Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Lauri Rotko.

Kaupungistuminen jatkuu, Helsingin asema vahvistuu entisestään

Maapallon väestöstä yhä suurempi osa asuu kaupungeissa. Samaan aikaan kaupunkien asema tuotannon ja kulutuksen keskuksina vahvistuu. Suomi on Euroopan mittakaavassa jäljessä kaupungistumisasteessa. Meillä kaupungistuminen jatkuu voimakkaana, ja kohdistuu muutamiin suurimmista kaupunkiseuduista, erityisesti Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.

Helsinki ja naapurikaupungit muodostavat maamme ylivoimaisesti suurimman kaupunkikeskittymän. Helsinki on väkiluvultaan yli sata kertaa suomalaista keskivertokuntaa suurempi. Pääkaupunkiseudun kaupungeissa asuu reilu 1,1 miljoonaa asukasta.

Helsingin väkiluku on kasvanut viime vuosina noin 7 000–8 500 asukkaalla vuodessa ja kasvun ennustetaan jatkuvan voimakkaana myös tulevaisuudessa. Kaupungistumiskehityksen voimakkuutta kuvaa hyvin, että vuosina 2015 ja 2016 pääkaupunkiseudun kasvu ylitti muun Suomen kasvun. Ilman pääkaupunkiseudun kasvua muun Suomen väkiluku alenisi.

Helsinki on kokonsa ja toimintaympäristönsä puolesta Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen kokonaisuus ja kasvun myötä tämä kehitys tulee jatkossa vahvistumaan. Kilpailemme muiden kaupunkien kanssa kansainvälisesti, emme niinkään maan sisällä.

Väestörakenne monimuotoistuu

Helsingin väkiluvun ennustetaan ylittävän 700 000 asukasta 2020-luvun loppupuolella, ja asukkaista yhä suurempi osa on ulkomaalaistaustaisia. Eri kulttuuritaustan omaavien väestöryhmien ohella Helsingin väestörakenteen monimuotoisuuteen vaikuttavat väestön ikääntyminen sekä muualta maasta Helsinkiin muuttavat nuoret aikuiset. Muuta maata nuoremman ikärakenteen seurauksena syntyneitä on vuosittain enemmän kuin kuolleita.

Nuoret aikuiset muodostavat Helsingin suurimmat ikäryhmät. He luovat kaupunkiin omanlaistaan dynamiikkaa ja toisaalta odotuksia kaupunkielämän moniulotteisuudesta, palveluista ja demokratiasta.

Väestö ikääntyy kaikissa kehittyneissä länsimaisissa yhteiskunnissa. Tämä tuo mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia. Yhtäältä vanhushuoltosuhteen heikkeneminen haastaa länsimaisten yhteiskuntien talous- ja palvelurakenteita. Toisaalta näemme todennäköisesti aktiivisten seniorikansalaisten nousun, jotka voivat hyvin ja vaikuttavat monipuolisesti yhteiskuntaan.

Suomessa väestön ikääntyminen etenee monia muita Euroopan maita nopeammin. Suomessa tämä nopea ikääntymisen vaihe ei jatku yhtä pitkään kuin monessa muussa Euroopan maassa, jossa suuriin ikäluokkiin kuuluvia syntyi paljon pidemmän ajanjakson ajan. Helsingissä vanhushuoltosuhteen ennustetaan heikkenevän selvästi muuta Suomea sekä myös naapurikuntia hitaammin. Eläkeikäisten osuus kasvaa myös Helsingissä ja etenkin yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa. Ikääntyneiden toimintakyky ja taloudellinen tilanne ovat huomattavasti aikaisempaa parempia. Ikääntyneet muodostavat jatkossa yhä suuremman, osallistuvan ja toiminnallisesti aktiivisen väestönosan.

Maahanmuuton merkitys kasvaa

Globaali liikkuvuus on lisääntynyt. Sen taustalla on monia tekijöitä, kuten globaali talous ja ihmisten lisääntyvä kanssakäyminen. Avainalojen osaajista kilpaillaan kansainvälisillä työmarkkinoilla. Lisäksi sotien ja konfliktien, poliittisen epävakauden, ihmisoikeuksien polkemisen, taloudellisen eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen seurauksena yhä useammat ovat joutuneet ja joutuvat jättämään kotiseutunsa.

