Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Susanna Karhapää.

Tiivistelmä

Helsingin yleiset alueet ovat moninaisia ja eri-ikäisiä. Kadut, viheralueet ja leikkipuistot ovat aktiivisessa käytössä kaupunkilaisten arjessa ja vapaa-ajalla. Viheralueet ovat kaupunkilaisille tärkeitä ja niitä arvostetaan. Helsingissä on paljon viheralueita suhteessa asukasmäärään. Uusille alueille rakennetaan vilkkaasti ja samalla kehitetään tiivistyvien kaupunginosien yleisiä alueita. Merellisen Helsingin kehittämistoimet ovat ajankohtaisia.

Kaupunki on seurannut asetettujen ilmastotavoitteiden toteutumista. Kasvihuonekaasupäästöjen, asukaskohtaisen energiankulutuksen ja hengitettävien hiukkasten osalta tilanne on kehittynyt myönteisesti. Typpioksidipitoisuuden osalta tilanne on parantunut, mutta EU:n ilmanlaatudirektiivin vuosiraja-arvo ylittyy paikoin. Nykyisille ilmastotavoitteille on myös laadittuja vaihtoehtoja. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpenemistä sekä korostaa sopeutumista. Ilmastonmuutoksen merkittävimmät vaikutukset Helsingille on analysoitu ja sopeutumistoimia on selvitetty.

Yleiset alueet

Yleisillä alueilla tarkoitetaan katuja, puistoja, toreja, aukioita, maisemapeltoja, niittyjä, ketoja ja metsäisiä alueita. Helsingin kaupungilla on ylläpidettävää katualaa 21,25 km2, rakennettuja puistoja 9,1 km2, peltoja ja niittyjä 11,8 km2, metsäisiä alueita 47,4 km2 ja katuvihreää 4,9 km2. Helsingissä on hyvin eri-ikäisiä yleisiä alueita: historiallisia kaupunki- ja kartanopuistoja kulttuurimaisemia, metsiä, luonnonsuojelualueita sekä rakentumassa olevia uusia katuja ja viheralueita. Helsingissä on ainutlaatuista kaupunkimaisen ja luonnonläheisen rinnakkaisuus sekä kattavan ja yhtenäisen viheralueverkoston, kuten laajojen vihersormien, saumaton liittyminen ranta-alueisiin.

Uusien kansainvälisten kaupunkiluonnon monimuotoisuutta kuvaavien indikaattorien (CBI) perusteella Helsingissä on jäljellä paljon alkuperäistä luontoa ja virkistysalueita suhteessa asukasmäärään. Sen sijaan Helsingin luontoalueista vain pieni osa on suojeltuja ja luontoalueiden muodostama verkosto on rikkonainen. Luonnonsuojelu-alueita on 52. Uusia luonnonsuojelualueita on rauhoitettu viime vuosina. 

Helsingin asukasmäärän kasvu ja kaupungin tiivistyminen vaikuttavat ja muuttavat viheralueita sekä lisäävät niiden käyttöastetta. Samanaikaisesti suunnitellaan ja toteutetaan tiivistyvien kaupunginosien asemakeskuksia, puistoja ja viheralueita sekä rakentumassa olevien uusien kaupunginosien yleisiä alueita. Kehittämisen kannalta keskeisiä alueita ovat vihersormet ja kasvavien keskusten yleiset alueet. Kaupungistumisen myötä luonnon ekosysteemipalveluiden merkitys kasvaa ja puistojen ja viheralueiden rooli monipuolistuu. Luonnon palveluilla on virkistys- ja terveysvaikutuksia ja muun muassa ilmaa puhdistavia vaikutuksia.

Tulevina vuosina korostuvat myös merellisen Helsingin kehittäminen ja matkailu. Saaristoon pääsyn helpottumisen myötä saariston palveluiden konseptin kehittäminen ja toteuttaminen on ajankohtaista. Saariston ja ranta-alueiden saavutettavuutta ja vetovoimaisuutta kehitetään yhteistyössä maankäytön suunnittelun kanssa. Matkailun edistämiseen liittyy yleisillä alueilla erityisesti virkistystoimintojen monipuolistaminen sekä kantakaupungin alueen, rantojen ja arvoympäristöjen kunnostaminen vetovoimaisiksi.

