Hyppää pääsisältöön

Kestävä kasvu ja vastuullisuus

Merkittävä osa kestävän kehityksen tavoitteiden tosiasiallisesta toimeenpanosta toteutuu paikallisella tasolla. Etenkin Suomessa kaupunkien rooli kestävän ja vastuullisen kehityksen edistäjänä on keskeinen, sillä kaupungit vastaavat monista sosiaaliseen, ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen liittyvistä toiminnoista ja palveluista.
Miten tilanne on kehittynyt?

Helsinki on tehnyt pitkään työtä kestävän kehityksen ja vastuullisuuden edistämiseksi. Kestävän kehityksen henki ja tavoitteet näkyvät jo melko hyvin kaupungin arvoissa ja tekemisessä. Kestävän kehityksen mukaiset tavoitteet ovat monelta osin jo osa kaupungin ydintoimintaa. Kaupungin vahvuuksina voidaan mainita mm. laadukkaat ja yhdenvertaiset oppimisen, kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut, hyvä terveydenhuolto, toimiva infrastruktuuri ja puhdas luonto. Haasteet puolestaan liittyvät erityisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan, kulutukseen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen sekä eriarvoisuuden ja terveys- ja hyvinvointierojen kasvuun.

Missä olemme nyt?

Helsinki ohjaa ja arvioi kaupungin kehittämistä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kautta. Tavoitteet kestävän kasvun ja vastuullisuuden edistämiseksi ovat kunnianhimoisia. Tavoitteiden mukainen työ on kuitenkin pirstoutunut erilaisiin ohjelmiin ja toimenpiteisiin, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden ja toimenpiteiden vaikuttavuuden hahmottamista. Kaupungin erityisenä haasteena on kaupungin kasvun ja ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen, kiertotalouden sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen yhteensovittaminen. Myös kaupunkilaisten huoli kestävän kehitykseen liittyen on kasvanut. Koronakriisin myötä kestävyyteen liittyvät kysymykset ovat korostuneet entisestään.

Mitä näköpiirissä?

Kestävään kasvuun ja vastuullisuuteen liittyvien tekijöiden merkitys kasvaa. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet nousevat yhä enemmän kansainvälisen kaupunkikehityksen ytimeen. Erilaisiin kriiseihin varautuminen, niihin sopeutuminen ja niistä palautuminen edellyttävät kulutuksen kestävöittämistä ja resilienssin jatkuvaa vahvistamista. Ne ohjaavat keskeisesti tulevaa toimintaa. Kiertotalouden ja siihen liittyvän ajattelutavan rooli kasvaa. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeys kestävyyskriisin ratkaisemisessa ja kestävän kasvun turvaamisessa korostuu.

Sisällysluettelo:

1. Toiminta ja tavoitteet yhdenmukaisia YK:n Agenda 2030:n kanssa

Helsingin kaupungilla on pitkät perinteet kestävän kehityksen edistämisessä ja kestävyys on perustana kaupungin peruspalveluissa. Helsinki on sitoutunut YK:n asettamiin kestävän kehityksen Agenda 2030 –tavoitteisiin (SDG-tavoitteet). Kaupunki on edistänyt tavoitteiden toteutumista monin tavoin. Helsinki on myös tuonut aktiivisesti esiin kaupunkien roolia kestävän ja vastuullisen kasvun toteuttamisessa.

Lue Helsingin kaupungin raportti Agendasta teoiksi 2021

Helsinki on menestynyt varsin hyvin kestävän kehityksen kansainvälisissä vertailuissa. Helsingin vahvuuksiksi luetaan mm. laadukkaat ja yhdenvertaiset oppimisen, kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut, hyvä terveydenhuolto, toimiva infrastruktuuri ja puhdas luonto sekä toimivan ja älykkään kaupungin kehittäminen. Kestävän kehityksen tavoitteet ovatkin jo monelta osin kaupungin ydintoimintaa.

