Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Patrik Lindström.

Strategiakauden 2017−2021 keskeisin kaupungin toimintaan vaikuttava lainsäädäntöuudistus on sote- ja maakuntauudistus. Valmisteilla olevia kunnan toimintaan vaikuttavia lakeja ovat maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus, varhaiskasvatuslain toisen vaiheen valmistelu, lukiolain uudistus sekä ammatillisen koulutuksen reformi. Viime aikoina muuttuneita kunnan toimintaan vaikuttavia lakeja ovat esimerkiksi kuntalaki, maankäyttö-ja rakennuslaki, liikuntalaki, kirjastolaki, nuorisolaki, sosiaalihuoltolaki ja niin sanottu vanhuspalvelulaki. Lisäksi opetussuunnitelman perusteet ovat uudistuneet, joilla on merkitystä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan toimintaan. EUn yleinen tietosuoja-asetus tulee myös vaikuttamaan kuntien toimintaan.

Sote- ja maakuntauudistus

Hallituksen esityksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja tuottaminen muuttuisivat 1.1.2019 alkaen, kun nykyisin kuntien vastuulla oleva sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja nykyinen julkinen palvelutuotanto siirtyisivät maakunnille. Sosiaali- ja terveystoimialan palvelujen uudistamisessa sekä rakenteiden ja toimintamallien kehittämisessä tulee ottaa huomioon, että palvelujen järjestämisen malli muuttuu perinpohjaisesti. Esityksen mukaan kuntien omistamat sosiaali- ja terveystoimen kiinteistöt eivät siirry maakunnan omaisuudeksi, vaan maakunta vuokraa ne sosiaali- ja terveystoimen käyttöön, mikä tulee ottaa huomioon kaupungin investoinneissa. Uudistuksen säädöskokonaisuus on eduskunnan käsiteltävänä ja se on tulossa päätöksentekovaiheeseen eduskunnan syysistuntokaudella.

Strategiakauden alkukaudella (2017−2018) kaupungin haaste on vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja tuottamisen rakenteisiin. Valmisteluvaiheessa kuntien edellytetään osallistuvan maakuntahallinnon rakentamiseen sekä yhteistyörakenteiden luomiseen maakunnan ja kaupungin välille kaupungin vastuulle jäävien tehtävien osalta. Tärkeä yhteistyöalue on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, jossa päävastuu jää kunnalle. Sosiaali- ja terveystoimen lasten ja nuorten palveluiden, esimerkiksi neuvoloiden, terveyskeskusten ja lastensuojelun, toimiva yhteistyö kasvatuksen ja koulutuksen toimialan kanssa on tärkeää. Sote- ja maakuntaratkaisun tulee mahdollistaa toimivan yhteistyön jatkuminen lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Strategiakauden loppupuolella (2019−2020) kaupungin asema on muuttunut nykyisestä roolistaan. Mikäli uudistus toteutuu, lähes puolet kaupungin henkilökunnasta on tässä vaiheessa siirtynyt maakunnan tai sen yritysten palvelukseen.

On arvioitu, että nykyisten kuntien ja kuntayhtymien henkilökunnasta (420 000) noin puolet siirtyy maakuntien palvelukseen. Uudenmaan maakunnan henkilöstömäärä tulee olemaan noin 55 000 henkeä. Lähtökohtaisesti sosiaali- ja terveysviraston koko toiminta siirtyy maakunnan tehtäväksi.

Maakuntauudistus tulee vaikuttamaan merkittävästi sosiaali- ja terveystoimialan lisäksi myös kaupungin muun toiminnan järjestämiseen. Kaupungin organisaatiossa työskentelee alustavien arvioiden mukaan 1 000 henkilöä, joiden nykyiseen tehtäväkenttään maakuntauudistus vaikuttaa. Näitä tehtäviä ovat esimerkiksi talous- ja henkilöstöhallinto, ICT sekä tuki- ja logistiikkapalvelut, joissa työskentelevää henkilöstöä tulee uudistuksen toteutuessa siirtymään aluehallinnon palvelukeskuksiin. Talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukseen tulee valtakunnan tasolla ensimmäisten arvioiden mukaan siirtymään 4 000−6 000 henkilöä ja sen menot ovat noin 400 miljoonaa.

Valtion osoittama yleiskatteinen yhteensä noin 18 miljardin rahoitus jaetaan maakunnille kapitaatio- ja tarveperusteisesti. Uudenmaan maakunnan esitetty rahoitusosuus on vajaa 150 miljoonaa euroa vähemmän kuin sosiaali- ja terveystoimen toteutuneet kustannukset vuonna 2014. Rahoituksen allokoimisesta maakunnan sisällä ei ole tietoa. Helsingin toteutuneet asukaskohtaiset kustannukset noudattavat Uudenmaan sosiaali- ja terveystoimen kustannuksia ja ovat korkeammat kuin kapitaatio- ja tarveperusteinen laskennallinen rahoitusosuus. Oletettavasti palvelutasot eri puolilla maakuntaa yhtenäistyvät, mikä merkinnee muutoksia helsinkiläisten palvelutasoon.

