Alueellinen ja väestöryhmittäinen hyvinvointierojen kasvu

1. Hyvinvoinnin eriarvoisuus

Suurin osa helsinkiläisistä voi hyvin ja kokee elämänlaatunsa hyväksi. Osaltaan tähän on vaikuttanut helsinkiläisten keskimääräisesti korkea koulutus- ja tulotaso, jotka ovat vuosien varrella lisääntyneet. (Lue lisää: Kasvatuksen, koulutuksen ja oppimisen monipuolistuminen.) Koulutus- ja tulotaso ovat keskeisiä sosioekonomista asemaa kuvaavia mittareita, jotka ovat selkeästi yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen.

Helsingin korkeasta koulutus- ja tulotasosta huolimatta sosiodemografisten ja sosioekonomisten väestöryhmien sekä eri alueiden välillä on suuria ja pysyviltä vaikuttavia eroja hyvinvoinnissa ja terveydessä. Erot sosioekonomisessa asemassa sekä varallisuudessa ja sen myötä hyvä- ja huono-osaisuuden kasaantumisessa leikkaavat läpi kaikkien ikäryhmien. Osalle kaupunkilaisista kasautuu hyvinvointiin liittyviä ongelmia ja niiden riskitekijöitä, mikä heijastuu myös alueiden välisissä eroissa. Tämän myötä sekä sairastavuuden että kansantautien yleisyydessä on merkittävää vaihtelua Helsingin peruspiirien välillä. Hyvinvoinnin näkökulmasta Helsinkiä kuvaa muuta maata vahvemmin polarisoituminen. Siinä missä hyväosaisten osuus on keskimääräistä suurempi, myös huono-osaisuus on yleisempää. Esimerkiksi asunnottomuus on Helsingissä selvästi muuta maata yleisempää.

2. Lapset ja nuoret

Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus saada hyvät lähtökohdat elämään ja elää turvassa. Siksi on erityisen tärkeää tunnistaa ja huomioida ne lapset ja nuoret, jotka ovat muita haavoittuvammassa asemassa.

Suurin osa helsinkiläisistä lapsista ja nuorista elää perheissä, joissa vanhemmilla on hyvä koulutus- ja tulotaso. Tämä näkyy myös hyvinvoinnin ja terveyden alueellisessa tarkastelussa. Hyvätuloisuus, korkea koulutustaso ja korkea työllisyysaste kasautuvat tietyille alueille, kun taas toisessa ääripäässä ovat samoilla mittareilla huonoiten pärjäävän väestön alueet. Alueiden väliset erot näiden tekijöiden osalta ovat kasvaneet, eikä erojen kaventuminen ole kovin todennäköistä. Koronakriisin seurauksena erot saattavat kasvaa edelleen. Lisäksi kasvavat elinkustannukset ja korkojen nousu voivat heikentää tilannetta. Alle 18-vuotiaista helsinkiläisistä lähes 13 prosenttia asui pienituloisessa perheessä ja 15 prosenttia kuului perustoimeentulotukea saaneeseen kotitalouteen vuonna 2021. Lapsiperheiden pienituloisuus on Helsingissä yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Se koskettaa etenkin ulkomaalaistaustaisten lasten perheitä. Työttömyyden ohella lapsiperheen köyhyysriskiä kasvattaa yksinhuoltajuus. Helsingissä joka neljäs alle 18-vuotias elää yksinhuoltajaperheessä, mikä on muuta maata yleisempää.

Toimeentulo-ongelmat heijastuvat lapsiperheiden hyvinvointiin monenlaisena kuormituksena ja ne voivat olla ylisukupolvisia.  Perheen koettu taloudellinen tilanne on yhteydessä helsinkiläisnuorten hyvinvointiin, kuten koettuun terveyteen, elämään tyytyväisyyteen, mielen hyvinvointiin ja elintapoihin. Perheen taloudellisen tilanteen kokemus on usein myös muita taustatekijöitä, kuten syntyperää, vanhempien koulutusta tai asumismuotoa, vahvemmin yhteydessä nuorten hyvinvointiin. Esimerkiksi erittäin hyväksi perheen taloudellisen tilanteen kokevat helsinkiläisnuoret ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä, ja tämä yhteys säilyy senkin jälkeen, kun on huomioitu muut perhetaustaan, yksilöllisiin tekijöihin tai muuhun kasvuympäristöön liittyvät tekijät.   