Hyvistä lähtökohdista huolimatta Helsingissä on vielä paljon tehtävää tavoitteiden saavuttamiseksi. Ekologisesta näkökulmasta Helsingin haasteet liittyvät ennen muuta ilmastonmuutoksen torjuntaan ja varautumiseen, kulutukseen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Sosiaalisen kestävyyden osalta haasteina ovat mm. eriarvoisuuden kasvu sekä väestöryhmien ja alueiden välisten hyvinvointi- ja terveyserojen kasvu. Koronapandemia ja siitä johtuneet välilliset vaikutukset ovat lisänneet asukkaiden mielen hyvinvointiin liittyviä haasteita. Taloudellisen kestävyyden haasteina ovat mm. heikentynyt työllisyystilanne, asumisen kalleus sekä talouden rakenteiden ja kulutuskäyttäytymisen hidas muuttuminen kestävään suuntaan.

Kaupungin oman toiminnan haasteena on edelleen toimenpiteiden pirstoutuminen useiksi irrallisiksi ohjelmiksi, hankkeiksi ja toimenpiteiksi, vaikka strategisten kokonaisuuksien parempaa koordinaatiota onkin kehitetty merkittävästi kuluvan valtuustokauden aikana.

2. Ekologisesti kestävä kasvu tulevaisuuden haasteena

Ekologisen kestävyyden näkökulmasta Helsinki näyttäytyy korkean kulutuksen ja elintason kaupunkina, jossa asukkaiden ekologinen jalanjälki on globaalisti tarkasteltuna suuri. Globaalin kestävyyskriisin ilmentymät, kuten ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, merien tilan heikkeneminen ja jätteiden määrän lisääntyminen vaikuttavat jo nykyisin kaupungin toimintaan, mutta niiden merkitys tulee korostumaan tulevaisuudessa.

Kaupungilla on merkittäviä vastuita ekologisen kestävyyden edistämisessä ja turvaamisessa, sillä kaupunki vastaa esimerkiksi paikallisista ilmaston- ja ympäristönsuojelutoimista, viher- ja virkistysalueiden yläpidosta, kaupunkisuunnittelusta, infrastruktuurin ylläpidosta, rakentamisesta, energiantuotannosta konserniyhtiön kautta sekä jätteiden ja jätevesien käsittelystä yhdessä muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. Lisäksi kaupunki voi vastuullisten hankintojen kautta vähentää ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia ja edistää positiivisia vaikutuksia.

Helsingin ympäristön tila on kohentunut monilla mittareilla ja ympäristönsuojelu sekä ympäristöpalvelut kuten jäte- ja vesihuolto ovat hyvällä tasolla. Etenkin vesiin, ilmastoon ja maaperään kohdistuva kuormitus on vähentynyt. Kaupungin kasvaessa tulevaisuuden suurimmat haasteet aiheutuvat kaupunkirakenteen tiivistymisestä ja liikenteen vaikutuksista ilmanlaatuun, meluun ja luontoon. Lisäksi siirtyminen kiertotalouden mukaiseen talousmalliin on tapahtunut toistaiseksi varsin hitaasti.

3. Kasvihuonepäästöt vähentyneet, tavoitteeseen silti matkaa

Ilmastotieteen näkökulmasta tähän mennessä tehdyt globaalit toimet eivät ole riittäviä ilmaston lämpenemisen pitämiseksi alle 2 asteessa. Päästöt ovat tehdyistä sopimuksista huolimatta kasvu-uralla, tämä koronakriisin aiheuttamasta notkahduksesta huolimatta. Päästöjen kasvu tarkoittaa käytännössä sitä, että kasvihuonekaasupäästöjen nettotasapainosta tulee päästä nopeasti nollapäästöihin ja sen jälkeen päästönegatiivisuuteen, jotta ilmastonmuutoksen tuhoisat vaikutukset voidaan välttää.

