Hyppää pääsisältöön

Työikäisten hyvinvointi

Työikäiset helsinkiläiset kokevat terveytensä hyväksi ja heidän elintapansa ovat useiden mittareiden mukaan koko maan keskiarvoa paremmat. Mielen hyvinvoinnin ja päihteiden käytön osalta on kuitenkin havaittavissa epäsuotuisaa kehitystä.
Miten tilanne on kehittynyt?

Helsinkiläisten terveydentila ja elintavat ovat työikäisillä monen mittarin mukaan maan keskiarvoa parempia. Mielen hyvinvointi on helsinkiläisillä koko maan keskiarvoa heikompi.

Missä olemme nyt?

Koronapandemian aikana helsinkiläiset ovat vähentäneet yhteydenpitoa läheisiinsä, ja yksinäisyyden tunne on lisääntynyt keskimääräistä enemmän. Alkoholinkäyttö on pandemian aikana polarisoitunut entisestään. Jo valmiiksi hyvinvointihaasteiden kanssa kamppailleiden tilanne on hankaloitunut ja heidän syrjäytymisriskinsä on korostunut pandemian aikana.

Mitä näköpiirissä?

Koronapandemia lisäsi palveluvelkaa, jonka purkaminen aiheuttaa paineita palvelutuotantoon. Työikäisten helsinkiläisten mielen hyvinvoinnin epäsuotuisa kehitys voi heijastua jatkossa sairauspäivärahakausiin ja työkyvyttömyyseläkepäätöksiin. Alkoholin ongelmakäytön mahdollinen kasvu lisää terveyshaittoja ja kuolleisuutta.

Sisällysluettelo:

1. Terveys ja sairastavuus

Hyvä terveys on olennainen osa hyvinvointia. Helsinkiläisten terveydentila on työikäisten osalta monen mittarin mukaan koko maan keskiarvoa parempi. Helsingin 20–74-vuotiasta 72 prosenttia kokee terveydentilansa keskitasoa paremmaksi. Myös sairastavuus on Helsingissä vähäisempää ja kansantaudit psykoosia lukuun ottamatta harvinaisempia kuin koko maassa. Myös useita keskeisiä sairauksien riskitekijöitä esiintyy helsinkiläisillä koko maan väestöä vähemmän. Vuonna 2019 helsinkiläisen vastasyntyneen miehen elinajanodote oli 79,0 ja naisen 84,4 vuotta. Elinajanodote on pääsääntöisesti ollut Helsingissä hieman koko maata alhaisempi, mutta ero on viime vuosina tasoittunut.

2. Elämänlaatu hyvää, mielen hyvinvoinnissa kysymyksiä

Mielen hyvinvointi on laaja käsite ja sitä voidaan mitata monin eri indikaattorein. Subjektiivisten mittareiden mukaan helsinkiläisten hyväksi koettu elämänlaatu, psyykkinen kuormittuneisuus ja yksinäisyyden kokemus ovat maan keskiarvon tasolla. Helsinkiläisten mielen hyvinvointi on kuitenkin työikäisillä heikompi kuin koko maassa keskimäärin. Kansantaudeista psykoosit ovat Helsingissä koko maata yleisempiä kuten myös itse raportoitu masennus. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä johtuvat sairauspäivärahakaudet ovat myös Helsingissä koko maata yleisempiä. Uudellamaalla mielenterveyssyistä myönnetyt uudet työkyvyttömyyseläkkeet ovat lähteneet nousuun ja ne muodostivat vuonna 2019 jo 38 prosenttia kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä.

3. Terveyttä elintavoissa, kohennettavaakin riittää

Elintavoilla on suuri vaikutus hyvinvointiin ja terveyteen sekä elämänlaatuun ja työkykyyn. Helsinkiläisten elintavat ovat monessa suhteessa koko maata terveellisemmät. Helsingin alueiden ja sosioekonomisten ryhmien välillä on kuitenkin suurta vaihtelua elintavoissa ja tämä vaihtelu selittää huomattavan osan väestöryhmien välisistä hyvinvointi- ja terveyseroista. (Lue lisää: Alueellinen ja väestöryhmittäinen hyvinvointierojen kasvu.)

Ylipainoisten ja lihavien helsinkiläisten osuus on huomattavasti koko maan keskiarvoa pienempi. Aikuisista noin puolet on ylipainoisia ja joka kuudes on lihava. Lihavien osuus ei ole vähentynyt Helsingissä Sutjakka Stadi –lihavuuden ehkäisyn ja hoidon toimenpideohjelman (2015–2020) aikana.

Helsinkiläisten ravitsemussuositukset täyttyvät selvästi useammin kuin Suomessa keskimäärin. Tästä huolimatta helsinkiläisistä vain hieman yli kolmannes käyttää kasviksia ravitsemussuositusten mukaan, eli syö kasviksia, marjoja ja hedelmiä ainakin puoli kiloa päivässä. Vaikka ruokatottumukset ovat monelta osin muuttuneet terveellisemmiksi, parannettavaakin löytyy. Valtaosa työikäisestä väestöstä niin Helsingissä kuin muualla suomessa saa ruokavaliostaan liikaa suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa, ja etenkin kuidun saanti jää suosituksia alhaisemmaksi.