3. Työikäiset

Työikäinen helsinkiläisväestö on keskimäärin korkeasti koulutettua ja tulostaso on koko maata korkeampi. Tästä huolimatta pienituloisuusaste on Helsingissä (12 %) lähes samalla tasolla kuin maassa keskimäärin (13 %) ja riippuvuus toimeentulotuesta ja yleisestä asumistuesta jopa yleisempää. Koronaepidemia ja sen aiheuttamat lomautukset sekä irtisanomiset lisäsivät toimeentulotuen ja asumistuen tarvetta.  Alkuvuodesta 2022 alkaen toimeentulotuensaajia on kuitenkin ollut jo vähemmän kuin vastaavana aikana ennen koronaa. Asumistukea saaneiden lukumäärä sen sijaan jäi koronaa edeltävää aikaa korkeammalle tasolle ja kääntyi keväällä 2023 jälleen kasvuun. Nyt syksyllä 2023 ollaan jo lähellä koronapandemian aikaisia lukumääriä. Taustalla vaikuttavat Ukrainan sodan aiheuttama elinkustannusten ja korkojen nousu.

Perustoimeentulotuen piiriin kuuluvien joukossa korostuvat yksinhuoltajaperheet, vieraskieliset sekä alle 25-vuotiaat aikuiset. Toimeentulotuen saaminen on yksi keskeisistä huono-osaisuuden indikaattoreista, joka paitsi kertoo talousvaikeuksista, indikoi myös laajempia hyvinvointivajeita. Monilla pitkäaikaisen tuen saajilla ongelmat eivät rajaudu taloudelliseen huono-osaisuuteen, vaan tilannetta hankaloittavat esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmat. Ongelmien kasautuminen lisää paitsi yksittäisen henkilön niin myös muiden perheenjäsenten ja ylisukupolvisen syrjäytymisen riskiä.

Vaikka iso osa työikäisistä helsinkiläisistä voi erittäin hyvin, ovat sosioekonomisten ryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot erityisen suuret Helsingissä. Perusasteen koulutuksen saaneiden 30-vuotiaiden miesten elinajanodote on 8 vuotta lyhempi kuin korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden, ja naisillakin ero on yli 5 vuotta. Myös muut tekijät, kuten siviilisääty, ovat yhteydessä terveydentilaan: naimattomien, eronneiden ja leskien koettu terveys on parisuhteessa olevia heikompi. Alueelliset erot sairastavuudessa johtuvat pääsääntöisesti siitä, että eri alueilla asuu sosioekonomisten tekijöiden (kuten koulutus, tulot ja työttömyys) suhteen erilaisia asukkaita.

Vuonna 2021 tehdyn helsinkiläisiä koskevan tutkimuksen mukaan erot elintavoissa selittävät huomattavan osan väestöryhmien välisistä terveys- ja hyvinvointieroista: koulutusryhmien välillä olevat, osin huomattavat erot tupakoinnissa, alkoholin ongelmakäytössä, liikunta-aktiivisuudessa ja lihavuudessa selittävät yhdessä noin 50 prosenttia perusasteen koulutuksen saaneiden lyhemmästä elinajanodotteessa suhteessa korkeakoulutettuihin.

Osa helsinkiläisistä on erittäin haavoittuvassa asemassa ja heille kasautuu niin terveyteen, elintapoihin ja elämänlaatuun liittyviä ongelmia kuin myös niiden riskitekijöitä. Jos henkilöllä on sekä matala koulutus että hän asuu yksin ja sen lisäksi kokee vielä taloudellisia haasteita, on heikon terveyden riski jopa 8-kertainen verrattuna korkeasti koulutettuun henkilöön, joka ei asu yksin ja jolle menojen kattaminen tuloilla ei tuota vaikeuksia.