EU pyrkii parantamaan statustaan ilmastonmuutoksen ratkaisijana. Euroopan komissio esitteli vuonna 2019 Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, jonka tavoitteena on Euroopan hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Keväällä 2021 EU-instituutiot saavuttivat poliittisen sovun EU:n ilmastolaista, jolla tavoite toimeenpannaan. Lopullista hyväksyntää odottavan ilmastolain mukaan päästövähennystavoite vuodelle 2030 on -57%. Osana pakettia sovittiin myös hiilinegatiivisuustavoitteesta vuoden 2050 jälkeen. 

Kansallisesti Suomi on asettanut tavoitteeksi olla hiilineutraali vuonna 2030. Suomi on asettanut kansallisen kivihiilen energiatuotantokäyttökiellon vuodelle 2029 ja lisäksi pyrkii ohjaamaan energiatuotannon päästövähennyksiä muun muassa veroratkaisuilla. Isoja epävarmuuksia liittyy kuitenkin metsä- ja maankäyttösektorin hiilinielujen arviointiin. 

Helsinki on asettanut suorille päästöille (ns. scope 1 ja scope 2 -päästöt) tavoitteen vähintään 80 prosentin päästövähenemälle vuodelle 2030. Helsingin alueen suorista päästöistä suurin osa tulee lämmityksestä (58 %) ja liikenteestä (24 %). Kasvihuonekaasupäästöt ovat vuodesta 1990 vähentyneet 33 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Merkittävimpiä syitä päästöjen vähentymiseen ovat kivihiilen korvautuminen maakaasulla kaukolämmön tuotannossa, sähkön päästökertoimen nopea putoaminen ja liikenteen päästöjen väheneminen etenkin ajoneuvojen kehityttyä yhä vähäpäästöisemmiksi. 

Hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen vuonna 2030 riippuu erityisesti kaukolämmön päästökertoimen kehityksestä, kaukolämmön kokonaiskulutuksesta, sähkön päästökertoimen kehityksestä sekä liikenteen päästökehityksestä. Jos mukaan lasketaan myös epäsuorat (ns. scope 3) aiheutuvat päästöt, kasvattavat ne Helsingin päästöjä arviolta 2,5-kertaiseksi. Epäsuorilla päästöillä tarkoitetaan niitä päästöjä, jotka syntyvä tavaroiden, materiaalien tai ruoan tuotannosta Helsingin ulkopuolella.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ohella keskeistä on myös ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin varautuminen ja sopeutuminen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Helsingissä liittyvät erityisesti merenpinnan nousuun, lisääntyviin hulevesiin, hellejaksoihin ja rankkasadetulviin. Viheralueilla on merkittävä vaikutus ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Monipuolisilla viherrakenteilla ja luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan vahvistaa luonnon resilienssiä. Sopeutumistyötä ohjaa Helsingin ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset.

4. Luontoympäristö monimuotoinen ja asukkaiden arvostama

Helsingin luonto on lähtökohdiltaan monimuotoinen: se käsittää muun muassa metsiä, niittyjä, kosteikkoja, rantoja, saaria, puroja ja puistoalueita. Luonnon merkitys on kasvanut, ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen nähdään yhä selvemmin hyvinvointia uhkaavana tekijänä myös kaupungeissa. Kaupungin kasvun ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittaminen onkin yksi keskeisistä tulevaisuuden haasteista.

Helsinkiläiset arvostavat luontoympäristöä ja ympäristömyönteisyys on asenteiden tasolla vahvaa. Luonnossa virkistäytyjien määrä on kasvanut. Esimerkiksi Lammassaaressa vierailijoiden määrä kasvoi vuosien 2019 ja 2020 välillä noin 45 prosenttia. Vierailijamäärät tiheästi asutussa kaupunkiympäristössä nousevat suuriksi ja suositut viheralueet ovat kovalla kulutuksella, mikä on uhka etenkin kaikkein arvokkaimpien luontokohteiden säilymiselle, mutta myös virkistyskäytölle.

Kaupunkilaisten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt. Huolestuneiden määrä on kasvanut erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Jopa kolmasosa 15-30-vuotiaista on tunnistanut itsessään ilmastoahdistusta. Tähän on pyritty vastaamaan ympäristökasvatustyöllä ja koulujen toimintamalleja kehittämällä. Ympäristökasvatuksella ja ympäristöopinnoilla katsotaan olevan tärkeä rooli paitsi ilmastomuutokseen liittyvän ahdistuksen ja huolenaiheiden lieventämisessä myös ympäristöasenteiden siirtämisessä arjen tekoihin: ne vahvistavat lasten ja nuorten luontosuhdetta, tarjoavat mahdollisuuksia käsitellä huolenaiheita ja tarjoavat lisäksi konkreettisia keinoja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Asukkaiden osallistaminen ja ympäristökasvatus ovat tärkeitä kulttuurisen ekologisen siirtymän edistämisessä.

5. Vesistöjen laatu ja terveellisyys

Vesistöillä on merkittävä terveyttä ja hyvinvointia tukeva vaikutus. Ne ovat ekologisesti ja kulttuuri- ja virkistysarvoiltaan arvokkaita, mutta niihin liittyy myös taloudellista arvoa ja potentiaalia. Nämä perustuvat kuitenkin vesialueiden hyvään ekologiseen tilaan. Helsingin vesialueiden tilaan vaikuttavat mm. ravinteet ja haitalliset aineet, roskaantuminen, vesiliikenne, puhdistetut jätevedet sekä Suomenlahden ulapan tila.

Rannikkovesien ravinnekuormitus on vähentynyt viime vuosikymmeninä, mutta rannikon ekosysteemi ei ole vielä palautunut entiselleen ja rehevöityminen on myös Helsingin edustan merialueen keskeinen ongelma. Ulkoisen kuormituksen vähenemisestä huolimatta fosforin pitoisuudet Helsingin rannikkovesissä ovat kasvaneet. Lisäksi vesiympäristöistä löytyy hälyttävän paljon haitallisia kemikaaleja ja mikromuoveja. Myös lisääntynyt vedenalainen melu on ongelma, jonka laajuutta ja merkitystä ei vielä täysin tunneta. Purojen ja ojien kunnostamiseen on panostettu viime vuosina, mutta lampien tilanne on huonontunut ja ne ovat rehevöityneitä.

Rannikkokaupungit ovat keskeisessä asemassa rannikkovesien tilan parantamiseen liittyvien toimenpiteiden toteutuksessa ja siten myös meriympäristön kannalta kestävän liiketalouden hyödyntämisessä ja kehittämisessä.

6. Ilmanlaatu parantunut, pöly ja ympäristömelu yhä haittoina

Helsingin ilmanlaatu on parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana ja on kansainvälisesti vertaillen melko hyvää. EU:n ilmanlaatudirektiivin terveysperusteinen typpidioksidin vuosiraja-arvo on tosin vaarassa ylittyä paikoitellen keskustan katukuiluissa. Syynä ovat liikenteen, etenkin dieselkaluston, pakokaasupäästöt. Vähäpäästöisyystavoitteiden saavuttamista on edistetty useilla toimenpiteillä, kuten kannustamalla joukkoliikenteen, yhteiskäyttöpalvelujen ja vaihtoehtoisten käyttövoimien suosimiseen sekä tukemalla terveyttä edistäviä kulkumuotoja kuten pyöräilyä ja kävelyä. Helsinki on myös edistänyt liikenteen sähköistymistä ja on sitoutunut oman ajoneuvokantansa sähköistämiseen EU:n puhtaiden ajoneuvojen direktiivin kannustamana.

Hengitettävät hiukkaset eli pöly heikentää ilmanlaatua erityisesti keväisin sekä suurten rakennustyömaiden läheisyydessä. Katupölyn osalta raja-arvotasot ja Maailman terveysjärjestö WHO:n terveysperusteinen ohjearvo ylittyy edelleen vuosittain. Katupöly tulee säilymään haasteena myös tulevaisuudessa autokannan vähäpäästöisyyden lisääntymisestä huolimatta, joten toimenpiteet sen vähentämiseksi ovat jatkossakin tärkeitä. Tiiviillä pientaloalueilla ilmanlaadun heikentymistä aiheuttaa puun pienpoltto takoissa ja kiukaissa. Tulisijojen pienhiukkaspäästöt ovat pääkaupunkiseudulla jopa suuremmat kuin liikenteestä peräisin olevat päästöt.

