Hyppää pääsisältöön

Kaupunkilaisten aktiivisuus, osallisuus ja yhdenvertaisuus

Kaupunkilaisten omaehtoinen aktiivisuus on merkittävä kaupungin vetovoiman ja yhteisöllisyyden voimavara. Osallisuuteen ja eriarvoisuuteen liittyvät haasteet korostuvat ulkomaalaistaustaisten ja muiden vähemmistöryhmien kokemuksissa sekä pienituloisilla alueilla.
Miten tilanne on kehittynyt?

Kaupunkilaisten yhteisöllisyys ja omaehtoinen aktiivisuus ovat vahvistuneet 2000-luvun kuluessa. Samalla lisääntyvä eriarvoisuus ja koronapandemia ovat nostaneet esiin osallisuuden haasteita.

Missä olemme nyt?

Koronapandemian vaikutukset heijastuivat eri tavoin eri väestöryhmiin. Kaupungin palvelut ovat keskeisessä roolissa osallisuuden ja yhdenvertaisuuden kannattelemisessa ja uudelleenrakentamisessa pandemian jälkeen.

Mitä näköpiirissä?

Yhteisöllisyys ja kaupunkilaisten omaehtoinen toiminta rakentavat tulevaisuuden kaupunkien vetovoimaa. Digitalisaatio luo lisää osallistumisen mahdollisuuksia, mutta yhdenvertaisten mahdollisuuksien tukeminen on tärkeää digitaalisten kuilujen ylittämiseksi.

Sisällysluettelo:

1. Kaupunkilaisten aktiivisuus rakentaa yhteisöllisyyttä

Helsinkiläisten aktiivisuus, yhteisöllisyys ja osallistuminen ovat lisääntyneet merkittävästi 2000-luvulla. Esimerkiksi sosiaalisen median kautta vahvistuneet kaupunkiaktivismi, kaupunginosajuhlat, ravintola- ja siivouspäivät ja puutarhaviljely ovat luoneet yhteisöllisyyttä ja vahvistaneet naapurustoja. Taide- ja kulttuuritoiminnalla on potentiaali synnyttää kaupunkitilaan omistajuuden tunnetta ja lisätä moninaisuuden sallivaa osallisuutta. Kaupunkiaktivismilla on myös tuotettu runsaasti ehdotuksia esimerkiksi kaupunginosien kehittämiseen.

Asukkaiden ja kansalaistoimijoiden aktiivisuudella on suuri merkitys elinvoimaisen kaupungin ja asukkaiden hyvinvoinnin osatekijänä. Aktiivisessa kaupungissa asukas voi olla samalla sekä palveluiden kuluttaja että aktiivinen kulttuuria ja yhteisöllistä toimintaa luova toimija. Samalla aktiivisuuteen ja esimerkiksi sosiaaliseen mediaan kytkeytyvään yhteisöllisyyteen voi liittyä myös riski sosiaaliseen kuplautumiseen, ulkopuolisuuden kokemuksiin ja ristiriitojen esiin nousemiseen. Kaupungilla onkin paitsi tärkeä rooli kansalaistoiminnan kumppanina, mahdollistajana ja omaehtoiseen aktiivisuuteen kannustajana, myös yhdenvertaisen osallistumisen vahvistajana ja konfliktien ehkäisijänä.

2. Kaupunki kansalaistoimijoiden aktiivisuuden mahdollistajana

Kaupunkien rooli kansalaistoiminnan mahdollistajana on korostunut monissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Helsingissä kansalaistoimijoita tuetaan tiloin ja välinein sekä tiedon ja aineistojen jakamisella. Monet kaupungin omistamat tilat ovat varsinaisen käyttöajan ulkopuolella kansalaisyhteiskunnan ja kolmannen sektorin toimijoiden käytettävissä. Tilausta on myös tilojen käytön laajentamiselle edelleen. Kaupungin tilavarauspalvelu Varaamon kautta tehtyjen asiakasvarausten määrä ja varattavien tilojen määrä olivat kasvussa ennen vuosien 2020 ja 2021 koronarajoituksia, ja vuonna 2022 varattavien tilojen ja laitteiden käyttäjämäärät lisääntyivät jälleen. Kaupungin tilavarauspalvelu Varaamolla oli vuoden 2022 aikana noin 147 000 käyttäjää, jotka tekivät yhteensä noin 200 000 tilavarausta. Myös ei-kaupalliset julkiset tilat, kuten kirjastot, ovat kehittämisessä keskeisessä roolissa.