On odotettavissa, että kansainvälinen liikkuvuus voimistuu entisestään, ja osa siitä kohdistuu tulevaisuudessa Suomeen ja Helsinkiin. Vaikka turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut takaisin vuotta 2015 edeltävälle tasolle, myös pakolaisten määrän kasvuun on syytä varautua. Suuri osa Suomeen muuttaneista tulee joko suoraan tai jonkin ajan päästä asettumaan pääkaupunkiseudulle.

Kansainvälinen muuttoliike on muuttanut Helsingin väestörakennetta etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti. Sen seuraukset näkyvät kaikkialla kaupungissa. Joissain kaupunginosissa kulttuurinen moninaisuus vaikuttaa suuresti alueen arkeen ja palvelutarpeisiin. Väestöennusteen mukaan vieraskielisten osuus kasvaa Helsingissä lähes neljännekseen vuoteen 2030 mennessä.

Talouden rakenteet murroksessa

Pääkaupunkiseudun osuus Suomen väestöstä on 20 %, mutta täällä syntyy 30 % maamme arvonlisäyksestä. Väestön ja arvonlisäyksen osuudet kasvavat jatkuvasti. Eri alojen osaamisen keskittymät ovat kaupunkien ja Helsingin menestyksen avaimia jatkossakin.

Maailmanlaajuisesti on havaittu tiettyjen alojen toimintojen tiivistyminen määrätyille kaupunkiseuduille. Helsingin vahvuutena on pidetty monipuolista elinkeinorakennetta, mutta toisaalta kaupunkiin on keskittynyt merkittävä osa esimerkiksi maamme informaatio- ja viestintäalan työpaikoista. Kasvavat alat kiinnittyvät tyypillisesti kiinnostaviksi koettuihin kaupunkeihin, jolloin ns. pehmeillä tekijöillä kuten elinympäristön laadulla ja kaupungin hyvällä maineella on suuri merkitys.

Teknologiset läpimurrot kuten digitalisaatio, robotisaatio ja automaatio muokkaavat kiihtyvällä vauhdilla perinteistä toimialarakennetta. Ne lisäävät investointimahdollisuuksia ja kasvattavat tuottavuutta, mutta kehitys jakautuu epätasaisesti. Uusiin teknologioihin perustuva liiketoiminta ei näytä synnyttävän riittävästi uusia työpaikkoja kasvavan väestön työllistämiseen, tai ainakaan töitä, joihin tarvitaan alemman koulutustaustan työntekijöitä. Automatisaation kehittyessä yhä useampi työ voidaan teettää roboteilla tai koneilla, myös asiantuntijatyö ja muut korkeaa koulutusta vaativat tehtävät.

Teknologisen kehityksen myötä muutokset voivat olla nopeita. Monipuolinen elinkeinorakenne tasaa eri toimialoilla tapahtuvaa erisuuntaista kehitystä, mutta äkilliset muutokset mittaavat kaupungin joustavuuden ja kyvyn vastata kehityskulkuihin.

Eriarvoistuminen huolestuttaa

Työmarkkinoiden ja talouden globaalit muutostrendit heijastuvat myös väestöryhmien väliseen eriarvoistumiseen. Vauraus keskittyy globaalisti yhä harvemmille. Kaupunki voi menestyä taloudellisin mittarein hyvin, mutta menestys ei välttämättä tavoita kaupunkilaisia tasapuolisesti. On myös mahdollista, että työmarkkinat polarisoituvat hyvin palkattuihin erityisosaajiin ja heikosti palkattuihin palvelu- ja työntekijäryhmiin. Monet joutuvat kokonaan tai osittain työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Vaikka suurin osa helsinkiläisistä menestyy ja voi hyvin, osalle kasaantuu sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä ongelmia. Helsingin erityinen haaste on väestön muuta maata suurempi polarisoituminen monen tekijän suhteen. Väestöryhmien väliset hyvinvointierot ovat suuria, mikä näkyy eroina kuolleisuudessa ja elinajanodotteessa. Seuraukset näkyvät asuinalueiden välisinä eroina, sillä esimerkiksi korkea työttömyys sekä matala koulutus- ja tulotaso paikantuvat usein samoille alueille.

Helsingin kaupunkirakenne on edelleen kansainvälisesti tasapainoinen, mutta asuinalueiden välisten erojen on havaittu kasvaneen myös Helsingissä. Kansainvälisten esimerkkien perusteella tiedetään, että eriytymiskehitykseen on tärkeä kiinnittää huomiota ajoissa. Jos kaupunkirakenne eriytyy liikaa, vastassa on monia ilkeitä ongelmia (wicked problems), joiden ratkominen vie voimavaroja ja kestää pitkään.

Demokratiaan ja osallistumiseen uusia muotoja ja mahdollisuuksia

Viimeaikaisessa kehityksessä yksi ilmiö on ollut kaupunkielämän rakentuminen entistä enemmän alhaalta ylöspäin. Kaupunkilaiset ovat aktivoituneet ja helsinkiläiset ovat halunneet tehdä kaupungistaan viihtyisän ja kiinnostavan. Hyviä esimerkkejä alhaalta ylöspäin tapahtuvasta kehityksestä on Ravintolapäivän lisäksi muitakin. Yksilöistä ja yhteisöistä on tullut kehityksen keskeisiä moottoreita, jota Helsinki on aktiivisesti edistänyt. Tällainen aktiivisuus on imagoetu Helsingille.

Merkityksellistä on, miten saadaan tarjottua kaupunkilaisille ja eri kaupunginosille tasa-arvoisia mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuutta. Konkreettisten toimien ohella on tärkeää luoda luottamusta siihen, että kaikkia kohdellaan arvokkaasti ja kaikilla on paikka yhteiskunnassa taustasta riippumatta.

Digitalisaatio tuo viranomaistiedon rinnalle kilpailevia palveluita ja tuotteita. Erilaisen julkisen ja yksityisen tiedon merkitys kasvaa ja uusia tietolähteitä saadaan käyttöön. Keskeistä on, kuinka kaupunki onnistuu arvioimaan ja hyödyntämään olemassa olevaa tietoaineistoa toimintansa kehittämiseksi. Menestyksekkäitä kaupunkeja ovat ne, jotka onnistuvat kääntämään tietovarantonsa kaupunkikehityksen, yritysten ja kansalaisten hyväksi.

Ympäristökysymysten rooli korostuu

Ympäristökysymysten rooli ja merkitys korostuvat ympäristöön liittyvän tiedon lisääntyessä ja ympäristötietoisuuden yleistyessä. Maailman talousfoorumi, The World Economic Forum, listasi ilmastomuutoksen lähivuosien suurimmaksi globaaliksi riskiksi.

Helsingin, kuten muidenkin kaupunkien, kannalta ympäristökysymys on monitahoinen kokonaisuus. Kaupunkiympäristön terveys- ja hyvinvointivaikutukset on tunnistettu ja Helsingissä on pitkään tehty määrätietoista työtä terveellisen kaupunkiympäristön aikaansaamiseksi. Kehitys on ollut monilta osin myönteistä, mutta vaatii kehittämistoimia jatkossakin.

Ympäristötietoisuuden yleistyminen vaikuttaa yhä enemmän asukkaiden kulutuskäyttäytymiseen ja arjen valintoihin. Vaatimukset ympäristöystävällisten energiantuotanto- ja liikenneratkaisujen sekä ns. puhtaan teknologian käyttöön ottoon lisääntyvät. Tämä avaa uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia yrityksille ja palvelujen tuottajille.

Helsingissä on säilynyt kansainvälisesti vertaillen paljon alkuperäistä luontoa ja viheralueita suhteessa asukasmäärään. Asukkaat myös arvostavat luonnontilaisia ja rakennettuja viher- ja virkistysalueitaan, ja hyödyntävät niitä ympäri vuoden. Tulevaisuudessa puistojen ja muiden yleisten alueiden käytön ennustetaan lisääntyvän ja monipuolistuvan, samalla viher- ja virkistysalueiden matkailullinen merkitys korostuu niiden saavutettavuuden ja palvelujen kehittyessä.

Lisää uusi kommentti