Ympäristömelu on merkittävä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentävä tekijä Helsingissä. Voimakas jatkuva melu on haitallista ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Tieliikenne on merkittävin ympäristömelun lähde Helsingissä. Vuoden 2017 meluselvityksen mukaan 37 prosenttia helsinkiläisistä asuu alueilla, joilla tieliikenteen aiheuttama melutaso ylittää päiväaikaan ohjearvotason 55 dB. Meluhaittojen ehkäisy korostuu kaupunkirakenteen tiivistyessä. On myös tärkeää, että helposti saavutettavia, äänimaisemaltaan rauhallisia elvyttäviä viheralueita löytyy eri puolilta kaupunkia.  

7. Kierto- ja jakamistalouden merkitys tunnistettu

Helsingissä on tunnistettu kierto- ja jakamistalouden merkitys suurten kestävyyshaasteiden ratkaisussa. Kaupunki on laatinut kierto- ja jakamistalouden tiekartan, jonka aikajänne ja tavoitteet ulottuvat Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman mukaisesti vuoteen 2035. Työ on Helsingissä vasta alussa ja tiekartan toteuttaminen edellyttää resursointia muun muassa toimenpiteiden jalkauttamiseen ja seurantaan, henkilöstön kouluttamiseen, selvityksiin sekä erilaisten pilottihankkeiden toteuttamiseen.

Tähän mennessä kiertotalouden volyymi ei ole kasvanut kovinkaan suureksi, mutta sen merkityksen odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Kiertotaloutta on pystytty edistämään lähinnä infrarakentamisessa uusiomateriaalien ja maamassojen hyödyntämisessä. Näillä on saavutettu merkittäviä päästöjen ja kustannusten säästöjä.

Kiertotaloutta edistetään myös kaupungin uuden purkuohjeistuksen myötä ja samalla on selvitetty kaupungin omien kierrätystoimijoiden kapasiteettia ja hyödyntämismahdollisuuksia. Myös kalusteiden kierrätystä ja Tavarat Kiertoon -järjestelmää on kehitetty, mutta siinä on vielä jatkotyötä tehtävänä. Ilmiölähtöisen oppimisen tueksi on kehitetty KIERRE – Kiertotaloudesta tulevaisuustaitoja -malli, jossa yhdistyy luonnonvaratietoisuus, ilmastoymmärrys, muotoilukasvatus ja uutta luova oppiminen.

8. Julkiset hankinnat kestävän ja vastuullisen kasvun edistäjinä

Helsingin kaupunki on Suomen suurin julkisia hankintoja suorittava organisaatio. Kaupungin hankintojen vuosittainen volyymi on noin neljä miljardia euroa, mikä antaa hyvät mahdollisuudet kestävän ja vastuullisen kasvun edistämiseen. Helsinki painottaa uudessa hankintastrategiassaan aiempaa voimakkaammin hankintojen vastuullisuutta ja vaikuttavuutta. Näin hankintoja on mahdollista suunnata enemmän kohteisiin, jotka edistävät paitsi energia- ja materiaalitehokkuutta sekä uusien ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa myös huomioivat globaalin vastuun ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Tämä edellyttää kuitenkin vastuullisuuskriteerien systemaattisempaa kytkemistä hankintaprosesseihin, tietoisuuden lisäämistä sekä seurannan ja vaikutustenarvioinnin kehittämistä.