Kunnille asukasperusteisesti maksettavien valtionosuuksien rahoitus on uudistumassa osana tulevaa sote- ja maakuntauudistusta. Kunnilla on muutoksen jälkeen edelleen tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä sosiaali- ja terveysmenojen ennaltaehkäisyssä. Tämän vuoksi valtionosuusjärjestelmän tarve- ja olosuhde-eroperusteisiin kriteereihin esitetään uutena kriteerinä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Esimerkiksi kuntien liikunta- ja hyvinvointitehtäviä tullaan rahoittamaan erikseen määriteltävällä hyvinvointirahoituksella. Kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosan suuruus on 6−12 euroa/asukas ja yhteensä noin 57 miljoonaa euroa. Hyvinvointirahoituksen sekä asukasperusteisen valtiorahoituksen periaatteiden muodostaminen ja kaupungin toimintaan kohdistuvien vaikutuksien arviointi on huomioitava uudistuksen edetessä.

Uudessa valinnanvapauslainsäädännön säätelemässä toimintaympäristössä asiakkaan rooli tulee korostumaan. Tiedossa oleva kilpailun lisääntyminen tulee edellyttämään liiketoiminnallisen lähestymistavan vahvistamista.

Valinnanvapauslainsäädäntö tulee todennäköisesti lisäämään peruspalvelujen saatavuutta. Valinnanvapauslainsäädäntö sisältää paljon kustannuskehitykseen vaikuttavia epävarmuustekijöitä. Tuottavuushyötyjen saavuttaminen edellyttää markkinoiden muodostumista ja ohjaamisen onnistumista. Erityisiä riskejä muodostavat asiakasseteliin liittyvät säännökset, tuottajien mahdollisuus määrittää enimmäisasiakasmäärä ja tuottajien mahdollisuus ohjata asiakkaidensa hakeutumista esimerkiksi kohdennetulla markkinoinnilla. Esitetyt ohjausinstrumentit (asiakasseteli, henkilökohtainen budjetti) muodostavat vaikeasti hallittavan kokonaisuuden, mikä muodostaa riskin kustannusvaikuttavuuden kannalta.

Valinnanvapauden piirissä olevat palvelut tulee yhtiöittää. Valinnanvapauden tulee tämänhetkisen tiedon mukaan olla mahdollista jo 1.1.2019. Nykytiedon mukaan yhtiöittäminen tulee tehdä 2021 loppuun mennessä. Nykyaikataulussa aika yhtiön muodostamiseen jää hyvin lyhyeksi. Mikäli siirtymäaika käytetään täysimääräisesti, markkina on mahdollisesti ehtinyt muodostua, jolloin maakunnan liikelaitoksen yhtiöt ja yksityisomisteiset yhtiöt eivät ole samanarvoisessa asemassa. Yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon markkinoiden keskittymiskehitys on alkanut ja kilpailu ei välttämättä lisäänny siinä määrin kuin on ajateltu.

Osana maakuntauudistusta valtio on siirtämässä tällä hetkellä vastuullaan olevia TE-toimistojen ja ELY-keskusten työllisyys-, yritys- ja maahanmuuttopalveluita perustettaviin maakuntiin. Palvelukokonaisuutta ollaan nimeämässä kasvupalveluiksi. Uudellemaalle valtiolla on valmistelussa erillisratkaisu, jossa vastuu palveluista siirtyisi pääkaupunkiseudun ja muiden Uudenmaan kuntien kuntayhtymälle pääkaupunkiseudun kaupunkien esitysten mukaisesti. Esitystä on perusteltu kaupunkien elinvoimapalveluiden ja maakunnallisten kasvupalveluiden ja niihin käytettävien resurssien yhteensovittamisella. Käytännössä palvelut ovat sisällöltään ja tavoitteiltaan pitkälle samoja.

Muutoksella ei ole vaikutusta kuntien yleiseen toimialaan. Se tuo käytännössä kuntayhtymän kautta pääkaupunkiseudun kaupunkien järjestämisvastuulle maakunnalliset kasvupalvelut, joista muualla maassa vastaavat maakunnat. Rahoitus palveluihin tulee valtiolta, kuten muuallakin. Kuntien mahdollisista maksuosuuksista ja -perusteista ei ole vielä linjauksia.

Kyseessä ei ole pelkästään vastuun siirto. Samalla uudistetaan myös toimintaa ohjaava lainsäädäntö. Merkittävimpinä uudistuksina ovat järjestämisen ja tuottamisen erottaminen, mikä sisältää palveluiden tuottamiseen liittyvän yhtiöittämisvelvoitteen maakunnille ja Uudenmaan kasvupalvelukuntayhtymälle. Lisäksi muun muassa viranomaistyön on arvioitu vähenevän uudistuksen yhteydessä 25−33 prosenttia verrattaessa TE-toimistojen nykytasoon.

