Helsinki kasvaa väestöltään voimakkaasti ja Helsingin seudun taloudellinen merkitys Suomelle on suuri. Kansainvälisesti Helsinki kilpailee investoinneista, osaavasta työvoimasta ja matkailijoista. Helsinki toimii aktiivisesti kansainvälisissä, kansallisissa ja seudullisissa yhteistyörakenteissa ja -verkostoissa.

Maailmantalous ja euroalueen talous ovat kasvaneet. Suomen talousnäkymät ovat vahvistuneet, mutta talouskasvun ennustetaan jatkuvan euroalueen kasvua hitaampana. Helsingin seudun tuotanto on kasvanut muuta maata nopeammin. Kaupungin menokasvu oli vuonna 2016 matala 0,5 %. Viime strategiakauden 2013−2016 käyttömenojen kasvun tavoite osoittautui toimivaksi keinoksi ohjata menokasvua. Investointimenojen ohjaamisessa ovat toimineet investointiraami ja 10-vuotinen investointiohjelma.

Sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa merkittävästi

Merkittävin tulevan strategiakauden muutos on sote- ja maakuntauudistus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelujen järjestämisvastuu on siirtymässä uudistuksen myötä maakunnille. Uudistus vaikuttaa myös ympäristöterveydenhuoltoon ja pelastustoimeen. Välillisiä vaikutuksia on investointeihin, talous- ja henkilöstöhallintoon, ICT:hen, tuki- ja logistiikkapalveluihin ja erityisryhmien asumiseen. Tukitoiminnoista osa siirtyy aluehallinnon palvelukeskuksiin. Osana uudistusta valmistellaan Uudenmaan erillisratkaisua kasvupalveluista, joka toteutettaisiin kuntayhtymänä. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä kuntien verotuloja siirretään valtiolle kunnallisveroprosentin tasasuuruisella leikkauksella 2019 alkaen ja yhteisövero-osuuden leikkaamisella. Kuntien talouden tasapainottamiseksi uudistukseen on sisällytetty tasauselementit, pysyvä muutosrajoitin ja 2019−2023 toimiva siirtymätasaus.

Väestö ja ulkomaalaistaustaisten määrä kasvaa

Helsingin väestönkasvun ennustetaan jatkuvan voimakkaana, eniten kasvavat lasten ja nuorten sekä 65 vuotta täyttäneiden ikäluokat. Ikääntyneet ovat terveempiä ja elävät aiempaa pidempään. Enemmistö ikääntyneistä kokee terveydentilansa hyväksi, mutta iän myötä sairastavuus ja huonon terveyden kokemukset lisääntyvät. Ikääntyvät asuvat pääosin omissa kodeissaan, muualla asuminen on alle 85-vuotiailla vähäistä.

Kasvatuksen ja koulutuksen palvelujen kysynnän ennakoidaan kasvavan lasten ja nuorten määrän kasvaessa. Kunnallinen varhaiskasvatus ja kaupungin koulut ovat suosittuja, mutta alueiden välillä on eroja. Erityistä tukea kasvatuksessa ja koulutuksessa tarvitsevien tuki annetaan entistä enemmän omassa lähikoulussa.

Helsingin väestöstä 15 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia, heistä vajaa viidennes on toista sukupolvea eli Suomessa syntyneitä. Vieraskielisten kasvun ennustetaan olevan nopeaa, ja tämä asettaa haasteita erityisesti kasvatuksen ja koulutuksen toimialan palveluille. Tarvitaan valmistavaa ja suomi toisena kielenä -opetusta, oman kielistä tukea oppitunneille sekä henkilöstön osaamisen kehittämistä.

Palveluita käytetään ja kehitetään aktiivisesti

Sosiaali- ja terveystoimen palveluista käytetyimmät ovat lääkärien ja hoitajien vastaanotot. Äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen asiakasmäärät ovat kasvaneet syntyvyyden kasvun ja muuttoliikkeen myötä. Lastensuojelun toiminnan kehittäminen on vähentänyt lastensuojelun asiakasmääriä.

Kulttuuri- ja vapaa-ajan alueellinen palveluverkko on vahva erityisesti kirjastojen, nuorisotalojen ja liikuntapaikkojen osalta. Helsinkiläiset käyttävät aktiivisesti kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluita sekä viheralueita ja leikkipuistoja.

