Hyppää pääsisältöön

Väestönkasvu ja muuttoliike

Suurten kaupunkien vetovoima on ollut 2000-luvulla vahva, ja Helsingin väestö on kasvanut viime vuosina nopeasti. Koronatilanne tuotti kasvuun notkahduksen. Tulevaisuuden muuttoliikkeet ovat murrosvaiheessa muun muassa työn ja opiskelun digitalisaation johdosta.
Miten tilanne on kehittynyt?

Helsingin väestö on kasvanut 2000-luvulla nopeasti etenkin muuttoliikkeen myötä. Myös luonnollinen väestönkasvu on tuonut lisää väkeä, kun nuori väestörakenne on pitänyt syntyvyyden muuta maata korkeammalla tasolla.

Missä olemme nyt?

Koronapandemia käänsi kaupungin pitkään jatkuneen väestönkasvun trendin. Muuttovirrat kaupunkiin heikkenivät, poismuutot lisääntyivät ja muuttovoittoa saatiin ainoastaan ulkomailta.

Mitä näköpiirissä?

Helsingin vetovoima on edelleen vahva, ja väestöennusteissa odotetaan muuttoliikkeen kaupunkiin elpyvän. Digitalisaatio voi kuitenkin tuottaa muuttoliikkeelle uudenlaisia ajureita työn ja opiskelun muuttumisen kautta.

Sisällysluettelo:

1. Helsinki on kasvava kaupunki

Suurten kaupunkien vetovoima on viime vuosina ollut vahva, ja Helsingin väestö on kasvanut nopeasti. Helsingissä on yli 650 000 asukasta, ja monet kaupunginosat vastaavat väkiluvultaan pienempiä suomalaisia kuntia. Väestönkasvu nojaa pääosin ulkomailta ja muualta Suomesta tulevaan muuttoliikkeeseen, josta on tullut noin 80 prosenttia väkimäärän lisäyksestä.​ Muuttoliikkeen lisäksi väestömäärään vaikuttaa luonnollinen väestönkasvu, eli syntyvyyden ja kuolleisuuden erotus. Helsingin nuoren ikärakenteen vuoksi väestö on kasvanut myös syntyvyyden enemmyyden kautta, ja luonnollinen väestönkasvu on pysytellyt noin tuhannessa hengessä läpi 2000-luvun.

2010-luvun puolivälissä Helsingin väestö kasvoi keskimäärin 7 860 henkeä vuodessa, eli nopeammin kuin kertaakaan 1960-luvun alun jälkeen. Väestökehitys on vaihdellut voimakkaasti talouden suhdanteiden, asuntomarkkinoiden sekä maahanmuuttoon vaikuttaneiden muutosten vuoksi. Erityisen suuria vaihtelut ovat muuttoliikkeessä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Helsingin saama nettomuutto on vaihdellut 1 500 hengen muuttotappiosta yli 7 000 hengen muuttovoittoon.

2. Koronatilanne aiheutti notkahduksen väestönkasvuun

Helsingin muuttoliikkeelle on ollut tyypillistä, että kaupunkiin muuttaa nuoria aikuisia, ja lähtömuutoissa on puolestaan korostunut perheellistymisikäisten osuus. Tulomuutossa 18–27-vuotiaiden osuus on erittäin korkea, ja suurin tulijaryhmä ovat 20–25-vuotiaat. Lähtömuutto Helsingistä seudun muihin kuntiin painottuu 20–35-vuotiaisiin aikuisiin sekä pieniin lapsiin. Lähtijöiden määrä on kasvanut viime vuosina. Vaikka sekä lähtö- että tulomuuton määrä on 2000-luvulla vaihdellut voimakkaasti, muuttajien ikäjakaumassa on ollut vain vähäisiä muutoksia.