Muutos palveluiden tuottamisen ja järjestämisen erottamisessa ja yhtiöittämisvelvoitteessa on merkittävä. Kaupungin on huomioitava se omissa päätöksissään etenkin erillisratkaisun toteutuessa. Kasvupalveluratkaisun lainsäädännön edetessä tulee ratkaistavaksi, onko nykyisiä palveluita yhtiöitettävä niiden tuottamiseksi vai voidaanko niitä tuottaa kunnan omana toimintana.

Erillisratkaisu on sidoksissa maakuntauudistuksen aikatauluun, joten tehtävät siirtyisivät kuntayhtymälle vuoden 2019 alussa. Kuntayhtymän tulisi aloittaa toimintansa tämän hetken alustavan aikataulun mukaan mahdollisimman pian. Kuntayhtymän valmistelu aloittaminen on mahdollista kun, hallitus on antanut erillisratkaisun sisältävän aluekehitys- ja kasvupalveluesityksen eduskunnalle ja eduskunta on hyväksynyt esityksen.

Kasvupalveluiden uudet sisältölait ovat tulossa lausuntokierrokselle kesän ja alkusyksyn 2017 aikana. Huhtikuussa on lausuttavana niin sanottu järjestämislaki eli lakiluonnos alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista. Maakuntien rahoituslain täydennykset, joihin kuului kasvupalveluiden tuleva rahoitus, oli lausuttavana maalis-huhtikuussa 2017. Maakuntalaki, jonka yhteydessä kasvupalvelut määritellään maakunnan tehtäväalaan, on tällä hetkellä päätettävänä eduskunnassa.

Mahdollisten kaupungin nykyisten toimintojen siirtämisestä kuntayhtymään tulee tehdä arviointia vuoden 2017 aikana osana kuntayhtymän ja TE- ja ELY-keskusten tehtävien siirron valmistelua. Toistaiseksi valmistelussa kuitenkin vasta rakennetaan mekanismeja, joilla kaupungit voisivat tuottaa palvelut kuntayhtymän kautta osana kasvupalvelukokonaisuutta. Mahdollisia päätöksiä tehtävien (ja henkilöstön) siirroista voidaan tehdä aikaisintaan vuoden 2018 aikana riippuen siirtomekanismeista ja tehtävien siirron tarkoituksenmukaisuudesta kaupungille.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kasvupalvelujen lisäksi sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa ympäristöterveydenhuoltoon, pelastustoimeen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) kuntiin kohdistuviin valvontatehtäviin. Helsingin seudulla HSY ja HSL jatkavat toimintaansa kuntayhtyminä ja niiden tehtävät eivät siirry maakuntahallintoon.

Kunta voi jatkossa hoitaa ympäristöterveydenhuollon itsenäisesti määrättyjen ehtojen toteutuessa. Kunta tekee ko. tapauksessa sopimuksen maakunnan kanssa ympäristöterveydenhuollon tuottamisesta. Tämän hetkisen näkemyksen mukaan Helsinki hoitaa jatkossa ympäristöterveydenhuollon vastuueläinlääkäreitä lukuun ottamatta itse.

Helmikuussa 2017 kaupunginhallitus päätti esittää valtioneuvostolle sote- ja maakuntauudistukseen sekä pelastustoimen järjestämistä koskevaan uudistukseen liittyen, että pelastustoimi tulee säilyttää Helsingin kaupungin omana toimintana ja pelastuslaitos toimii kiireellisen ensihoidon tuottajana Helsingissä. Perusteena ovat Helsingin pelastustoimen omat erityiset haasteet toimintaympäristössä, joihin Helsingin oma pelastuslaitos pystyy parhaiten vastaamaan. Satama-, lentokenttä-, metro- ja muu erityistoiminta sekä kansalliset ja kansainväliset suurtapahtumat asettavat vaatimuksia pelastustoimelle ja yhteistyölle muiden turvallisuudesta vastaavien toimijoiden kanssa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) ovat olleet valtion viranomaisia, joilla on ollut rakentamisen ohjaukseen ja valvontaan liittyviä tehtäviä. Jatkossa ELY-keskukset valvovat kuntien alueidenkäyttöä ja rakentamista vain siltä osin kuin ratkaisuilla on valtakunnallisia tai merkittäviä maakunnallisia vaikutuksia. ELY-keskusten maankäyttö- ja rakennuslain mukainen ohjaustehtävä poistuu. Jatkossa yleis- ja asemakaavoja koskevat viranomaisneuvottelut ovat pakollisia vain niiden kaavojen osalta, jotka koskevat vaikutuksiltaan valtakunnallisia tai merkittäviä maakunnallisia asioita tai jotka ovat valtion viranomaisen toteuttamisvelvollisuuden kannalta tärkeitä. ELY-keskusten valitusoikeus on rajattu keskusten toimialaa koskeviin asioihin kaavojen, rakennusjärjestysten, suunnittelutarveratkaisujen ja poikkeamispäätösten osalta. Purkamislupien osalta valitusoikeus koskee valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä rakennuksia. Maisematyölupia koskeva valitusoikeus on poistettu. ELY-keskusten valvonnan rajaaminen vähentää kuntien ja valtion päällekkäistä toimintaa ja edistää viranomaisten voimavarojen tarkoituksenmukaista kohdentamista. ELY-keskukset muuttuvat yhteistyötahoksi. Yhteistyön painottuminen vaikutuksiltaan merkittäviin kaavoihin voi mahdollisesti parantaa niiden laatua. Muutokset johtanevat kaavojen kehittävän ja edistävän roolin painottumiseen kaavojen säilyttävän ja suojelevan roolin sijaan.

