Väestönkasvu ja muuttoliike

1. Helsinki on kasvava kaupunki

Suurten kaupunkien vetovoima on viime vuosina ollut vahva, ja Helsingin väestö on kasvanut nopeasti. Helsingissä on lähes 665 000 asukasta, ja monet kaupunginosat vastaavat väkiluvultaan pienempiä suomalaisia kaupunkeja. Väestönkasvu nojaa pääosin ulkomailta ja muualta Suomesta tulevaan muuttoliikkeeseen, josta on tullut noin 80 prosenttia väkimäärän lisäyksestä.​ Muuttoliikkeen lisäksi väestömäärään vaikuttaa luonnollinen väestönkasvu, eli syntyvyyden ja kuolleisuuden erotus. Helsingin nuoren ikärakenteen vuoksi väestö on kasvanut myös syntyvyyden enemmyyden kautta, ja luonnollinen väestönkasvu on pysytellyt selvästi yli tuhannessa hengessä läpi 2000-luvun.

2010-luvun puolivälissä Helsingin väestö kasvoi keskimäärin 7 860 henkeä vuodessa, eli nopeammin kuin kertaakaan 1960-luvun alun jälkeen. Väestökehitys on vaihdellut voimakkaasti talouden suhdanteiden, asuntomarkkinoiden sekä maahanmuuttoon vaikuttaneiden muutosten vuoksi. Erityisen suuria vaihtelut ovat muuttoliikkeessä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Helsingin saama nettomuutto on vaihdellut 1 500 hengen muuttotappiosta yli 7 000 hengen muuttovoittoon.

2. Koronatilanne aiheutti notkahduksen väestönkasvuun

Helsingin muuttoliikkeelle on ollut tyypillistä, että kaupunkiin muuttaa nuoria aikuisia, ja lähtömuutoissa on puolestaan korostunut perheellistymisikäisten osuus. Tulomuutossa 18–27-vuotiaiden osuus on erittäin korkea, ja suurin tulijaryhmä ovat 20–25-vuotiaat. Lähtömuutto Helsingistä seudun muihin kuntiin painottuu 20–35-vuotiaisiin aikuisiin sekä pieniin lapsiin. Lähtijöiden määrä on kasvanut viime vuosina. Vaikka sekä lähtö- että tulomuuton määrä on 2000-luvulla vaihdellut voimakkaasti, muuttajien ikäjakaumassa on ollut vain vähäisiä muutoksia.

Koronapandemia aiheutti Helsingin väestönkasvuun notkahduksen. Vuonna 2021 väestön määrä kasvoi vain 1 537 hengellä. Vuoden 2022 ennakkotietojen mukaan kasvu on palautumassa koronapandemiaa edeltävälle tasolle, lähes 6 500 henkeen. Vuoden 2022 väestönkasvu perustui suurimmalta osin ennätyksellisen suureen ulkomaan muuttoliikkeen, 6 700 henkeä, voitollisuuteen. Myös luonnollinen väestönkasvu, syntyneiden enemmyys kuolleisiin nähden, kasvatti väestön määrää, mutta sen määrä jäi ennakkotietojen mukaan 2000-luvun pienimmäksi, noin 250 henkeen. Luonnollisen väestönkasvun muutokseen vaikuttivat sekä syntyneiden määrän vähentyminen että kuolleiden määrän kasvu. Kotimaan muuttoliike jäi vuonna 2022 kahden edellisvuoden tapaan tappiolliseksi, mutta muuttotappio jäi selvästi poikkeuksellista edellisvuotta pienemmäksi. Muusta Suomesta muuttaneiden määrä oli 550 henkeä suurempi kuin muusta Suomesta Helsinkiin muuttaneiden määrä.

3. Muuttoliike palautumassa koronapandemiaa edeltävälle tasolle

Koronapandemian aikaan vuosina 2020–2021 muuttoliike Helsingistä muuhun Suomeen kasvoi selkeästi edellisiin vuosiin verrattuna. Vuonna 2021 Helsinki menetti asukkaitaan muuhun Suomeen yli 4 000 henkeä, mutta sai toisaalta vastaavan määrän muuttovoittoa ulkomailta. Vuonna 2022 muuttoliikkeen kokonaismäärä palasi koronapandemiaa edeltävien vuosien tasolle, mutta muutoksena aikaisempaan kotimaan muuttoliike jäi Helsingin kannalta tappiolliseksi. Kotimaan muuttoliikkeessä Helsinki menetti asukkaitaan Helsingin seudun kuntiin, mutta sai muuttovoittoa seudun ulkopuolisesta Suomesta. Sen sijaan ulkomaan muuttoliikkeestä saatu muuttovoitto kasvoi ennätyksellisen suureksi.

Ennakkotietojen mukaan myös muuttoliikkeen ikäjakauma palautui lähelle koronapandemiaa edeltävää aikaa. Helsinki menetti muuttoliikkeen myötä alle kouluikäisiä lapsia ja yli 30-vuotiaita. Sen sijaan erityisesti nuorissa aikuisissa 18–29-vuotiaissa Helsingin saama muuttovoitto oli suurta.

Kielen mukaan tarkasteltuna Helsingin väestö sai lisää vieraskielistä väestöä, kun taas suomen- ja ruotsinkielisten määrä pienentyi. Ennakkotietojen mukaan Helsingin vieraskielisten määrä oli vuoden 2022 lopulla jo noin 18,5 prosenttia, joten kasvua edelliseen vuoteen on noin yksi prosenttiyksikkö. Eniten lisääntyivät venäjän, englannin, arabian ja somalinkielisten määrät. Vironkielisten määrä on edellisvuosien tapaan laskusuunnassa.

4. Väestön odotetaan kasvavan tulevaisuudessa

Koronapandemian myötä vähentynyt työpaikkojen kokonaismäärä palautui vuonna 2022 kriisiä edeltävän ajan tasolle. Vaikka lähitulevaisuudessa on odotettavissa taantuma, on sen keston ennustettu jäävän lyhyeksi. Pidemmällä aikavälillä talouden ja työpaikkojen määrän voi kuitenkin olettaa Helsingissä kasvavan. Kaupunkiin suunniteltu tulevien vuosien runsas asuntotuotanto mahdollistaa omalta osaltaan väestönkasvun. Positiivisten työllisyysnäkymien ja runsaan asuntotuotannon myötä myös väestönkasvun ennustetaan kasvavan koronapandemiaa edeltävien vuosien tasolle. Lähivuosina kasvun ennustetaan olevan noin 6 700 henkeä vuodessa, mutta 2030-luvulla kasvun ennustetaan hidastuvan hieman alle 6 500 henkeen vuodessa.

Tulevaisuuden väestönkehityksen ennustaminen on kuitenkin haasteellista erityisesti koronapandemian aikana lisääntyneen työn monipaikkaisuuden myötä. (Lue lisää: Asuinalueiden houkuttelevuus ja asumisen muutokset.) Etä- ja hybridityön yleistyminen antaa työntekijöille laajemmat mahdollisuudet asuinpaikan valintaan, millä on omalta osaltaan vaikutusta Helsinkiin muuttavien ja Helsingistä pois muuttavien määriin. Koska muuttoliike tuottaa suurimman osan väestönkasvusta, pienilläkin vuosittaisilla muutoksilla on merkittävä pitkän aikavälin vaikutus koko väestön määrään ja rakenteeseen.

Väestönkehityksessä voi näkyä myös uudenlaista alueellistumista Helsingin sisällä, eli eri kaupunginosien välillä aiemmin melko vakiintuneiden kehityssuuntien muutos. Kaupungin tulevissa väestötrendeissä korostuvat todennäköisesti muutto ulkomailta, sekä nuorten ja ikääntyneiden määrän kasvu. Uusia asumistoiveita ja muuttoliikkeen ajureita koskeva tutkimustieto ja kaupungin vetovoiman turvaaminen sekä alueiden segregaatiokehityksen ehkäisy on lähivuosina erityisen tärkeää.

5. Syntyvyys ylittää yhä kuolleisuuden

Väestönkasvuun vaikuttavat olennaisesti myös syntyvyydessä ja kuolleisuudessa tapahtuvat muutokset. Hedelmällisyys eli naisten keskimäärin saamien lasten lukumäärä on Helsingissä huomattavasti maan keskiarvoa alhaisempi, kuten useissa suurissa kaupungeissa. Hedelmällisyys on ollut Helsingissä noin viidenneksen pienempää kuin muualla, mutta viime vuosina ero on hieman pienentynyt. Toisin kuin koko maassa keskimäärin, muuta maata nuoremman ikärakenteen johdosta syntyneitä on kuitenkin Helsingissä kuolleita enemmän, joten väestö on kasvanut myös syntyvyyden kautta.  

Syntyvyys on pitkään ollut laskussa koko maassa. Helsingissä naisten keskimäärin saamien lasten lukumäärä on pienentynyt vuoden 2010 1,39 lapsesta vain 1,11 lapseen vuonna 2019. 2010-luvuna aikana hedelmällisyys pieneni 20 prosenttia. Edellisen kerran hedelmällisyys on Helsingissä ollut näin alhaista tai alhaisempaa vuonna 1973 sekä 1930-luvun loppupuolella. Vuoden 2020 aikana syntyvyyden lasku Suomessa kuitenkin pysähtyi, ja myös Helsingissä on syntynyt hieman aiempaa enemmän lapsia. Vuonna 2021 hedelmällisyys suureni 1,23 lapseen.  

Useissa maissa, kuten myös Suomessa, hedelmällisyys on suurissa kaupungeissa alhaisempi kuin koko maassa keskimäärin. Kansainvälisesti vertaillen hedelmällisyys on kuitenkin Helsingissä matalammalla tasolla kuin muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa. Tutkimukset osoittavat, että monien lapsitoiveet jäävät toteutumatta ainakin osin rakenteellisten syiden, kuten esimerkiksi taloudellisten syiden ja epävarmoihin työuriin liittyvien tekijöiden takia. Kaupungit voivat osaltaan tukea perheiden lapsitoiveiden toteutumista erityisesti tarjoamalla laadukkaita lapsiperheiden palveluita ja vahvistamalla kohtuuhintaisen asumisen sekä turvallisten asuinympäristöjen saavutettavuutta.