Vuonna 2019 Helsingin väestö kasvoi 5 800 asukkaalla, mutta kasvu hidastui vuoden 2020 aikana, jolloin väestö kasvoi vain 3 100 asukkaalla. Vuoden 2021 alkuneljänneksellä väestö jopa väheni 670 hengellä muuttovirtojen kääntymisen vuoksi. Muuttovoittoa saatiin vain ulkomailta. Tässä joukossa on myös ulkomailta koronapandemian aikana palanneita suomalaisia. Kokonaisuudessaan ulkomailta saatu nettomuutto on edelleen samalla tasolla kuin koko 2010-luvun, eli koronatilanteen myötä korostui erityisesti maan sisäisten muuttovirtojen heikkeneminen.

3. Muuttoliike kaupunkiin heikkeni

Koronapandemian aikana kaupungista pois muuttaneiden määrä on kasvanut varsin tasaisesti kaikissa ikäluokissa. Myös alle 15-vuotiaiden lasten muuttotappio kasvoi, joskaan ei yltänyt 2000-luvun alkuvuosien tasoon. Opiskelijaikäluokkia ei tullut koronapandemian aikana kaupunkiin entiseen tapaan. Samanaikaisesti työikäisten ja eläkeikäisten ikäluokista lähdettiin kaupungista aikaisempaa enemmän. Lähtömuuton kasvua oli suhteellisesti varsin paljon muualle Uudellemaalle, Päijät-Hämeeseen ja Etelä-Karjalaan, joihin muutti aiempaa enemmän myös lapsiperheitä. Kaupungista muutti kehyskuntiin myös entistä useampia ulkomaalaistaustaisia kotitalouksia.

Tarkkaa tutkimustietoa koronapandemian myötä lisääntyneiden poismuuttojen muuttosyistä ei vielä ole. Saatavilla olevan tiedon pohjalta on oletettu, että työikäisten poismuuton lisäys liittyy muun muassa Helsingin työllisyyden nopeaan heikkenemiseen palvelusektorilla sekä toisaalta etätyön lisääntymiseen. Se, että poismuuttaneissa keski-ikäisissä korostui poikkeuksellisesti korkea koulutustaso, viittaa nimenomaan etätyön käyttöönottoon monissa yrityksissä ja julkisella sektorilla. Etäopiskelu on vaikuttanut selvästi opiskelijoiden muuttovirtoihin.

Kevään 2021 Helsinki-barometrin kyselyaineistosta saadaan tietoa kaupungissa asuvien muuttoaikeista. Kyselyssä Helsingistä pois muuttoa harkitsi noin joka neljäs vastaaja, kun vielä syksyllä 2020 pois muuttoa oli harkinnut alle viidennes. Niitä, jotka mainitsivat koronatilanteen suoranaiseksi syyksi muuttoaikeille, oli kuusi prosenttia vastaajista. Syksyn 2020 kaupunki- ja kuntapalvelututkimuksen mukaan tärkeimmiksi syiksi harkita muualle muuttamista nousivat asumisen ja elämisen kalleus, kaipuu luonnonläheiseen ja rauhalliseen ympäristöön sekä isomman asunnon, oman pihan tai oman talon hankkiminen.

Vuonna 2020 etenkin koulutetun väestön lähtömuutto Helsingistä muuhun Suomeen kasvoi selvästi, ja koska myös tulomuutto väheni jonkin verran, korkea-asteen koulutettujen kotimaankielisten muuttotase kääntyi nollatasosta 1 600 hengen tappioksi. Koska alkuvuonna 2021 kotimaan muuttotappio on edelleen kasvanut, kehitys saattaa jatkuessaan heikentää kaupungin veropohjaa verrattuna 2010-luvun loppupuolen hyvään tasoon.

4. Muuttoliikkeen odotetaan palaavan kasvu-uralle

Koronapandemian hellittäessä työllisyystilanteen odotetaan Helsingissä paranevan ja väkimäärän kääntyvän uudelleen nousuun. Alustavat väestötiedot osoittavat kaupungista poispäin suuntautuvan kotimaan muuttoliikkeen hidastuneen ja pääkaupunkiseudulle suuntautuvan muuttoliikkeen vilkastuneen kesän 2021 aikana. Monissa skenaarioissa odotetaan talouden elpymisen vauhdittuvan syksyllä 2021, ja kaupungin elinvoimalle tärkeiden palvelu- ja kulttuurisektorien kääntyvän kasvuun. Myös kotimaan opiskelijoiden ennakoidaan muuttavan jo syksyllä lähes entiseen tapaan korkeakoulukaupunkeihin. Väestönkasvun odotetaankin palaavan kasvu-uralle lähivuosina. Väestönkasvun odotetaan olevan noin 2 000 henkeä vuonna 2021 ja 4 400 henkeä vuonna 2022. Vuodesta 2023 eteenpäin kasvun odotetaan olevan 6 000-7 000 hengen välillä.