Kuntalaki

Kuntalaki (410/2015) tuli voimaan 1.5.2015. Merkittävää osaa laista sovelletaan kuitenkin vasta 1.6.2017 lukien. Laissa säädetään ensi kertaa kuntastrategiasta, jolla valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista ja jonka mukaisesti kuntaa johdetaan. Uudessa kuntalaissa on koottu kunnan strategisen tason suunnitteluvelvoitteet yhdeksi kokonaisuudeksi ja selkeytetty siten kuntastrategian suhdetta taloussuunnitteluun ja talousarvioon sekä sektorikohtaisiin suunnitteluvelvoitteisiin.

Kuntastrategian laatiminen on kunnille uusi lakisääteinen velvoite. Suurin osa kunnista on laatinut tähänkin mennessä kuntastrategioita, mutta niitä ei välttämättä ole koottu uuden lain hengen mukaisesti yhdeksi kokonaisuudeksi. Myös strategioiden suhde kunnan talouden ja toiminnan suunnitteluun on saattanut olla löyhempi, kuin mitä lakiuudistuksella tavoitellaan.

Uuden kuntalain myötä jokaisessa kunnassa tulee hyväksyä kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Kuntastrategia on valtuuston keskeisin väline kunnan toiminnan ja talouden pitkäjänteisessä johtamisessa. Valtuuston roolia on haluttu uuden kuntalain myötä vahvistaa.

Kuntastrategiassa tulee aiempaa käytäntöä selvemmin ottaa huomioon kunnan taloudelliset realiteetit ja kehitysnäkymät ja kuntastrategian tulisi ohjata kunnan taloussuunnittelua. Kuntastrategia tulee ottaa jatkossa entistä paremmin huomioon kunnan talousarvion ja -suunnitelman laatimisessa.

Kuntastrategian myötä vahvistuu myös kunnan toiminnan ohjaaminen kokonaisuutena. Tavoitteena on vähentää erillisten, sektorikohtaisten suunnitelmien tarvetta. Kuntastrategia antaa mahdollisuuden luopua erillisistä valtuuston hyväksymistä strategioista kuten palvelustrategiasta, omistajapolitiikkaa koskevasta strategiasta, henkilöstöstrategiasta ja elinkeinostrategiasta sekä lukuisista muista osin sektorikohtaisista suunnitelmista, joilla kunnan palvelutuotantoa on aiemmin kunnissa ohjattu. Erityislainsäädännössä kunnille asetetut suunnitteluvelvoitteet koskevat tiettyä kunnan tehtävää eivätkä siten välttämättä edistä kunnan johtamista kokonaisuutena ja kunnan kokonaisedun huomioonottamista.

Sisällöllisesti uudessa kuntastrategiassa valtuuston tulee linjata ja asettaa pitkän aikavälin tavoitteet ainakin kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen, palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen, kunnan tehtäviä koskevissa laeissa säädettyihin palvelutavoitteisiin, omistajapolitiikkaan, henkilöstöpolitiikkaan, kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiin sekä elinympäristön ja alueen elinvoiman kehittämiseen liittyen.

Kuntastrategian tulee perustua arvioon kunnan nykytilanteesta sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista kunnan tehtävien toteuttamiseen. Kuntastrategiassa valtuuston tulee myös määritellä, miten strategian toteutumista arvioidaan ja seurataan.

Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus ja muut uudistukset

Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus tullaan toteuttamaan seuraavan hallituskauden aikana. Uudistuksen taustalla ovat toimintaympäristössä tapahtuneet ja ennakoitavissa olevat muutokset ja ilmiöt. Keskeisimpiä muutoksia ovat esimerkiksi digitalisaatio, ilmastopolitiikka, energiakysymykset, aluerakenteen erilaistuminen sekä liikkumisen murros. Alueidenkäytöltä edellytetään valmiuksia vastata nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Lainsäädäntöuudistuksessa keskeisimmät uudistuksen kohteet ovat kaavoitusprosessi ja rakentamisen sääntely. Uudistuksen myötä on todennäköistä, että instrumentit monipuolistuvat ja osa lainsäädännön asettamista vaatimuksista kevenee.