4. Helsinkiläiset aktiivisia liikkujia

Aikuisväestön liikunta-aktiivisuuden suositus ja seuranta on 2010-luvulla vaiheittain siirtynyt kuntoliikunnasta terveysliikuntaan ja viime vuosina liikkumiseen. Suurin haaste liikkumisessa liittyy runsaaseen paikallaanoloon ja arkiliikkumisen vähäisyyteen. Suomalaiset aikuiset viettävät valtaosan, keskimäärin 9t 18min, valveillaoloajastaan paikoillaan. Vain viidesosa liikkuu kestävyyskuntonsa näkökulmasta riittävästi. Helsingissä kuntoliikunnan harrastaminen on selvästi yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Kun lisäksi otetaan huomioon myös lievästi hengästyttävää vapaa-ajan liikuntaa harrastavat sekä ne, jotka kulkevat työmatkoja kävellen tai pyöräillen, nousee aktiivisesti liikkuvien helsinkiläisten osuus yli 50 prosenttiin.

Liikunnan harrastamisen edistämiseen liittyy vahvasti kaupungin viheralueet ja niiden helppo saavutettavuus. Viheralueiden läheisyys lisää tutkitusti liikkumista ja edistää terveyttä. Rakennetulla ympäristöllä on vaikutus hyvinvointiin. Kaupunkirakenteen tiivistyessä viheralueiden ja liikkumisympäristöjen viihtyvyys, turvallisuus ja käytettävyys ovat keskeinen osa kaupunkikehittämistä.

5. Joka kymmenes tupakoi

Helsinkiläisistä reilu kymmenesosa polttaa savukkeita päivittäin. Osuus on pienempi kuin koko maassa, ja erityisesti 20–54-vuotiaiden ikäryhmässä tupakoidaan Helsingissä muuta maata vähemmän. Sen sijaan nuuskan ja nikotiinipitoisten sähkösavukkeiden käyttö on Helsingissä hieman koko maata yleisempää. Näitä tuotteita käyttävät nuorten ohella aikuisista nuoret miehet.

6. Liikaa päihteiden käyttöä

Vaikka helsinkiläisten elintavat ovat monilta osiltaan paremmat kuin suomalaisten keskimäärin, niin alkoholinkäytön osalta tilanne on ollut päinvastainen. Tämä on näkynyt paitsi alkoholia liikaa ja humalahakuisesti käyttävien korkeammissa osuuksissa pääkaupungissa, niin myös helsinkiläisten suuremmassa alkoholikuolleisuudessa. Alkoholikuolleisuus kasvoi Helsingissä vuonna 2018 alkoholilain kokonaisuudistuksen jälkeen. Huumausaineiden käyttö näyttäisi eri lähteiden mukaan olevan kasvussa Helsingissä. Etenkin amfetamiinin käyttö yleistyi kevään 2020 aikana, ja vaikka kasvu taittui, ollaan edelleen korona-aikaa suuremmissa käyttöluvuissa.

7. Koronapandemian vaikutukset

Koronapandemia on korostanut hyvinvointieroja: jo valmiiksi hyvinvointihaasteiden kanssa kamppailleiden tilanne on hankaloitunut ja heidän syrjäytymisriskinsä on korostunut. Koronapandemian myötä Helsingin jo valmiiksi suuri pitkäaikaistyöttömien lukumäärä on kasvanut. Jo ennestään työttömänä olleet eivät ole pandemian aikana onnistuneet työllistymään ja osalla pandemian aikana työttömäksi jääneistä työttömyys on pitkittynyt. Tämä johtaa lisääntyneeseen köyhyysriskiin, joka osaltaan kasvattaa hyvinvointi- ja terveyseroja. (Lue lisää: Alueellinen ja väestöryhmittäinen hyvinvointierojen kasvu.)

Koronapandemia on vaikuttanut laajasti etenkin perusterveydenhuollon toimintaan. Vastaanottokäyntien määrä romahti keväällä 2020 ja terveyskeskusten toiminnassa tapahtui muutoksia. Tämä näkyy Helsingissä muuta maata selkeämmin. Palveluiden saatavuuden keskeytyminen tai heikkeneminen on vaikuttanut monien, erityisesti jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin.

Pandemian erilaiset hyvinvointivaikutukset ovat olleet helsinkiläisillä muun maan asukkaita voimakkaammat. Helsinkiläiset ovat vähentäneet yhteydenpitoa ystäviin sekä sukulaisiin ja vastaavasti yksinäisyyden tunne on lisääntynyt keskimääräistä enemmän. Samalla toiveikkuus tulevaisuuden suhteen on vähentynyt voimakkaimmin.

Työikäisillä työmatkaliikunta on vähentynyt pandemian aikana. Liikunnan kokonaismäärä ei kuitenkaan ole laskenut, vaan on saattanut jopa lisääntyä. Osa on korvannut puuttuvaa työmatkaliikuntaa muulla liikunnalla. Liikunnan muodot ovatkin muuttuneet: ryhmäliikunnasta ja kuntosaliharjoittelusta on siirrytty esimerkiksi kävelyyn ja ulkoiluun. Kävellen tai pyörällä tehtyjen matkojen suhteelliset osuudet Helsingin sisällä tehdyistä matkoista kasvoivatkin vuonna 2020.

Helsinkiläisistä, kuten suomalaisista kaiken kaikkiaan, useampi on vähentänyt alkoholinkäyttöään koronapandemian aikana kuin lisännyt sitä. Alkoholinkäyttöä sekä vähentäneitä (28 %) että lisänneitä (7 %) on helsinkiläisissä kuitenkin enemmän. Useat huono-osaisuutta kuvaavat indikaattorit, kuten koettu heikko elämänlaatu ja yksinäisyyden kokemukset, ovat yhteydessä alkoholinkäytön lisäämiseen. Helsinkiläisten alkoholinkäytön muutos onkin polarisoitunut korona-aikana.