Kansalaistoimijat ovat kaupungille tärkeä voimavara. Kansalaistoimijoiden kenttä tuottaa laajasti esimerkiksi kulttuurin ja vapaa-ajan toimintoja, ja heidän osallisuutensa on palvelutarjonnan kannalta merkittävä. Kaupunki tukee toimintaa taloudellisilla avustuksilla. Kulttuurin, liikunnan ja nuorison toimijoita tuetaan vuosittain yli 28 miljoonalla eurolla. Vuonna 2022 avustettiin noin 1 350 eri järjestöä, toimintaryhmää ja kulttuuritoimijaa, eli aiempaa useampia tahoja.

3. Osallisuus demokratian ja hyvinvoinnin edellytyksenä

Osallisuutta on Helsingissä tuettu palveluiden ja toimintojen saavutettavuutta parantamalla ja seuraamalla. Huomionarvoinen väline on myös laajaa huomiota saanut osallistuvan budjetoinnin asukasvaikuttamisen malli. Osallisuudessa ja osallistumisessa on kuitenkin suuria eroja väestöryhmien ja kaupunginosien välillä. Erot näkyvät myös yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Helsingin äänestysprosentti oli 71,1 prosenttia, mutta äänestysaktiivisuus vaihteli alueittain 60 ja 88 prosentin välillä. Vielä suurempaa vaihtelua nähtiin kevään 2021 kuntavaaleissa, joissa äänestysprosentti vaihteli äänestysalueiden välillä 37 prosentista 80 prosenttiin. Myös Helsingin kaupungin osallistuvan budjetoinnin äänestysaktiivisuudessa on ollut merkittäviä alueellisia eroja, jotka eivät kuitenkaan ole voimakkaasti yhteydessä asuinalueen koulutus- tai tulotasoon. 

Äänestysprosentti vaihteli Helsingin peruspiirien välillä vahvasti kunnallisvaaleissa kesällä 2021. Jakomäen peruspiirissä äänestysprosentti oli matalin, 42 %, kun taas Tuomarinkylän peruspiirissä se oli korkein, 75 %. Viimeisimmissä eduskuntavaaleissa 2019 äänestysprosentti vaihteli 63 ja 88 prosentin välillä.

Osallisuuden kokemusta on mitattu osallisuusindikaattorilla, ja kuviossa tarkastellaan, miten sen arvot vaihtelevat taustamuuttujien sukupuoli, ikä, syntymämaa ja koulutus mukaan. Naisten osallisuuden kokemus on hieman korkeampi kuin miesten. Nuoremmilla se on hieman korkeampi kuin iäkkäillä. Suomessa syntyneillä se on korkeampi kuin ulkomailla syntyneillä, ja korkeasti koulutetuilla korkeampi kuin matalasti koulutetuilla.

4. Lasten ja nuorten osallisuus

Helsingin tavoitteena on, että lasten ja nuorten ääni kuuluu kaupungissa monipuolisesti. Kirjastot, nuorisotilat ja leikkipuistot muodostavat osallisuuden tukemisen näkökulmasta tärkeän lähipalveluverkoston, jota täydentävät alueelliset, useita kaupunginosia yhdistävät kulttuurikeskukset. Kouluilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten osallisuuden jäsentäjänä, jolla on myös suuri kehityspotentiaali naapurustojen yhteisöllisyyden ja osallisuuden näkökulmasta. Lapsille ja nuorille koulu on keskeinen yhteiskuntaan ja koulutuspolulle kiinnittymisen yhteisö ja osallistumisen opettelun areena. THL:n Kouluterveyskyselyjen mukaan suurin osa helsinkiläislapsista kokee saaneensa osallistua ainakin joihinkin koulun asioiden suunnitteluun, ja koulu koetaan itselle tärkeäksi yhteisöksi. Vuoden 2021 kyselyssä alakoululaisista reilu puolet koki olevansa tärkeä osa luokkayhteisöä ja vajaa 40 prosenttia osa kouluyhteisöä. Yläkoululaisista alle kolmasosa piti vaikutusmahdollisuuksiaan esimerkiksi oppituntien järjestelyihin hyvinä, joskaan suuri osa vastaajista ei osannut arvioida vaikutusmahdollisuuksiaan hyviksi tai huonoiksi.

Helsingissä nuorten vaikuttamismahdollisuudet ovat laajentuneet ja kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Yksi esimerkki nuorten vaikutuskanavista on osallistuva budjetointi Nuorten Budjetti, jossa nuoret vaikuttavat nuorisopalveluiden toiminnan suunnitteluun sekä tekevät omaa asuinaluetta ja koko kaupunkia koskevia ehdotuksia. Budjetointiin on osallistunut keskimäärin noin 12 000 nuorta vuodessa. Nuorten budjetissa vuosittain kerättävää kokemustietoa hyödynnetään kaupungissa laajasti. Vuonna 2021 nuoret kertoivat haluavansa toimia lähiympäristössään eniten rasismin vastustamiseksi, tasa-arvon puolesta ja kiusaamista vastaan. Lasten ja nuorten osallisuus on merkittävä kysymys hyvinvoinnin tukemisen, eriarvoisuuden torjumisen ja tuleville koulutus- ja työurille kiinnittymisen näkökulmasta.

5. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Viime vuosina niin Suomessa kuin maailmallakin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota peruspalveluita tuottavan paikallishallinnon, kuten kaupunkien, merkitykseen yhdenvertaisuuden toteutumisessa asukkaiden arjessa. Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo sekä niihin kytkeytyvä oikeus syrjimättömyyteen pohjautuvat perustuslakiin ja ovat edellytys sille, että kaikenlaiset kaupunkilaiset voivat elää Helsingissä hyvää elämää. Suuret yhteiskunnalliset trendit, kuten digitalisaatio, muuttoliike ja koronakriisi, väestön monimuotoistuminen ja eriarvoisuuden sekä hyvinvointierojen kasvu, koettelevat osaltaan myös yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon toteutumista.

Sosiaalisesti kestävän kaupungin palvelutarjonnan on tärkeää voida vastata taustoiltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisten kuntalaisten tarpeisiin. Vuodenvaihteessa 2020/2021 toteutetun tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevan kuntalaiskyselyn vastaajista (N = 1001) vajaa puolet (47 %) oli sitä mieltä, että kaupungin palveluissa toteutuu kaikkien palvelun käyttäjien tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Noin viidesosa vastaajista (19 %) ilmoitti kokeneensa syrjintää ja vajaa viidesosa (17 %) epäasiallista kohtelua. Naiset olivat kokeneet sekä syrjintää että epäasiallista kohtelua enemmän kuin miehet, ja vähemmistöihin kuuluvat muita vastaajia enemmän. Vieraskieliset helsinkiläiset kokivat myös enemmän syrjintää ja turvattomuutta kuin suomen- ja ruotsinkieliset kaupunkilaiset.

Helsingin kaupungin tasa-arvokatsauksen perusteella strategiamittareilla havaitut erot sukupuolten välillä ovat monilta osin samansuuntaisia kuin yleisesti vallitsevat käsitykset naisten ja miesten tilanteesta. Tarkastelu nostaa esiin esimerkiksi naisten miehiä heikomman turvallisuuskokemuksen, yläkouluikäisten tyttöjen poikia yleisemmin kokeman yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden ja ulkomaalaistaustaisten naisten ulkomaalaistaustaisia miehiä selvästi matalamman työllisyysasteen. Poikien kohdalla rikoksilla oireilu on tyttöjä yleisempää, ja miehillä huono-osaisuuteen kytkeytyvät riskitekijät kuten pitkäaikaisen perustoimeentulotuen tarve, humalahakuinen juominen ja asunnottomuus ovat yleisempiä kuin naisten keskuudessa.

6. Digikuilujen ylittämiseen tarvitaan tukea

Palveluiden ja vaikuttamisen siirtyminen yhä vahvemmin digitaalisiksi voi parantaa monen ryhmän osallistumisen edellytyksiä, mutta samalla se synnyttää uutta digitaalista eriarvoisuutta. Digitaalisen syrjäytymisen syynä voivat olla laitteisiin ja yhteyksiin liittyvät asiat, mutta myös palveluiden käyttöliittymiin ja saavutettavuuteen liittyvät ongelmat, joita esimerkiksi vieraskielisyys, pienituloisuus tai ikä voivat korostaa. Tuoreessa Helsingin kaupungin tutkimushankkeessa kehitetyn digikuilumittarin mukaan 16–89-vuotiaista helsinkiläisistä neljä prosenttia ei käyttänyt internetiä lainkaan ja kahdeksan prosenttia koki vaikeuksia julkisten verkkopalveluiden sivujen käytössä. Mittariin pohjautuvan arvion mukaan ainakin 64 000 helsinkiläistä kokee jonkinasteisia haasteita palvelujen digitalisaatiossa mukana pysymisessä. Erityisesti iäkkäämpi ja vähiten koulutettu väestö on riskissä syrjäytyä digitaalisista palveluista.

Digitaalisen osallisuuden haasteiden ratkominen korostuu tulevaisuuden palveluiden ja osallisuuden kehittämisessä. Tuen tarvetta lisää se, että digitaalisten palveluiden käytön haasteet kasautuvat usein samoille ryhmille, joiden palvelutarve on muutoinkin suuri. Digitaalisen osallisuuden tuki on tärkeää myös lasten ja nuorten osallisuudessa, jossa esimerkiksi perheen pienituloisuus voi heijastua lasten mahdollisuuksiin käyttää eri laitteistoja ja palveluita.

Tutustu myös Helsingin kaupungin sivustoon: Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen