Hyppää pääsisältöön

Työikäisten hyvinvointi

Työikäiset helsinkiläiset kokevat terveytensä hyväksi ja heidän elintapansa ovat useiden mittareiden mukaan koko maan keskiarvoa paremmat. Mielen hyvinvoinnin ja päihteidenkäytön osalta tilanne on kuitenkin epäsuotuisampi.
Miten tilanne on kehittynyt?

Helsinkiläisten terveydentila ja elintavat ovat työikäisillä monen mittarin mukaan maan keskiarvoa parempia. Esimerkiksi päivittäistupakointi on vähentynyt jo pitkään. Elinajanodotteen ero koko maan keskiarvoon on kaventunut. Mielen hyvinvointi sen sijaan on helsinkiläisillä koko maan keskiarvoa heikompi.

Missä olemme nyt?

Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus on Helsingissä hieman pienempi kuin koko Suomessa ja myös sairastavuus on vähäisempää. Terveysliikuntasuositukset täyttyvät Helsingissä muuta maata paremmin ja lihavien osuus on pienempi. Toisaalta alkoholinkäyttö polarisoitui koronapandemian aikana entisestään, ja vaikka alkoholia liikaa käyttävien osuus on pandemian jälkeen pienentynyt, niin selkeimmin näin on tapahtunut korkeasti koulutetuilla. Myös mielen hyvinvoinnissa on haasteita. Onnelliseksi itsensä kokevien osuus on Helsingissä työikäisillä hieman pienempi kuin koko maassa ja psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus suurempi.  

Mitä näköpiirissä?

Koronapandemia lisäsi palveluvelkaa, jonka purkaminen aiheuttaa edelleen paineita palvelutuotantoon. Työikäisten helsinkiläisten mielen hyvinvoinnin epäsuotuisa kehitys voi heijastua jatkossa sairauspäivärahakausiin ja työkyvyttömyyseläkepäätöksiin. Alkoholin ongelmakäytön mahdollinen kasvu lisää terveyshaittoja ja kuolleisuutta. Ukrainan sodasta johtuva elinkustannusten nousu voi heikentää kotitalouksien toimeentulonäkymiä.

Sisällysluettelo:

1. Terveys ja sairastavuus

Hyvä terveys on olennainen osa hyvinvointia. Helsinkiläisten terveydentila on työikäisten osalta monen mittarin mukaan koko maan keskiarvoa parempi. Helsingin 20–74-vuotiasta 72 prosenttia kokee terveydentilansa keskitasoa paremmaksi. Myös sairastavuus on Helsingissä vähäisempää ja kansantaudit psykoosia lukuun ottamatta harvinaisempia kuin koko maassa. Myös useita keskeisiä sairauksien riskitekijöitä esiintyy helsinkiläisillä koko maan väestöä vähemmän. Vuonna 2021 helsinkiläisen vastasyntyneen miehen elinajanodote oli 78,7 ja naisen 84,1 vuotta. Elinajanodote on pääsääntöisesti ollut Helsingissä hieman koko maata alhaisempi, mutta ero on viime vuosina tasoittunut.

Vastasyntyneen elinajanodote on noussut sekä Helsingissä että koko Suomessa kahden vuosikymmenen aikana. Vuonna 2021 Helsingin elinajanodote on naisilla 84,1 vuotta, koko maan naisilla 84,5 vuotta. Miehillä se on Helsingissä 78,7 ja koko maassa 79,2 vuotta. Kaikissa ryhmissä kasvua on tapahtunut vuosien 2000 ja 2021 välillä noin 3,2–5,4 vuotta ja elinajanodotteen kehitys on ollut kaikissa ryhmissä varsin tasaista.

2. Elämänlaatu hyvää, mielen hyvinvoinnissa kysymyksiä

Mielen hyvinvointi on laaja käsite ja sitä voidaan mitata monin eri indikaattorein. Subjektiivisten mittareiden mukaan helsinkiläisten hyväksi koettu elämänlaatu, psyykkinen kuormittuneisuus ja yksinäisyyden kokemus ovat maan keskiarvon tasolla. Helsinkiläisten mielen hyvinvointi on kuitenkin työikäisillä heikompi kuin koko maassa keskimäärin. Kansantaudeista psykoosit ovat Helsingissä koko maata yleisempiä kuten myös itse raportoitu masennus. Myös mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä johtuvat sairauspäivärahakaudet ovat Helsingissä koko maata yleisempiä. Helsingissä niin ikään mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden osuus (62 % vuonna 2021) on selvästi korkeampi kuin maassa keskimäärin (54 %).

3. Terveyttä elintavoissa, kohennettavaakin riittää

Elintavoilla on suuri vaikutus hyvinvointiin ja terveyteen sekä elämänlaatuun ja työkykyyn. Helsinkiläisten elintavat ovat monessa suhteessa koko maata terveellisemmät. Helsingin alueiden ja sosioekonomisten ryhmien välillä on kuitenkin suurta vaihtelua elintavoissa ja tämä vaihtelu selittää huomattavan osan väestöryhmien välisistä hyvinvointi- ja terveyseroista. (Lue lisää: Alueellinen ja väestöryhmittäinen hyvinvointierojen kasvu.)

Ylipainoisten ja lihavien helsinkiläisten osuus on huomattavasti koko maan keskiarvoa pienempi. Aikuisista noin puolet on ylipainoisia ja joka kuudes on lihava. Lihavien osuus ei ole vähentynyt Helsingissä Sutjakka Stadi –lihavuuden ehkäisyn ja hoidon toimenpideohjelman (2015–2020) aikana.

Helsinkiläisten ravitsemussuositukset täyttyvät selvästi useammin kuin Suomessa keskimäärin. Tästä huolimatta helsinkiläisistä vain hieman yli kolmannes käyttää kasviksia ravitsemussuositusten mukaan, eli syö kasviksia, marjoja ja hedelmiä ainakin puoli kiloa päivässä. Vaikka ruokatottumukset ovat monelta osin muuttuneet terveellisemmiksi, parannettavaakin löytyy. Valtaosa työikäisestä väestöstä niin Helsingissä kuin muualla suomessa saa ruokavaliostaan liikaa suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa, ja etenkin kuidun saanti jää suosituksia alhaisemmaksi.

4. Helsinkiläiset aktiivisia liikkujia

Aikuisväestön liikunta-aktiivisuuden suositus ja seuranta on 2010-luvulla vaiheittain siirtynyt kuntoliikunnasta terveysliikuntaan ja viime vuosina liikkumiseen. Suurin haaste liikkumisessa liittyy runsaaseen paikallaanoloon ja arkiliikkumisen vähäisyyteen. Suomalaiset aikuiset viettävät valtaosan, keskimäärin 9t 18min, valveillaoloajastaan paikoillaan. Noin 40 prosenttia helsinkiläisistä liikkuu terveysliikuntasuosituksiin nähden riittävästi. Osuus on hieman suurempi kuin suomalaisilla keskimäärin.

Liikunnan harrastamisen edistämiseen liittyy vahvasti kaupungin viheralueet ja niiden helppo saavutettavuus. Viheralueiden läheisyys lisää tutkitusti liikkumista ja edistää terveyttä. Rakennetulla ympäristöllä on vaikutus hyvinvointiin. Kaupunkirakenteen tiivistyessä viheralueiden ja liikkumisympäristöjen viihtyvyys, turvallisuus ja käytettävyys ovat keskeinen osa kaupunkikehittämistä.

5. Alle kymmenesosa tupakoi

Helsinkiläisistä kahdeksan prosenttia polttaa savukkeita päivittäin. Osuus on pienempi kuin koko maassa, ja erityisesti 20–54-vuotiaiden ikäryhmässä tupakoidaan Helsingissä muuta maata vähemmän. Sen sijaan nuuskan ja nikotiinipitoisten sähkösavukkeiden käyttö on Helsingissä hieman koko maata yleisempää. Näitä tuotteita käyttävät nuorten ohella aikuisista nuoret miehet.

