja sen aloittamisen ajankohtaan. Korkeakoulutettujen äitien lapset aloittavat varhaiskasvatuksen aiemmin ja osallistumisaste on ikäluokkaan katsomatta muita korkeampi. Työvoiman ulkopuolisten ja sosioekonomiselta asemaltaan työntekijöiksi luokiteltavien lapset osallistuvat heikoiten varhaiskasvatukseen. Maahanmuuttajaperheissä etenkin alle 3-vuotiaat lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen huomattavasti muita harvemmin. Osallistumisasteen noston on tutkimuksissa todettu olevan keskeinen tekijä, jolla voidaan tukea lasten kielellisiä valmiuksia ja tasa-arvoisia oppimisedellytyksiä peruskouluun siirryttäessä. 

Helsingin peruskoulujen laatu ja opetustarjonta ovat kansallisesti hyviä, mutta koulujen välillä on suuria eroja oppimistuloksissa eli oppilaiden saavuttamassa taitotasossa. Yhdeksännelle luokalle tultaessa koulujen väliset osaamiserot kaupungissa vastaavat yli kahden vuoden opiskelua. Koska peruskoulu muodostaa pohjan jatko-opinnoille ja tietoyhteiskunnan arjessa toimimiselle, vaille riittäviä valmiuksia jäävien oppilaiden suuri osuus on huolestuttava signaali. Keskeinen syy koulujen välisille eroille on naapurustojen sosioekonominen ja etninen eriytyminen, joka heijastuu koulujen oppilaspohjan ja oppimisen ympäristön eroihin. Koulujen eriytymistä on pidetty tutkimuksellisesti ongelmallisena myös, koska se voi vaikuttaa edelleen myös asuinalueiden eriytymiseen, jos lapsiperheet välttävät joitakin asuinalueita kouluun liittyvien huolten vuoksi. (Lue lisää: Asuinalueiden houkuttelevuus ja asumisen muutokset.) Hyvin toimivilla kouluilla on suuri merkitys lasten oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisessa, ja ne voivat olla myös merkittävä vetovoimatekijä kaupunginosien kehityksessä.          

3. Peruskoulusta opiskelemaan

Opinpolku vahvistuu entisestään Helsingin osallistuessa kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun, jolla päästään vahvempaan varhaiseen tukemiseen kasvun ja oppimisen vaikeuksissa. Kokeilu vahvistaa esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyötä entisestään. Oppijoiden kokonaisvaltainen hyvinvointi (esim. koettu terveys, mielen hyvinvointi, sosiaaliset suhteet) on yhteydessä oppimiseen ja kouluviihtyvyyteen.

Perusopetuksen ja toisen asteen oppilas- ja opiskelijamäärät sekä monikielisten oppilaiden osuus kasvavat lähivuosina Helsingissä. Kymmenen vuoden kuluttua joka neljäs on vieraskielinen. Valtaosa nuorista siirtyy peruskoulusta opiskelemaan ja suorittaa tutkinnon, mutta pieni osa jää koulutuksesta syrjään. Ulkomaalaistaustaiset pärjäävät siirtymässä muita heikommin. Vuonna 2019 helsinkiläisistä 17–24-vuotiaista noin kymmenesosa ei ollut suorittanut tutkintoa peruskoulun jälkeen eikä ollut opiskelijana. Työmarkkinoille kiinnittyminen on vaikeaa ilman toisen asteen tutkintoa, ja hyvinvointivajeet kasautuvat usein matalasti koulutetuille. (Lue lisää: Alueellinen ja väestöryhmittäinen hyvinvointierojen kasvu.) Väestöryhmien ja alueiden eriarvoisuuden kasvu näkyy myös oppimisen haasteina ja koulujen välisinä eroina. Tämä osaltaan haastaa tasa-arvoisen oppimisen tavoitteiden toteutumista. 

Nuorten koulutuspääoma lisääntyy jatkossa, kun laajennettu oppivelvollisuus astuu voimaan vuonna 2021. Jatkossa oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon (ylioppilastutkinto tai ammatillinen tutkinto).

4. Jatkuva oppiminen

Helsingin seudulla aikuisväestön jatkuva kouluttautuminen on Euroopan mittapuulla hyvällä tasolla. Nykyiset työtehtävät muuttuvat ja edellyttävät niin nuorten kuin jo työmarkkinoilla olevien koulutuksen ja osaamisen kehittämistä sekä uudistamista. Jatkuvalla oppimisella ja osaamista kehittämällä tuetaan mielekkäitä työuria, yhdenvertaisuutta, hyvää työllisyyskehitystä, julkisen talouden tasapainoa sekä yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta. Samalla oppiminen tukee hyvinvointia ja kokemusta merkityksellisestä elämästä.