Nuorisopalveluja on keskitetty sinne missä nuoret liikkuvat ja toimivat. Nuorisotilojen käyntikerrat ovat kasvussa. Kesäsetelillä on ollut merkitystä nuorten kesätöihin pääsyssä. Koulupäivinä toteuttaviin taidekasvatusprojekteihin osallistutaan aktiivisesti. Lasten ja nuorten suosituimpia liikuntaharrastuksia ovat pyöräily, jalkapallo, uinti, juoksu ja kävely. Puolet lapsista harrastaa liikuntaa seuroissa. Kaupunki tarjoaa monipuolista liikuntatoimintaa lapsille, jotka eivät ole mukana seuratoiminnassa. Toimintaan osallistuvista merkittävä osa on ulkomaalaistaustaisia.

Työttömyys vähentynyt, toisen asteen koulutukseen siirtyminen parantunut

Korkeakoulutettujen osuus on Helsingissä korkea, mutta myös muuta maata harvempi on suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon. Osasyynä tähän on se, että ulkomaalaistaustaisen väestön koulutustietojen rekisteröinnissä on puutteita. Työttömyys ja pitkäaikaistyöttömänä olleiden määrä on laskenut, hyvin pitkään työttömänä olleiden määrä on sen sijaan kasvanut. Nuorten työttömien määrä on vähentynyt, mutta nuorten pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut, erityisesti niillä, joilla ei ole edellistä ammattia tai ammatillista koulutusta. Ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste on 25 %, joten ero kantaväestöön on suuri. Työttömyysaste vaihtelee tulomaan mukaan.

Työllisyydenhoidon päävastuu on valtiolla. Kuntia on kannustettu työllisyyden hoitoon ja Helsinki on valinnut omat työllisyydenhoidon kohderyhmänsä lainsäädännön sekä valtakunnallisen ja paikallisen poliittisen tahtotilan perusteella. Helsinki suuntaa valituille kohderyhmille palveluja.

Toisen asteen koulutukseen siirtyminen on parantunut etenkin vieraskielisten nuorten osalta, vaikka koulutukseen siirtymättömien osuus on edelleen korkea (10 %). Hallitus on kaavaillut toisen asteen koulutukseen 10 M€ leikkausta, joka tarkoittaisi 1 000 opiskelupaikan vähenemistä. Helsingissä tarvitaan riittävästi aloituspaikkoja työvoiman takaamiseksi, koulutustakuun turvaamiseksi ja uudelleen kouluttautumisen mahdollistamiseksi.

Asumis- ja toimeentulotuen käyttö lisääntynyt

Tulotaso on pääkaupunkiseudulla muuta maata korkeampi. Pienituloisuus kohdistuu erityisesti yksinhuoltajiin, ulkomaalaistaustaisiin sekä yksin asuviin ikääntyneisiin. Kotitalouksien suurin yksittäinen menoerä on asuminen. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet viime vuosina. Yleistä asumistukea saavien kotitalouksien lukumäärä on kasvanut viime vuosina merkittävästi, johon on osin vaikuttanut lakimuutos, joka mahdollisti asumistuen saamisen lapsiperheille suuremmilla tuloilla. Työssäkäyvien osuus asumistuen saajista on kasvanut suhteellisesti eniten. Yhä useampi vuokra-asunto, johon asumistukea maksetaan, on vapaarahoitteinen, 53 % asunnoista.

Toimeentulotuesta on tullut yhä useammalle pitkäaikainen tulolähde, väestöstä toimeentulotuen saajia oli 11,9 %. Nuorten toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut. Toimeentulotuen piirissä on 16 % alle 18-vuotiaista, pitkäaikaisen tuen piirissä olleiden lapsiperheiden määrä on kasvanut. Alle 18-vuotiaista lapsista pienituloisissa perheissä asui 12 %. Toimeentulo-ongelmat periytyvät ja lisäävät lasten ja nuorten syrjäytymisriskiä.

Asuntuotanto vilkasta

Helsingin asuntokanta on kerrostalo- ja pienasuntovaltaista. Joka neljäs helsinkiläinen asuu yksin. Neljäsosa lapsista asuu yhden huoltajan tai vuorohoitoperheissä. Lapsiperheistä kolmannes asuu ahtaasti ja ahtaasti asuminen on kasvanut. Vuokra-asuminen on hieman omistusasumista yleisempää. Ulkomaalaistaustaisilla omistusasuminen on selkeästi muuta väestöä vähäisempää, reilu neljännes asuu omistusasunnossa. Ulkomaalaistaustaisista 40 % asuu valtion tukemassa vuokra-asunnossa.