9. Sosiaalinen kestävyys ja hyvinvointi kaupungille keskeisiä teemoja

Globaalisti arvioituna Helsinki on erittäin hyvinvoiva kaupunki, eikä Helsingissä ole esimerkiksi merkittäviä perusterveydenhuoltoon tai nälkään liittyviä haasteita. Oppimistulokset ovat kansainvälisesti korkealla tasolla, samoin kasvatus- ja koulutuspalvelut. Suurin osa helsinkiläisistä kokee elämänlaatunsa ja terveytensä hyväksi sekä kokevat olevansa onnellisia. Haasteet liittyvät ennen muuta yleiseen eriarvoisuuden ja hyvinvointierojen kasvuun, mielen hyvinvointiin, elintavoista johtuviin terveysongelmiin, lähisuhdeväkivaltaan, yhdenvertaisuuteen sekä alueellisten erojen kasvuun.

Koronakriisin aikaiset poikkeusolot ja taloudelliset vaikeudet ovat kuormittaneet helsinkiläisiä laajasti kaikissa väestöryhmissä. Eriarvoisuus sekä hyvinvointi- ja tuloerot väestöryhmien välillä ovat kasvussa ja koronapandemian aikana eriarvoisuus on korostunut entisestään. Erityisiä huolenaiheita ovat lasten ja nuorten mielenhyvinvointi sekä oppimisvaje.

10. Vahva talous tukee kestävyystavoitteita

Helsingin talous on vahva ja kaupunki on globaalisti tarkasteltuna hyvällä tasolla monissa kestävään talouteen liittyvissä tavoitteissa. Kaupunki voi edistää kestävää taloutta monin eri keinoin esimerkiksi elinkeinopolitiikan, kaupunkikehittämisen ja -markkinoinnin, investointien ja hankintojen sekä työllistämispalveluiden kautta. Helsingin haasteet liittyvät erityisesti kestävään kulutukseen, asukkaiden työllistymiseen, työn ja työvoiman kohtaantoon sekä tuloerojen ja asuntokuntien velkaantumisen kasvuun.

Asukkaiden toimeentulon näkökulmasta Helsingin haasteet liittyvät korkean elintason ja kustannusten myötä syntyneeseen suhteelliseen köyhyyteen, koettuun toimeentuloon ja lapsiperheköyhyyden lisääntymiseen. Helsingillä on useimpia muita Suomen kuntia ja kaupunkeja paremmat edellytykset selviytyä tulevista haasteista, vaikka väestörakenteen muutokset alkavat haitata kasvua myös Helsingissä. Väestöennusteen mukaan muuttoliike säilyy Helsingille suotuisana koronapandemian aiheuttaman notkahduksen jälkeen, ja monipuolinen yritys- ja toimipaikkarakenne lisäävät työtilaisuuksia ja verotuloja. Koronapandemian aiheuttama kansantalouden pahin sukellus näyttäisi olevan jo ainakin tilapäisesti ohi. Yritysten tulevaisuudennäkymät ovat olleen keväällä parantumaan päin.

Kansantalouden toimivuuden ja siitä riippuvien verotulojen kehityksen lisäksi keskeinen kysymys koskee kuntasektorin menoja. Siellä paineita luo väestön ikääntyminen, joka vaikuttaa julkiseen talouteen kahta kautta: vanhusväestön määrän kasvu luo kasvupaineita terveys-, hoiva- ja eläkemenoihin ja työikäisen väestön väheneminen heikentää talouden kasvumahdollisuuksia, mikä heijastuu suoraan veropohjan kehitykseen. Saman aikaan kaupunki investoi mittavasti asuinalueiden, liikenneväylien ja muun rakennetun ympäristön ylläpitoon ja kehittämiseen. Investointien kestävyyden ja hankintojen elinkaarentarkastelun merkitys korostuu jatkossa. Lisäksi koronapandemiasta palautuminen aiheuttaa kaupungille kustannuspaineita. Helsingillä onkin lähivuosina edessään merkittäviä haasteita talouden ja toiminnan sopeuttamisessa yhtäältä koronaepidemian aiheuttamaan talouden notkahtamiseen ja toisaalta suunnitteilla olevan sote-uudistuksen jälkeiseen toimintaympäristöön.