4. Ikääntyneet

Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on kasvanut Helsingissä 2010-luvulla, mutta koko maan keskimääräistä kasvuvauhtia hitaammin. Helsingissä väestöllinen huoltosuhde (ei-työikäisten ja työikäisten määrien suhde) on muuta maata parempi. Helsingin ikääntynyt väestö on myös koulutetumpaa ja hyvätuloisempaa kuin koko maassa keskimäärin. Tästä huolimatta polarisaatioilmiö koskettaa myös ikääntyneitä siinä missä nuorempiakin. Matalin tulotaso on yleisintä kaikkein iäkkäimmillä, ja erityisesti iäkkäillä naisilla, joiden kohdalla pienituloisuusriski onkin suurin. Ikääntyneillä köyhyys on usein yhteydessä vähäiseen koulutukseen, aiempaan kotiäitiyteen, lyhyisiin työsuhteisiin ja avioliiton päättymiseen ja yksinasumiseen.

Vaikka ikääntyneiden tulotaso on Helsingissä keskimäärin hyvä ja tulokehitys on ollut positiivista, taloudellisia paineita voivat eläkkeen varassa eläville aiheuttaa esimerkiksi Helsingin kalliit asumiskustannukset ja taloyhtiöiden remontit. Pienituloisille terveydenhuollon asiakasmaksut tai matkakulut voivat olla este palveluihin hakemiselle. Lisäksi palveluiden rakenteet ja uudet palvelumuodot sekä toimintakyvyn heikkeneminen voivat aiheuttaa sen, että ikääntynyt ei kykene hakemaan ja saamaan tarvitsemiaan palveluja. Taloudellisen tilanteen jatkuessa pitkään heikkona vaikeutuu perustarpeista kuten ravitsemuksesta ja tarvittavasta lääkityksestä huolehtiminen. Henkilökohtaisilla voimavaroilla, kuten perheellä ja suvulla on iso merkitys iäkkäiden syrjäytymisen ehkäisyssä ja turvallisuuden tunteen lisäämisessä.

Palveluiden digitalisoituminen mahdollistaa yhä paremmat etäpalvelut liittyen mm. hoivaan ja yksinäisyyden lieventämiseen. Digitalisaatio asettaa ihmiset kuitenkin eriarvoiseen asemaan sen mukaan, minkä verran heillä on digitaitoja ja -välineitä käytössään. Vanhimmissa ikäryhmissä merkittävä osa ihmisistä ei ole käyttänyt julkisten palvelujen nettisivuja tai on kokenut ne vaikeakäyttöisiksi. Sosioekonominen asema on yhteydessä digipalveluiden käyttöön, ja esimerkiksi toimeentulovaikeuksia kokevilla on heikommat mahdollisuuden internetin käyttöön. Ikääntyneiden lukumäärän ennustetaan kasvavan merkittävästi ja palveluiden tuottamiseen tarvitaan uusia tehokkaita kaupunkiyhteisiä keinoja, vaikka terve ja toimintakykyinen elinaika kasvaisi. Muun muassa muistisairaudet, kaatumiset ja eriasteiset mielenhyvinvoinnin haasteet lisääntyvät. 

5. Koronapandemian vaikutuksia

Helsingin alueellisten ja väestöryhmittäisten hyvinvointi- ja terveyserojen riskinä on niiden kasvu entisestään koronapandemian seurauksena. Jo valmiiksi hyvinvointihaasteiden kanssa kamppailleiden tilanne hankaloitui pandemian aikana ja syrjäytymisen riski korostui. Palveluvelan kasvun haitalliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvimpiin väestöryhmiin ja työttömiin. Esimerkiksi toistuva ja pitkäaikainen työttömyys lisää köyhyysriskiä, alentaa työkykyä ja on yhteydessä kuolleisuuteen. Koronapandemian myötä nuorisotyöttömien ja Helsingin jo ennestään korkea pitkäaikaistyöttömien lukumäärä kasvoi.  Pitkäaikaistyöttömyyteen vaikutti pandemia-ajan haasteelliset työllistymismahdollisuudet ja työttömäksi jääneiden vaikea uudelleen työllistyminen. (Lue lisää: Työmarkkinoiden murros, työllisyys ja kohtaanto-ongelmat.) Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä työnhakijoista oli 50 prosenttia vuoden 2021 lopussa. Vaikka koronapandemia aiheutti moninaisia ongelmia, osa seurauksista voi näkyä vasta pidemmällä aikavälillä.

Tutustu myös Helsingin kaupungin sivustoon: Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen