Hyppää pääsisältöön

Kaupunkilaisten aktiivisuus, osallistuminen ja tasa-arvo

Kaupunkilaisten omaehtoinen aktiivisuus on merkittävä kaupungin vetovoiman ja kaupunkiyhteisöllisyyden voimavara. Toisaalta osallisuuden ja tasa-arvon vajeet korostuvat ulkomaalaistaustaisten ja vähemmistöryhmien kokemuksissa sekä pienituloisilla alueilla.
Miten tilanne on kehittynyt?

Kaupunkiyhteisöllisyys ja kaupunkilaisten omaehtoinen aktiivisuus ovat vahvistuneet 2000-luvun kuluessa. Samalla lisääntyvä eriarvoisuus ja koronapandemia ovat korostaneet tasa-arvon ja osallisuuden haasteita.

Missä olemme nyt?

Kaupungin palvelut ovat keskeisessä roolissa osallisuuden ja tasa-arvon kannattelemisessa tilanteessa, jossa koronapandemian vaikutukset ovat heijastuneet eri tavoin eri väestöryhmiin.

Mitä näköpiirissä?

Kaupunkiyhteisöllisyys ja kaupunkilaisten omaehtoinen toiminta rakentavat tulevaisuuden kaupunkien vetovoimaa. Digitalisaatio luo lisää osallistumisen mahdollisuuksia, mutta tasa-arvon tukeminen on tärkeää digitaalisten kuilujen ylittämiseksi.

Sisällysluettelo:

1. Kaupunkilaisten aktiivisuus rakentaa yhteisöllisyyttä

Helsinkiläisten aktiivisuus, yhteisöllisyys ja osallistuminen ovat lisääntyneet merkittävästi 2000-luvulla. Esimerkiksi sosiaalisen median kautta vahvistuneet kaupunkiaktivismi, kaupunginosajuhlat, ravintola- ja siivouspäivät ja puutarhaviljely ovat luoneet yhteisöllisyyttä ja vahvistaneet naapurustoja. Taide- ja kulttuuritoiminnalla on potentiaali synnyttää kaupunkitilaan omistajuuden tunnetta ja lisätä moninaisuuden sallivaa osallisuutta. Kaupunkiaktivismilla on myös tuotettu runsaasti ehdotuksia esimerkiksi kaupunginosien kehittämiseen.

Asukkaiden ja kansalaistoimijoiden aktiivisuudella on suuri merkitys elinvoimaisen kaupungin ja asukkaiden hyvinvoinnin osatekijänä. Aktiivisessa kaupungissa asukas voi olla palveluiden kuluttaja, ja samalla itse aktiivinen kulttuuria ja yhteisöllistä toimintaa luova kansalainen tai ammattilainen. Samalla aktiivisuuteen ja esimerkiksi sosiaaliseen mediaan kytkeytyvään yhteisöllisyyteen voi liittyä myös riski sosiaaliseen kuplautumiseen, ulkopuolisuuden kokemuksiin ja ristiriitojen korostumiseen. Kaupungilla onkin paitsi tärkeä rooli kansalaistoiminnan kumppanina, mahdollistajana ja omaehtoiseen aktiivisuuteen kannustajana, myös tasa-arvoisen osallistumisen vahvistajana ja konfliktien ehkäisijänä.

2. Kaupunki kansalaistoimijoiden aktiivisuuden mahdollistajana

Kaupunkien rooli kansalaistoiminnan mahdollistajana on korostunut monissa eurooppalaisissa kaupungissa. Helsingissä kansalaistoimijoita tuetaan tiloin ja välinein sekä avoimella tiedon ja aineistojen jakamisella. Monet kaupungin omistamat tilat ovat varsinaisen käyttöajan ulkopuolella kansalaisyhteiskunnan ja kolmannen sektorin toimijoiden käytettävissä, ja uusille tilojen käytön ja muun mahdollistavan toiminnan laajentamiselle on tilausta. Vuonna 2019 kaupungin tilavarauspalvelu Varaamon kautta tehtyjen tilojen asiakasvarausten määrä oli yhteensä 240 000 tuntia. Määrä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2018. Varattavissa olevien tilaresurssien määrä on myös kasvanut, ja vuonna 2020 varattavia kaupungin tiloja oli 130. Myös ei-kaupalliset julkiset tilat, kuten kirjastot, ovat kehittämisessä keskeisessä roolissa.

Kansalaistoimijat liikunnassa, kulttuurissa ja nuorisotyössä ovat kaupungille keskeinen voimavara. Kansalaistoimijoiden kenttä tuottaa laajasti kulttuurin ja vapaa-ajan toimintoja, ja heidän osallisuutensa on palvelutarjonnan kannalta merkittävä. Kaupunki tukee toimintaa taloudellisilla avustuksilla. Kulttuurin, liikunnan ja nuorison toimijoita tuetaan vuosittain yli 28 miljoonalla eurolla. Vuosittain avustetaan noin 950 eri järjestöä, toimintaryhmää ja kulttuuritoimijaa.

3. Osallisuus demokratian ja hyvinvoinnin edellytyksenä

Osallisuutta on Helsingissä tuettu palveluiden ja toimintojen saavutettavuutta parantamalla ja seuraamalla, sekä esimerkiksi laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota saaneella osallistuvan budjetoinnin asukasvaikuttamisen mallilla. Osallistumisessa on kuitenkin suuria eroja väestöryhmien ja kaupunginosien välillä. Erot näkyvät myös yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Kevään 2021 kuntavaaleissa äänestysprosentti vaihteli äänestysalueiden välillä 37 prosentista jopa 80 prosenttiin. Myös Helsingin kaupungin osallistuvan budjetoinnin äänestysaktiivisuudessa on ollut merkittäviä alueellisia eroja, jotka kytkeytyvät asuinalueiden sosioekonomiseen ja etniseen segregaatioon.

Osallisuuserojen taustalla on useita yhteiskunnalliseen asemaan ja ikään liittyviä tekijöitä. Tuoreen pääkaupunkiseudun kuntia tarkastelevan kyselytutkimuksen mukaan muun muassa koulutustaso on yhteydessä osallisuuden kokemukseen: kun korkeasti koulutetuista helsinkiläisistä lähes 60 prosenttia kokee kaupungin keskiarvoa suurempaa osallisuutta, pelkän perusasteen koulutuksen saaneilla osuus on vain 30 prosenttia. Suomessa syntyneistä helsinkiläisistä suurempi osuus (53 %) kokee osallisuutta kuin ulkomailla syntyneistä (39 %), ja avioliitossa olevista puolestaan suurempi osuus kuin naimattomista, eronneista tai leskistä. Myös ikä kytkeytyy asukkaiden osallisuuteen esimerkiksi turvattomuuden kokemusten ja digitaalisen osallisuuden kautta.

Koronapandemian aikana kerätyn kyselyn mukaan jonkin järjestön, yhdistyksen tai vastaavan tahon toimintaan osallistuu aktiivisesti noin joka viides helsinkiläinen. Osallistumisaktiivisuus on selvästi laskenut vuodesta 2018, jolloin aktiivisesti osallistuvia oli lähes 30 prosenttia helsinkiläisistä.

4. Lasten ja nuorten osallisuus

Kirjastot, nuorisotilat ja leikkipuistot muodostavat osallisuuden tukemisen näkökulmasta tärkeän lähipalveluverkoston, jota täydentävät alueelliset, useita kaupunginosia yhdistävät kulttuurikeskukset. Kouluilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten osallisuuden jäsentäjänä, jolla on myös suuri kehityspotentiaali naapurustojen yhteisöllisyyden ja osallisuuden näkökulmasta. Lapsille ja nuorille koulu on keskeinen yhteiskuntaan ja koulutuspolulle kiinnittymisen yhteisö ja osallistumisen tapojen opettelun areena. THL:n Kouluterveyskyselyjen mukaan suurin osa helsinkiläislapsista kokee saaneensa osallistua ainakin joihinkin koulun asioiden suunnitteluun, ja koulu koetaan itselle tärkeäksi yhteisöksi. Vuoden 2019 kyselyssä alakoululaisista reilu puolet koki olevansa tärkeä osa luokkayhteisöä ja noin 40 prosenttia osa kouluyhteisöä. Yläkoululaisista alle puolet piti vaikutusmahdollisuuksiaan esimerkiksi oppituntien järjestelyihin hyvinä, joskaan suuri osa vastaajista ei osannut arvioida vaikutusmahdollisuuksiaan hyviksi tai huonoiksi.

Nuorten osallisuutta on tuettu myös Ruuti-vaikuttamisjärjestelmällä, jonka toimintaan kuuluu nuorten omaehtoisen toiminnan tukemista, edustuksellista toimintaa, yhteissuunnittelevaa toimintaa ja tapahtumallista toimintaa. Alueelliset nuorisotyöyksiköt toteuttavat yhteistyössä alueidensa yläkoulujen kanssa osallistuvaa budjetointia RuutiBudjettia, jossa nuoret vaikuttavat nuorisopalveluiden toiminnan suunnitteluun sekä tekevät omaa asuinaluetta ja koko kaupunkia koskevia ehdotuksia. RuutiBudjettiin on osallistunut keskimäärin noin 12 000 nuorta vuodessa. Lasten ja nuorten osallisuus ja osallisuuden kokemukset ovat merkittävä kysymys hyvinvoinnin tukemisen, eriarvoisuuden torjumisen ja tuleville koulutus- ja työurille kiinnittymisen näkökulmasta.

5. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Kansainvälisesti ja valtakunnallisesti on viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota peruspalveluita tuottavan paikallishallinnon, kuten kaupunkien, merkitykseen yhdenvertaisuuden toteutumisessa asukkaiden arjessa. Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo ja niihin kytkeytyvä oikeus syrjimättömyyteen pohjautuvat perustuslakiin ja ovat edellytys sille, että kaikenlaiset kaupunkilaiset voivat elää Helsingissä hyvää elämää. Suuret yhteiskunnalliset trendit, kuten digitalisaatio, muuttoliike ja koronakriisi, väestön monimuotoistuminen ja eriarvoisuuden sekä hyvinvointierojen kasvu, koettelevat osaltaan myös yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon toteutumista.

Sosiaalisesti kestävän kaupungin palvelutarjonnan on tärkeää voida vastata taustoiltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisten kuntalaisten tarpeisiin. Vuodenvaihteessa 2020/2021 toteutetun tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevan kuntalaiskyselyn vastaajista (N=1001) vajaa puolet (47 %) oli sitä mieltä, että kaupungin palveluissa toteutuu kaikkien palvelun käyttäjien tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Noin viidesosa vastaajista (19 %) ilmoitti kokeneensa syrjintää ja vajaa viidesosa (17 %) epäasiallista kohtelua. Naiset olivat kokeneet sekä syrjintää että epäasiallista kohtelua enemmän kuin miehet, ja vähemmistöihin kuuluvat muita vastaajia enemmän. Ulkomaalaistaustaiset helsinkiläiset kokivat myös enemmän syrjintää ja turvattomuutta kuin suomen- ja ruotsinkieliset kaupunkilaiset.

Helsingin kaupungin tuoreen tasa-arvokatsauksen perusteella strategiamittareilla havaitut erot sukupuolten välillä ovat monilta osin samansuuntaisia kuin yleisesti vallitsevat käsitykset naisten ja miesten tilanteesta. Tarkastelu nostaa esiin esimerkiksi naisten miehiä heikomman turvallisuuskokemuksen, yläkouluikäisten tyttöjen poikia yleisemmin kokeman yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden ja vieraskielisten naisten vieraskielisiä miehiä selvästi matalamman työllisyysasteen. Poikien kohdalla rikoksilla oireilu on tyttöjä yleisempää ja miehillä huono-osaisuuteen kytkeytyvät riskitekijät kuten pitkäaikaisen perustoimeentulotuen tarve, humalahakuinen juominen ja asunnottomuus ovat naisia yleisempiä.

6. Digikuilujen ylittämiseen tarvitaan tukea

Palveluiden ja vaikuttamisen siirtyminen yhä vahvemmin digitaalisiksi voi parantaa monen ryhmän osallistumisen edellytyksiä, mutta samalla se synnyttää uutta digitaalista eriarvoisuutta. Digitaalisen syrjäytymisen syynä voivat olla laitteisiin ja yhteyksiin liittyvät asiat, mutta myös palveluiden käyttöliittymiin ja saavutettavuuteen liittyvät ongelmat, joita esimerkiksi vieraskielisyys, pienituloisuus tai ikä voivat korostaa. Tuoreessa Helsingin kaupungin tutkimushankkeessa kehitetyn digikuilumittarin mukaan 16–89-vuotiaista helsinkiläisistä neljä prosenttia ei käyttänyt internetiä lainkaan ja kahdeksan prosenttia koki vaikeuksia julkisten verkkopalveluiden sivujen käytössä. Mittariin pohjautuvan arvion mukaan ainakin 64 000 helsinkiläistä kokee jonkinasteisia haasteita palvelujen digitalisaatiossa mukana pysymisessä. Erityisesti iäkkäämpi ja vähiten koulutettu väestö on riskissä syrjäytyä digitaalisista palveluista.

Digitaalisen osallisuuden haasteiden ratkominen korostuu tulevaisuuden palveluiden ja osallisuuden kehittämisessä. Tuen tarvetta lisää se, että digitaalisten palveluiden käytön haasteet kasautuvat usein samoille ryhmille, joiden palvelutarve on muutoinkin suuri. Digitaalisen osallisuuden tuki on tärkeää myös lasten ja nuorten osallisuudessa, jossa esimerkiksi perheen pienituloisuus voi heijastua lasten mahdollisuuksiin käyttää eri laitteistoja ja palveluita.