Täydennyskouluttautumisen lisäksi osa suorittaa usean tutkinnon. Esimerkiksi Helsingissä ammatillista perustutkintoa suorittavista uusista aikuisopiskelijoista 45 prosentilla oli vähintään yksi aiempi perusasteen jälkeinen muu kuin yleissivistävä tutkinto. Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen uusista opiskelijoista neljänneksellä ja erikoisammattitutkinnon aloittaneista yli kolmanneksella oli korkeimpana aiempana tutkintona korkea-asteen koulutus.

5. Digitalisaatio ja oppimisympäristöt

Opetuksessa ja ohjauksessa on hyödynnettävä sellaisia digitaalisia oppimisympäristöjä, jotka rikastuttavat oppimista ja tekevät oppijalle oman oppimisprosessin näkyväksi sekä edesauttavat oppilaitosten ja oppijoiden huoltajien välistä vuorovaikutusta. Myös oppijoiden yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen kokemus ovat tärkeitä oppimisympäristöjen kehittämisessä. Älykkäässä oppimisympäristössä datan ja tekoälyn yksi keskeinen käyttökohde on syrjäytymisen ehkäiseminen, jolla edistetään oppijoiden hyvinvointia tunnistamalla varhaisen tuen tarve sekä mahdollistamalla oppimisen ohjaus matalalla kynnyksellä.

Digitalisaatio ja teknologinen kehitys heijastuvat tulevaisuuden työelämän osaamistarpeisiin. Merkitystään kasvattavat muutoksen hallintaa edistävät metataidot, kuten ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, oppimiskyky, henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen ja johtaminen sekä tiedon arviointitaidot. Yhä tärkeämmäksi nousevat myös digitalisaatioon liittyvä osaaminen, kuten digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntäminen. Tärkeimpinä tulevaisuuden osaamisalueina erottuvat etenkin asiakaslähtöinen palveluiden kehittämisosaaminen sekä kestävän kehityksen tuntemus.

6. Koronakriisin vaikutukset

Varhaiskasvatuksellista tukea saavien lasten määrä on kasvanut koronakriisin aikana. Varhaiskasvatuksessa kevään 2020 koronasulun aikana (maalis-toukokuussa) tehtiin hoidon keskeytyksiä yli 2000 lapselle. Syksyn 2020 aikana lasten poissaolot varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta ovat lisääntyneet.  

Lähes puolet peruskoulun oppilaista ja enemmistö lukiolaisista arvioi kaupungin etäopiskelukyselyssä, että oppi kevään 2020 etäopiskelujakson aikana huonommin kuin lähiopetuksessa koulussa. Keväällä 2021 toistetussa kyselyssä lukiolaisten tilanne oli heikentynyt entisestään. Lähes 80 prosenttia lukiolaisista koki oppivansa etäopiskellessa huonommin ja reilu 70 prosenttia arvioi, että koronatilanne on vaikeuttanut heidän opintojensa etenemistä.

Koronapandemia on lisännyt lasten ja nuorten eriarvoisuutta ja kasvattanut osaamis- ja oppimisvajetta.  Koronakriisi on voinut kasvattaa oppijoiden eriarvoisuutta etenkin oppilaitosten sulkujen aikaan, koska perheiden välillä esiintyy eroavaisuuksia esimerkiksi sosiaalisen tuen ja digitaalisten resurssien sekä taitojen suhteen. Etäopetus on korostanut oppijoiden itseohjautuvuutta ja se on asettanut oppijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Oppijoilla on eroja motivaatiossa ja opiskelutaidoissa. Samalla oppimisen tukeminen on viivästynyt ja kerryttänyt aiempien ongelmien päälle uutta.

Vastavalmistuneiden työllisyysmahdollisuudet ovat korona-ajan myötä romahtaneet. Mikäli työnhaku pitkittyy tai mahdollisuudet saada koulutusta vastaavaa työtä ovat työuran alussa vähäiset, voi tällä olla pidempikantoisia seurauksia. Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että heikon taloustilanteen aikana valmistuneiden työllisyys- ja tulokehitys on jäänyt keskimäärin muita heikommaksi.