Helsinkiläiset odottavat toimivia ja laadukkaita julkisia ulkotiloja ja viheralueita osana arkielämän palveluita. Suuri osa helsinkiläisistä kertoo harrastavansa kävelyä viheralueilla säännöllisesti. Viheralueita käytetään ympäri vuoden. Julkisten ulkotilojen ja viheralueiden käyttö on muuttunut vapaammaksi, esimerkiksi kesäaikana viheralueilla vietetään aikaa. Leikkipuistot ja -paikat ovat kovassa käytössä ja kulutuksessa ympäri vuoden. Kaupunkiviljelyn suosion ennakoidaan kasvavan.

Yleisten alueiden aluesuunnitelmien laadinnan yhteydessä on kysytty lähes 20 vuoden ajan mielipaikkoja. Helsinkiläiset arvostavat erityisesti kotiensa lähellä sijaitsevien viheralueiden hyvää palvelutasoa (leikkipaikat ja -puistot, koira-aitaukset, kauniit istutukset), viheralueiden rauhallisuutta sekä hyvää ja oikeanlaista hoitoa ja valaistusta. Asukkaat nostavat esille suosikkeinaan myös suuret, yhtenäiset puistoista, kulttuurimaisemasta ja metsistä koostuvat viheralueet. Koko kaupungin tasolla suosittuja puistoja ovat keskustan laajat, historialliset puistot, kuten Kaivopuisto, Kaisaniemen puisto, Esplanadi ja Töölönlahden ympäristön puistojen muodostama kokonaisuus. Kaupunkilaiset arvostavat myös pienempiä lähimetsiä ja suuria metsäalueita, kuten Keskuspuistoa ja Uutelaa.

Vesihuolto, jätevesi ja jätehuolto

Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY on kuntayhtymä, jonka tehtävänä on tuottaa vesihuollon ja jätehuollon palveluja sekä tietoa pääkaupunkiseudusta ja ympäristöstä. HSY toimittaa juomaveden pääkaupunkiseudun asukkaille, puhdistaa kaupunkilaisten ja teollisuuden jätevedet sekä rakentaa ja kunnostaa vesijohto- ja viemäriverkostot. HSY järjestää asuinkiinteistöjen ja julkishallinnon jätehuollon pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella. HSY seuraa pääkaupunkiseudun ilmanlaatua 11 mittausasemalla.

Ilmastotavoitteet ja ilmastonmuutos

Kaupungin tilanne kasvihuonekaasupäästöjen, kaupunkialueen asukaskohtaisen energiankulutuksen ja hengitettävien hiukkasten (PM10) osalta on kehittynyt myönteisesti. Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015 olivat 25 % vuotta 1990 alempana. Päästötavoite vuodelle 2020 on 30 %. Asukaskohtainen energiankulutus oli 11 % alempana vuoteen 2005 verrattuna. Ympäristöpolitiikan tavoitteena on 20 % pudotus vuoteen 2020 mennessä. Hengitettävien hiukkasten vähentämiseksi katupölyn torjunta keväisin on ollut tehokasta. Ilmanlaatu on typpioksidipitoisuuden osalta parantunut, mutta EU:n ilmanlaatudirektiivin typpioksidin vuosiraja-arvo ylittyy pakokaasupäästöjen keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Raja-arvojen ylittymisen ehkäisemiseksi kirjattiin toimenpiteitä uuteen ilmansuojelusuunnitelmaan vuonna 2016. Vuoden 2017 aikana laaditaan meluselvitys, jonka perusteella saadaan tietoa liikennemelualueilla asuvien ja sille altistuvien määrästä.