Maankäyttö- ja rakennuslakiin tuli voimaan uudistuksia 1.5.2017. Uudet säännökset mahdollistavat asemakaavamuutoksen laatimisen vaiheittain tiettyä osakokonaisuutta tai osakokonaisuuksia koskien. Osakokonaisuuksia voivat esimerkiksi olla käyttötarkoituksen muutokset, rakennusoikeuden korottaminen ja useiden pienialaisten asemakaavojen suunnitteluperiaatteiden yhtenäistäminen määrätyn teeman osalta. Maankäyttö- ja rakennuslaissa vähittäiskaupan suuryksikön kokoraja on nostettu 2 000 kerrosneliömetristä 4 000 kerrosneliömetriin. Vähittäiskaupan enimmäismitoitus tulee maakuntakaavassa osoittaa riittävällä tarkkuudella keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella. Lakimuutoksessa luovutaan velvoitteesta ottaa huomioon kaupan laatu sijoitettaessa vähittäiskaupan suuryksikkö muualle kuin keskusta-alueelle. Ensisijainen sijaintipaikka on edelleen keskusta-alue, suuryksikkö voidaan sijoittaa muualle edellyttäen, että kaupan palvelujen saavutettavuus otetaan sijoituksen perusteena huomioon. Sijainnin ohjaus rajataan koskemaan myymälöitä, joilla on merkittäviä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, liikenteeseen tai kaupan palvelujen saavutettavuuteen. Lakimuutoksessa säädetään myös, että määrätyissä tilanteissa asemakaava voidaan hyväksyä yleiskaavan vastaisena. Tilanteita voivat olla yleiskaavan vanhentuminen tai maakuntakaavan vastaisuus vanhenemisesta johtuen. Pääsääntöisesti yleiskaava on päivitettävä ennen asemakaavan laatimista.

Vähittäiskaupan suuryksikön kokorajan muutos kasvattanee kaupan hankkeiden kokoa. Muutoksen myötä saavutettavuusanalyysien merkitys korostuu ja vaikutusarviointien tarve kasvaa. Uudistuksen myötä perustelun keskusta-alueen ulkopuolelle sijoittuvaan vähittäiskauppaan tulee löytyä palvelujen saavutettavuudesta. Todennäköisesti päivittäistavarakauppa ja muu keskustahakuinen kauppa tulee jossain määrin sijoittumaan keskustatoimintojen ulkopuolelle olemassa oleville kaupan alueille, kun kaupan laatua ei voida asemakaavassa enää määritellä.

Maankäyttö- ja rakennuslakiin voimaan tulleet menettelylliset ja sisällölliset muutokset nopeuttavat kaavaprosesseja edistävät täten asuntorakentamista. Asemakaavan vaiheittain laatiminen voi sujuvoittaa ja nopeuttaa täydennysrakentamista ja kantakaupungin asemakaavojen uudistamista. Vaikutuksiltaan vähäisissä asemakaavan muutoksissa ei tarvitse laatia jatkossa osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa, joka nopeuttaa pienten kaavamuutosten valmistelua ja prosessia.

Varhaiskasvatuslaki

Uusi varhaiskasvatuslaki (I vaihe) on tullut voimaan 1.8.2015. Laissa säädetään varhaiskasvatukselle uudet tavoitteet. Opetushallitus on laatinut ja vahvistanut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, jotka otetaan toimintaa ohjaavina käyttöön paikallistasolla 1.8.2017. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on annettu nyt ensi kertaa normimuodossa. Perusteiden mukaan varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten laaja-alaiselle osaamiselle. Perusteissa painottuu lapsen osallisuuden vahvistaminen. Keskeiset tavoitteet ja sisällöt on koottu oppimisen alueisiin, joita toteutetaan eheytetyissä kokonaisuuksissa. Suunnitelman käyttöönotto edellyttää toimintakulttuurin uudistamista. Varhaiskasvatuslautakunta on hyväksynyt Helsingin varhaiskasvatussuunnitelman 16.5.2017 ja opetuslautakunnan ruotsinkielinen jaosto on hyväksynyt ruotsinkielisen version 6.4.2017.

Varhaiskasvatuslain toisen vaiheen valmistelun aikataulusta ei ole tässä vaiheessa tarkempaa tietoa. Helsingin kaupunki ei ole ottanut käyttöön vuonna 2016 päivähoidosta annetun asetuksen 6 §:ssä tehtyä henkilöstömitoituksen muutosta. Henkilöstön määrä yli 3-vuotiaiden osalta on edelleen yksi kasvattaja seitsemää lasta kohden. Helsinki ei ole myöskään rajoittanut lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen.