6. Liikaa päihteiden käyttöä

Vaikka helsinkiläisten elintavat ovat monilta osiltaan paremmat kuin suomalaisten keskimäärin, niin alkoholinkäytön osalta tilanne on ollut päinvastainen. Tämä on näkynyt paitsi alkoholia liikaa ja humalahakuisesti käyttävien korkeammissa osuuksissa pääkaupungissa, niin myös helsinkiläisten suuremmassa alkoholikuolleisuudessa. Alkoholikuolleisuus kasvoi Helsingissä vuonna 2018 alkoholilain kokonaisuudistuksen jälkeen. Vaikka kuolleisuus on sen jälkeen hieman pienentynyt, ei pieneneminen ole ollut yhtä selkeää ja trendinomaista kuin ennen lakiuudistusta. Huumausaineiden käyttö ja huumausainekuolleisuus näyttäisivät eri lähteiden mukaan olevan kasvussa Helsingissä. Etenkin amfetamiinin käyttö yleistyi kevään 2020 aikana, ja vaikka kasvu taittui, ollaan edelleen korona-aikaa suuremmissa käyttöluvuissa.

Helsingissä alkoholikuolleisuus on ollut suurempaa kuin muualla Suomessa koko kuviossa esitetyllä jaksolla, vuosien 1991 ja 2022 välillä. Vuonna 1991 alkoholikuolleisuus 100 000 henkeä kohden oli Helsingissä 37,1 ja muualla maassa 21,6. Vuonna 2022 vastaavat lukemat olivat Helsingissä 36,1 ja muualla maassa 27,5. Pysyteltyään pitkään korkealla tasolla 2000-luvun lopulla ja 2010-luvun alussa alkoholikuolleisuus on sekä Helsingissä että koko maassa ollut viime vuosina pääosin laskusuuntaista, mutta alkoholilain kokonaisuudistus vuonna 2018 nosti sen jälleen hieman korkeammaksi.

7. Koronapandemian vaikutukset näkyvät edelleen kustannusten nousun ohella

Koronapandemia korosti hyvinvointieroja: jo valmiiksi hyvinvointihaasteiden kanssa kamppailleiden tilanne hankaloitui ja heidän syrjäytymisriskinsä korostui. Koronapandemian myötä Helsingin jo valmiiksi suuri pitkäaikaistyöttömien lukumäärä kasvoi, kun jo ennestään työttömänä olleet eivät onnistuneet työllistymään pandemian aikana ja osalla työttömäksi jääneistä työttömyys pitkittyi. Koronapandemia vaikutti myös laajasti perusterveydenhuollon toimintaan. Vastaanottokäyntien määrä romahti keväällä 2020, ja palveluvelkaa lyhennetään edelleenkin. Palveluiden saatavuuden keskeytyminen tai heikkeneminen vaikutti monien, erityisesti jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin.

Pandemian erilaiset hyvinvointivaikutukset ovat olleet helsinkiläisillä muun maan asukkaita voimakkaammat. Helsinkiläiset vähensivät yhteydenpitoa ystäviin sekä sukulaisiin ja vastaavasti yksinäisyyden tunne lisääntyi keskimääräistä enemmän. Samalla toiveikkuus tulevaisuuden suhteen vähentyi voimakkaimmin. Helsinkiläisistä, kuten suomalaisista kaiken kaikkiaan, useampi vähensi alkoholinkäyttöään koronapandemian aikana kuin lisäsi sitä. Alkoholinkäyttöä sekä vähentäneitä (28 %) että lisänneitä (7 %) on helsinkiläisissä kuitenkin enemmän. Helsinkiläisten alkoholinkäytön muutos polarisoituikin korona-aikana, ja lisäksi useat huono-osaisuutta kuvaavat indikaattorit, kuten koettu heikko elämänlaatu, ovat yhteydessä alkoholinkäytön lisäämiseen.

Koronapandemian vaikutusten lisäksi osalle helsinkiläisistä kotitalouksista aiheutuu tällä hetkellä taloudellisia huolia elinkustannusten ja korkojen nousun johdosta.