Helsingin asuntotuotanto vilkastui vuonna 2010 ja tuotantomäärät ovat pysyneet korkealla tasolla sekä uusilla projektialueilla että täydennysrakentamisessa. Asuntotuotannon ennustetaan jatkuvan vilkkaana. Suhdannevaihtelut vaikuttavat asuntotuotantoon.

Helsinki on asettanut tavoitteet asuntojen hallinta- ja rahoitusmuodoille tasapainoisen kaupunkikehityksen turvaamiseksi. Asuntotuotanto toteutuu tavoitteen mukaisesti uusilla projektialueilla, eri vuosikymmeninä rakennettujen alueiden välillä on merkittäviä eroja.

Terveydessä ja hyvinvoinnissa sekä alueiden välillä eroja

Suurin osa helsinkiläisistä voi hyvin, mutta osalle kasaantuu terveyteen ja elinoloihin liittyviä ongelmia. Helsingissä kansantauteja on keskiarvoa vähemmän, terveys koetaan paremmaksi kuin maassa keskimäärin, elintavat ovat muuta maata paremmat, mutta elinajanodote muuta maata alempi. Helsingissä terveys- ja hyvinvointierot ovat polarisoituneet muuta maata suuremmin ja vähemmän koulutettujen ja työntekijäasemassa olevien kuolleisuus on muuta maata suurempaa. Helsingissä alkoholinkäyttö on tavanomaisempaa. Lähes joka kymmenennessä lapsiperheessä juodaan humalahakuisesti. Nuorten tupakointi ja päihteiden käyttö ovat vähentyneet, mutta nuuskan käyttö on lisääntynyt. Humalahakuinen juominen on vähentynyt, mutta se on yleisempää ammattioppilaitoksissa opiskelevilla kuin lukiolaisilla.

Helsingissä alueiden väliset erot eivät ole kansainvälisesti verrattuna suuria, mutta alueellinen eriytyminen on Helsingissä lisääntynyt. Alueiden välillä on selkeitä eroja terveydessä ja hyvinvoinnissa, työttömyydessä ja koulutustasossa, kuntavaalien äänestysaktiivisuudessa, koetussa turvallisuudessa, osallistumisessa koulujen taidekasvatusprojekteihin sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden käytössä. Alueellinen eriytymiskehitys näkyy myös lasten ja nuorten hyvinvoinnissa sekä kasvatus- ja opetustyössä. Positiivisen diskriminaation tuki on ollut varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa tärkeä lisä eriarvoistumisen ehkäisemisessä.

Kaupunkikonserni ja henkilöstö

Kaupunkikonserniin kuuluu 71 tytäryhtiötä ja 11 tytärsäätiötä. Pääosa (62 %) liittyy kaupungin kiinteistöomaisuuden hallintaan. Kaupunki omistaa noin 59 000 asuntoa. Helsingin kaupungin asunnot Oy on suurin omistaja. Kaupunkikonsernin omistamat asunnot ovat asumisoikeusasuntoja sekä valtion tukemia ja vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Asuntoja käytetään myös palvelussuhde- ja tukiasuntoina.

Uudistuneen kuntalain myötä kuntastrategiasta tuli lakisääteinen. Kuntastrategiassa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista, joiden mukaisesti kuntaa johdetaan. ja laissa säädetään kuntastrategian sisällöstä. Kuntalaissa säädetään asukkaiden sekä palvelujen käyttäjien osallisuudesta sekä määrätään järjestämään erityiset vaikuttamistoimielimet vanhuksille, vammaisille ja nuorille. Helsingissä kehitetään toimintamallia alueelliseen osallistumiseen.

Kaupungilla työskentelee päätoimisesti noin 38 000 henkilöä. Henkilöstön työtyytyväisyyttä ja työkykyä seurataan säännöllisesti. Tutkimuksien mukaan positiivista kehitystä on tapahtunut johtamisessa, työyhteisötaidoissa, kehittämisessä sekä työilmapiirissä. Sairaspoissaolot ovat vähentyneet.

Digitalisaatio on sekä muutosvoima että väline toiminnan ja palvelujen kehittämiselle ja uudistamiselle. Se muuttaa työelämää ja kaupungin palveluja. Sen mahdollisuudet nähdään merkittäviksi, mutta niiden hyödyntämisessä on vielä tehtävää. 

Lisää uusi kommentti