Lukiolaki

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä valmistelee säädösehdotuksia lukion erityisen koulutustehtävän myöntämis- ja rahoituskriteereiksi. Lukiolaissa säädettäisiin erityisen koulutustehtävän tarkoituksesta, myöntämisen edellytyksistä, tehtävään sisältyvistä velvoitteista ja tehtävän peruuttamisesta. Osalle lukiokoulutuksen järjestäjiä voitaisiin määrätä valtakunnallinen kehittämistehtävä. Lain lukiolain muuttamisesta on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2018 ja lain opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta 1.1.2019.

Nykyisten rahoitusperiaatteiden mukaan yksityisten lukioiden yksikköhinta on Helsingissä sama kuin kaupungin saama yksikköhinta. Tämän vuoksi Helsingin kaupungin saama erityistehtäväkorotus on maksettu myös yksityisille lukioille, vaikka yksityisissä lukioissa ei ole ao. erityistehtäviä eikä niistä syntyviä kustannuksia. Jatkossa erityistehtäväkorotus maksetaan vain niille koulutuksen järjestäjille, joilla on erityistehtäviä. Tämä tulee vähentämään Helsingissä sijaitsevien yksityisten lukioiden rahoitusta arviolta 1,4 miljoonalla eurolla.

Opetussuunnitelmat

Vuonna 2016 käyttöön otetut uudet esi- ja perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen opetussuunnitelmat muuttavat koulujen toimintakulttuuria, toimintatapoja ja oppimisympäristöä. Oppimisympäristöt monimuotoistuvat, oppimista tapahtuu kaikkialla ja koko kaupunki on oppimisen tilana. Hyvää oppimista edistetään käyttämällä yksilöllisiä oppimismenetelmiä sekä hyödyntämällä digitaalisuutta ja vertaisoppimista. Yksilöllisen ohjauksen ja tuen tarve kasvaa oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeiden erilaistuessa.

Perusopetuksen opetussuunnitelmassa korostuu ilmiöpohjainen oppiminen, inklusiivinen koulu, tulevaisuudessa tarvittava laaja-alainen osaaminen sekä digitaalisen yhteiskunnan taidot. Tämä edellyttää tuotantotavan muutosta kohti avoimia ja joustavia oppimisen tiloja ja polkuja. Oppimisessa painottuu oppilaan aktiivinen rooli, yhteisöllisyys ja innovatiivisuus. Yksilölliset oppimisen polut mahdollistavat jokaiselle hyvän oppimisen ja kasvun. Koulun toiminta vahvistaa yhdessä tekemistä ja yhteisöllistä tiedonrakentelua.

Yhteisöllisen oppilashuollon korostunut painotus lainsäädännössä ohjaa kouluja ottamaan oppilaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden suunnittelemisen aiempaa paremmin huomioon. Yhteisöllinen ja yksilöllinen oppilashuolto edellyttää vahvaa yhteistyötä kouluissa eri toimijoiden kesken. Oppilaille voidaan turvata riittävä tuki silloin, kun nämä palvelut ovat oppilaiden saavutettavissa päivittäin kouluyhteisössä.

Työväenopistot ovat ottaneet käyttöön vuosina 2014–2015 johtokuntiensa hyväksymät opetussuunnitelmat, jotka suuntaavat työväenopistojen opetusta yhä enemmän kuntalaisten tarpeen ja vapaan sivistystyön lain hengen mukaan.

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistustyö on käynnissä ja uusi opetussuunnitelma on tarkoitus ottaa käyttöön syksyllä 2018. Uudistuksen myötä taiteen perusopetuksen merkitys ja tehtävä kytkeytyvät entistä selvemmin osaksi perusopetuksen kokonaisuutta. Opetuksen järjestämisen näkökulmasta opetussuunnitelmien uudistamisella ei näyttäisi tämänhetkisen tiedon valossa olevan vaikutuksia taiteen perusopetuksen opetuksen sisältöön tai rahoitusperusteisiin.

Ammatillisen koulutuksen reformi

Ammatillisen koulutuksen reformi tulee voimaan 1.1.2018 alkaen. Reformissa uudistetaan koko ammatillinen koulutus. Nykyiset lait yhdistetään uudeksi sekä nuoria että aikuisia koskevaksi lainsäädännöksi. Lisäksi uudistetaan koulutuksen rahoitus, ohjaus, tutkintorakenne, koulutuksen toteuttamismuodot sekä järjestäjärakenne. Reformin myötä oppiminen siirtyy enemmän työpaikoille.

Jos järjestämisluvassa mahdollistetaan koulutuksen järjestäminen oman alueen ulkopuolella, koulutuksen kilpailu pääkaupunkiseudulla lisääntynee. Koulutuksen järjestämisluvan voivat saada myös yksityiset yritykset. Koulutuksen järjestäjät voisivat järjestää Helsingissä vetovoimaisia ja yksinkertaisia oppimisympäristöjä edellyttäviä tutkintoja. Stadin ammattiopistossa on paljon tekniikan alan koulutusta, joka edellyttää isoja tiloja kalliita laiteinvestointeja. Kilpailu saattaa vinouttaa koulutustarjontaa.