Nykyiset ilmastotavoitteet on määritelty vuosille 2020 ja 2050. Tavoitteita ovat olleet vähentää kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärää 30 prosentilla 1990−2020 ja olla hiilineutraali vuonna 2050. Lisäksi tavoitteina ovat olleet uusiutuvan energian osuus energiantuotannossa 20 prosenttia vuonna 2020 ja energiatehokkuuden paraneminen asukasta kohden 20 prosentilla 2005−2020. Ennusteen mukaan kaikkia tavoitteita ei saavuteta nykyisillä toimilla. Energiasäästövaatimukset ovat kasvaneet kaikessa toiminnassa. Kaupunki on asettanut energiatehokkuustavoitteita luovuttamilleen kerrostalotonteille sekä kaupungin oman kiinteistökannan peruskorjaustoiminnalle. Kansalliset tavoitearvot lähes 0-energirakentamiseen on laadittu ja suunnitteluohjeet ovat valmistumassa.

Helsingin ilmastotyöryhmän yhtenä tehtävänä on ollut valmistella ehdotuksia kaupungin ilmastopoliittisiksi tavoitteiksi. Tavoitteiden muodostamiseksi on laadittu vaihtoehtoiset skenaariot Helsingin päästökehitykselle, ilmastotavoitteille ja keskeisille toimenpiteille. Nykyisen politiikan jatkaminen vuoteen 2030 on yksi tutkituista vaihtoehdoista. Lisätoimenpiteiden vaikutuksia arvioitiin muissa skenaarioissa. Lisätoimenpiteillä voidaan vaikuttaa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöihin sekä hiilineutraalisuuteen. Tutkitut lisätoimenpiteet kohdistuvat sähkön- ja lämmön kulutuksen alentamiseen, uusiutuvan paikallisen sähkön tuotannon kasvattamiseen sekä öljyn käytön ja liikenteen päästöjen vähentämiseen.

Lokakuussa 2016 astui voimaan Pariisin ilmastosopimus. Sen tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen selvästi alle kahden asteen ja pyrkiä rajoittamaan lämpeneminen 1,5 asteen vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastosopimuksessa annetaan hillinnän lisäksi suuri painoarvo sopeutumiselle. Kaupungeilla sekä paikallisen ja aluetason toimijoilla määritellään olevan ratkaiseva merkitys sopeutumisen onnistumisessa.

Ilmastonmuutos etenee ja nousee yhä enemmän esille. Helsingin seudun ilmastossa merkittävimmät muutokset ovat sateisuuden lisääntyminen, sään ääri-ilmiöiden yleistyminen ja voimistuminen sekä lumipeitteisen ajan lyhentyminen. Ilmastomuutoksen mukanaan tuomat sään ääri-ilmiöt kasvattavat omaisuusriskiä (mm. tulvavahingot, myrskyvahingot). Ilmastonmuutos lisää uusien kasvitautien ja tuholaisten leviämisriskiä. Kaupunki on selvittänyt keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.  Sopeutumisen kannalta keskeiset toimenpide-ehdotukset ja indikaattorit on koottu teemojen varautuminen, integrointi, kehittäminen sekä kokonaistaloudellisuus ja liiketoimintamahdollisuudet alle. Varautumisen toimet koskevat äkillisten sääilmiöiden yleistymistä ja voimistumista. Integroinnilla sopeutumistoimet tulevat osaksi maankäyttöä ja rakentamista, kasvatusta ja opetusta, luonnonhoitoa, virkistystä, sosiaali- ja terveyspalveluja, elinkeinopolitiikkaa sekä valmius- ja varautumissuunnittelua. Kehittämisteemalla on tarkoituksena uusimman tiedon ja muualta saatujen kokemusten huomioon ottaminen.

Kaupungin tilat

Helsingin kaupunki omistaa palvelu- ja toimitiloja sekä asuntoja.  Kaupunki vuokraa omistamiaan tiloja sekä huolehtii niiden kunnossa pitämisestä. Lisäksi kaupunki tarpeen mukaan ostaa, myy ja kehittää tiloja esimerkiksi käyttötarpeiden muuttuessa. Kaupunki omistaa lähes 3 000 rakennusta ja reilut 6 000 huoneistoa. Huoneistojen yleisin käyttötarkoitus on opetustila ja suurin vuokralainen neliöiden määrässä mitattuna ennen organisaatiouudistusta opetusvirasto.

Kuvio 5.1. Kaupungin omistamien tilojen käyttötarkoitukset ja suurimmat vuokralaiset

 

Lisää uusi kommentti