Tulevaisuus on kuitenkin aiempaa vaikeammin ennakoitavissa erityisesti etätyöhön sekä etäopiskeluun, tulevaisuuden asumistoiveisiin ja monipaikkaiseen asumiseen liittyvien kysymysten vuoksi. (Lue lisää: Asuinalueiden houkuttelevuus ja asumisen muutokset.) Etätyö ja digitalisaatio voivat tuottaa muuttoliikkeelle uudenlaisia ajureita työn ja opiskelun lisääntyvän paikattomuuden kautta. Pienetkin muutokset asumisen ja työnteon valinnoissa voivat aiheuttaa kaupungissa pitkällä aikavälillä merkittäviä muutoksia. Väestönkehityksessä voi näkyä myös uudenlaista alueellistumista Helsingin sisällä, eli eri kaupunginosien välillä aiemmin melko vakiintuneiden kehityssuuntien muutos. Kaupungin tulevissa väestötrendeissä korostuvat todennäköisesti muutto ulkomailta, sekä nuorten ja ikääntyneiden määrän kasvu. Uusia asumistoiveita ja muuttoliikkeen ajureita koskeva tutkimustieto ja kaupungin vetovoiman turvaaminen sekä alueiden segregaatiokehityksen ehkäisy on lähivuosina erityisen tärkeää.

5. Syntyvyys ylittää yhä kuolleisuuden

Väestönkasvuun vaikuttavat olennaisesti myös syntyvyydessä ja kuolleisuudessa tapahtuvat muutokset. Hedelmällisyys eli naisten keskimäärin saamien lasten lukumäärä on Helsingissä huomattavasti maan keskiarvoa alhaisempi, kuten useissa suurissa kaupungeissa. Ero on viime vuosina ollut noin 20 prosenttia, eli hedelmällisyys on ollut Helsingissä noin viidenneksen pienempää kuin muualla. Kaupungin muuta maata nuoremman ikärakenteen johdosta syntyneitä on kuitenkin Helsingissä kuolleita enemmän, joten väestö on kasvanut myös syntyvyyden kautta.

Syntyvyys on viime vuosina ollut laskussa koko maassa. Helsingissä naisten keskimäärin saamien lasten lukumäärä on pienentynyt vuoden 2015 1,30 vain 1,11 lapseen vuonna 2019. Kuluvan vuosikymmenen aikana hedelmällisyys on vähentynyt lähes 20 prosenttia. Edellisen kerran hedelmällisyys on Helsingissä ollut näin alhaista tai alhaisempaa vuonna 1973 sekä 1930-luvun loppupuolella. Vuoden 2020 aikana syntyvyyden lasku Suomessa pysähtyi, ja myös Helsingissä on syntynyt hieman aiempaa enemmän lapsia.

Suurten kaupunkien hedelmällisyys on usein alhaisempi kuin muun maan, kuten Suomessa. Kansainvälisesti vertaillen hedelmällisyys on kuitenkin Helsingissä matalammalla tasolla kuin muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa. Tutkimukset osoittavat, että monien lapsitoiveet jäävät toteutumatta ainakin osin rakenteellisten syiden, kuten esimerkiksi taloudellisten syiden ja epävarmoihin työuriin liittyvien tekijöiden takia. Kaupungit voivat osaltaan tukea perheiden lapsitoiveiden toteutumista erityisesti tarjoamalla laadukkaita lapsiperheiden palveluita ja vahvistamalla kohtuuhintaisen asumisen sekä turvallisten asuinympäristöjen saavutettavuutta.