Kaikki työelämässä tapahtuva oppiminen tapahtuisi jatkossa joko koulutussopimuksella tai oppisopimuksella. On hyvä, jos opiskelija pystyy joustavammin opiskelemaan välillä koulutussopimuksella ja välillä oppisopimuksella. Vaarana on, että yrityksen kannalta ns. palkaton koulutussopimus nähdään houkuttelevampana vaihtoehtoehtona, jolloin oppisopimusten solmiminen vaikeutuu. Työelämästä on saatu palautetta, että työpaikoilla ei ole resursseja eikä valmiutta vastaanottaa suurempaa määrää opiskelijoita. Opiskelijoiden kasvava tuen tarve ja suuri maahanmuuttajien määrä asettavat tälläkin hetkellä haasteita työelämässä tapahtuvalle oppimiselle. Määräys osaamisen osoittamisesta jokaisessa ammatillisen tutkinnon osassa pääsääntöisesti työpaikoilla järjestettävissä näytöissä on vaikeaa toteuttaa tilanteessa, jossa näyttöön soveltuvia työpaikkoja on vaikea saada.

Rahoitusjärjestelmän muutokseen valmistaudutaan erityisesti koulutusten toteutusta kehittämällä ja pedagogisella muutoksella. Opiskelijan lukujärjestyksestä ei vähennetä tunteja, niitä voidaan jopa lisätä. Opettajat suunnittelevat opetustaan tiimeissä ja oppiminen tapahtuu työelämälähtöisissä oppimisympäristöissä, jolloin opiskelija voi hankkia osaamista joustavasti omassa tahdissaan saaden riittävästi ohjausta ja tukea. Työssäoppimista lisätään niissä tutkinnoissa, joissa työelämä pystyy ottamaan vastaan nykyistä enemmän työssäoppijoita. X+Y-oppisopimusmallin käyttöä lisätään. Mallissa opiskellaan alan perustiedot ja -taidot ensin ammatillisessa oppilaitoksessa ja sen jälkeen opinnot suoritetaan loppuun työelämässä oppisopimuskoulutuksena. Näillä toimilla varmistetaan tutkintojen ja tutkinnon osien suorittaminen sekä valmistuneiden työllistyminen ja jatko-opiskelumahdollisuudet.

Liikuntalaki, kirjastolaki, nuorisolaki

Viime vuosina kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialaa ohjaavassa lainsäädännössä on tapahtunut muutoksia, mitkä kasvattavat kunnan roolia terveyden, kansalaisuuden ja sananvapauden vahvistajana. Lakiuudistuksissa toimialan tehtäviä ei ole lisätty kirjastotoimea lukuun ottamatta.

Vuonna 2015 voimaan tulleessa liikuntalaissa kunnan päätehtävä säilyi aiemman lain mukaisena eikä kuntien tehtäviä lisätty. Lain mukaan tehtävänä on edelleen yleisten edellytysten luominen kunnan asukkaiden liikunnalle. Uutta laissa on velvoitteet asukkaiden osallistamis- ja vaikutusmahdollisuuksista huolehtimisesta sekä kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden arvioinnista. Lisäksi korostetaan hallintokuntarajat ylittävää yhteistyötä, jonka todetaan olevan keskeistä liikunnan edistämiseksi. Kunnan eri toimialojen poikkihallinnollinen yhteistyö mahdollistaa sen, että liikunnan asema vahvistuu osana kuntien hyvinvointi- ja terveyspolitiikkaa sekä strategista kehittämistä.

Uusi kirjastolaki (1492/2016) kytkee yleisten kirjastojen toiminnan aiempaa selvemmin perustuslain 16 §:ään. Sen mukaan jokaiselle on taattava yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Laki painottaa aiempaa enemmän myös kirjastojen roolia aktiivisen kansalaisuuden ja sananvapauden sekä yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäjänä. Uudessa laissa kirjastojen tehtävät laajenevat verrattuna aiempaan lakiin. Uutena mainitaan tilan tarjoaminen oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan.

Yleisten kirjastojen valtakunnallisen keskuskirjaston asema muuttuu 2018 alkaen Valtakunnallisen keskuskirjastotehtävän hoitamiseksi. Käytännössä Helsingin kaupunginkirjasto myy jatkossakin Opetus- ja kulttuuriministeriölle useiden valtakunnallisten tehtävien hoitoa. Rahoitusasetelma ei valtakunnallisten tehtävien osalta muutu. Myös kirjastojen rahoitus tulee muuttumaan osana kuntien valtionosuuksien uudistumista.

Vuoden 2017 alussa uudistuneesta nuorisolaista (1285/2016) on poistettu aiemmin laissa luetellut nuorisotyön muodot eli kunnan valinnanvaraa palvelujen järjestämisen tavoissa on lisätty. Samalla kunnan tehtäviin on lisätty uutena vastuuna nuorisotoiminnan eli nuorten omaehtoisen toiminnan tukeminen. Nuorisolaissa aiemmin mainitut palvelu- ja kehittämiskeskukset on muutettu laissa määräaikaisiksi osaamiskeskuksiksi, joiden teemat kytketään valtion lapsi- ja nuorisopoliittiseen ohjelmaan. Tämä tarkoittaa, että nyt Helsingissä toimivan Verken rahoitus on katkolla, mutta samalla Helsingillä on mahdollisuus hakea valtionavustusta muita osaamiskeskuksia.

Sosiaalihuoltolaki

Vuoden 2015 huhtikuun alusta tuli voimaan uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Sosiaalihuoltolaissa säädetään sosiaalisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä muista sosiaalihuollon kunnallisista tehtävistä ja palveluista sekä niiden toteuttamisesta. Uuden lain tavoitteena on edistää sosiaalihuollon yhdenvertaista saatavuutta ja saavutettavuutta, siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavista toimista varhaiseen tukeen, vahvistaa palvelujen asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta sekä lisätä yhteistyötä sosiaalihuollon ja muiden eri toimijoiden välillä asiakkaiden ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Sosiaalihuoltolaki sisältää uusia velvoitteita ja tehtäviä kunnalle. Erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä tarkoitetaan sosiaalihuoltolaissa henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Säännöksillä, jotka koskevat erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä on tarkoitus turvata kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien henkilöiden avun ja tuen saanti. Erityistä tukea tarvitsevan henkilön omatyöntekijän tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevän henkilön on oltava sosiaalityöntekijä. Palvelutarpeen arvioinnin erityistä tukea tarvitsevalle henkilölle tekee virkasuhteinen sosiaalityöntekijä. Perustoimeentulotuen siirto Kelan vastuulle 1.1.2017 alkaen vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä kaupungin tehtäviin siten, että työntekijät voivat keskittyä aiempaa paremmin sosiaalityöhön etuuskäsittelyn sijasta.

Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä

Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä astui voimaan 1.12.2015 määritellen ja tukien kuntien ehkäisevän päihdetyön rakenteita ja sisältöjä. Ehkäisevän päihdetyön järjestämislain mukaisia sisältöalueita ovat alkoholi-, huumausaine- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin vähentäminen. Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelman loppuraportin jatkoesityksissä huomioitiin ehkäisevän päihdetyön järjestämislain edellyttämät rakenteet ja sisällöt. Kaupunginhallitus merkitsi loppuraportin tiedoksi 13.3.2017 ja kehotti valmistelemaan sote- ja maakuntauudistukseen valmistautumiseen sekä ehkäisevän päihdetyön järjestämiseen liittyvät toimenpiteet. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen ja koordinointi tulee ratkaistavaksi kaupunkitasolla. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet ja sisällöt ovat osana kaupungin muuta laaja-alaista, lakisääteistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.

Iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista säädetyn lain mukainen suunnitelma

Kaupunginvaltuustossa 9.9.2015 hyväksytty Stadin ikäohjelma 2015−2016 on ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista säädetyn lain 980/2012, niin sanotun vanhuspalvelulain, 5 §:n mukainen suunnitelma. Ohjelmaa jatketaan hyvinvointia ja terveyttä edistävänä ohjelmana yhdessä kaupungin kaikkien toimialojen, kolmannen sektorin sekä yksityisten toimijoiden kanssa. Ohjelmaa toteutetaan tiiviissä vuorovaikutuksessa asukkaiden kanssa. Vanhusneuvosto on tiiviisti mukana ohjelman toteutuksessa ja seurannassa. Keskeisiä teemoja ovat osallisuus, tiedon saanti, asuminen, liikkuminen, muistiystävällisyys ja käyttäjälähtöiset palvelut.

EU:n tietosuoja-asetus

EU:n yleinen tietosuoja-asetus tuli voimaan 24.5.2016, ja sitä aletaan soveltaa 25.5.2018, jolloin henkilötietojen käsittelyn on oltava tietosuoja-asetuksen mukaista kaikkialla, missä henkilötietoja käsitellään. Vaikka kansallisen lainsäädännön muutokset eivät ole tarkalla tasolla vielä selvillä, on selvää, että tietosuoja-asetus tulee vaatimaan resursointia kaikissa organisaatioissa, joissa henkilötietoja käsitellään. Asetus tuo rekisterinpitäjille uusia hallinnollisia tehtäviä ja näistä aiheutuvia kustannuksia. Asetuksen teknisten vaatimusten toteuttaminen tulee myös aiheuttamaan kustannuksia organisaatioille. Rekisterinpitäjän lisäksi asetus kohdistaa vaatimuksia myös suoraan henkilötietojen käsittelijälle, joka käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun. Rekisterinpitäjän on jatkossa henkilötietojen käsittelytapoja määrittäessään ja itse käsittelyn yhteydessä toteutettava tietosuojaperiaatteiden täytäntöönpanoa varten asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet.

Lisää uusi kommentti