Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Aleksi Salonen. 

Liikennejärjestelmä luo edellytykset alueiden ja paikkojen saavutettavuudelle. Saavutettavuus on puolestaan perusedellytys verkostomaisesti kehittyvän kaupungin kasvulle ja kehitykselle. Liikennejärjestelmä sitoo asuinalueet, työpaikka-alueet ja keskukset yhteen, ja vaikuttaa keskeisesti kaupungin taloudelliseen kehitykseen ja toimintaedellytyksiin.

Liikennejärjestelmä palvelee niin kaupungin asukkaita, elinkeinoelämää kuin kaupungissa vierailijoitakin. Toimiva liikennejärjestelmä tarkoittaa sujuvaa ja turvallista liikkumista ja palvelee elinkeinoelämän tarpeita. Lisäksi liikennejärjestelmällä on imagollisia vaikutuksia.

Helsingissä joukkoliikenteen järjestämisestä ja suunnittelusta vastaa HSL eli Helsingin Seudun Liikenne. HSL tilaa bussi-, raitiovaunu-, metro-, lautta- ja lähijunaliikennepalvelut. HSL:n tehtävänä on myös hyväksyä joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmä sekä lippujen hinnat, vastata joukkoliikenteen markkinoinnista ja matkustajainformaatiosta sekä järjestää lippujen myynti ja vastata matkalippujen tarkastamisesta. HSL on kuntayhtymä, jonka jäseniä ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi ja Sipoo. Helsingin kaupungin liikennelaitos eli HKL tuottaa metron, raitiovaunujen ja Suomenlinnan lauttaliikenteen HSL:n tilauksesta. HKL vastaa myös Helsingin kaupunkipyöräpalvelusta.

Helsingin yleisimmät kulkutavat ovat kävely ja joukkoliikenne

Helsingin seudulla tehdään päivittäin keskimäärin 3,2 matkaa henkilöä kohden (HSL, Helsingin seudun liikkumistutkimus 2012). Helsingin sisäisten matkojen yleisimmät kulkutavat ovat kävely (37 % tehdyistä matkoista) ja joukkoliikenne (30 %). Kävely korostuu erityisesti kantakaupungissa. Henkilöautolla tehtiin 22 % matkoista ja pyöräillen 10 %. Joukkoliikenteen osuus henkilöliikenteestä on kasvanut ja henkilöautoilun vähentynyt Helsingin niemellä. Vuoden 2016 syysarkipäivän joukkoliikenteen osuus (68 %) niemenrajan vuorokauden henkilöliikenteestä oli seurantahistorian korkein. Myös keskustaan suuntautuvassa aamuliikenteessä joukkoliikenteen osuus (74 %) oli seurantahistorian korkein. Pitkällä aikavälillä raideliikenteen matkustajamäärät ovat kasvaneet ja linja-autoliikenteen vähentyneet. Poikittaisliikenteessä joukkoliikenteen osuus oli 23 % matkustajista. Osuus on kasvanut verrattain nopeasti joukkoliikenteen poikittaisyhteyksien parantuessa. (Liikenteen kehitys Helsingissä vuonna 2016).

Pitkällä aikavälillä ajoneuvoliikenteen määrä Helsingin kaupungin rajalla on kasvanut ja kantakaupungin sekä niemen rajalla vähentynyt. Pyöräliikenteen määrä on kasvanut niemen rajalla viimeisen 10 vuoden aikana lähes 50 % ja kantakaupungin rajalla reilulla viidenneksellä. Keskustan suurimmat jalankulkijavirrat liikkuvat Mannerheimintiellä Vanhan ylioppilastalon edustalla, Asema-aukiolla, Kaivokadulla ja Aleksanterinkadun alkupäässä. (Liikenteen kehitys Helsingissä vuonna 2016).

Helsinkiläisten henkilöauton omistus kasvoi 1,5 prosenttia (410 autoa/1000 as.) vuonna 2016 vuoteen 2015 verrattuna ja liikennekäytössä olevien henkilöautojen määrä kasvoi 0,6 prosenttia. (330 auto/1000 as.). Tämä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 2011, kun liikenteessä olevien autojen määrä kasvoi asukaslukuun suhteutettuna. (Helsingin kaupungin ympäristöraportti 2016)

Liikenteen määrä kasvussa

Vuonna 2016 Helsingin satamien kautta kulki 12,3 miljoonaa matkustajaa ja 11,4 miljoonaa tonnia tavaraliikennettä. Sekä matkustajaliikenteen että tavaraliikenteen määrät kasvoivat kaksi prosenttia edellisvuodesta. Vuosittain satamien kautta kulkee 1,8 miljoonaa ajoneuvoa, jonka lisäksi risteilijät tuovat vuosittain Helsinkiin 400 000 matkustajaa. Helsingin sataman kautta kuljetetun tavaran arvo on noin 50 % Suomen merikuljetusten arvosta. Helsingin Sataman markkinaosuus Suomen satamien kappaletavaraliikenteestä on 26 % ja satamien matkustajaliikenteestä 79 %. Laivamatkustamisen suosio on kasvanut viimeiset 10 vuotta, satamien matkustajamäärät ovat kasvaneet ajanjaksolla 36 %. Tavaraliikenteen kuljetusten määrä on suurin piirtein samalla tasolla kymmenen vuotta sitten.

Länsisatama on Suomen vilkkain matkustajasatama, johon on juuri avattu uusi terminaali. Hernesaari palvelee kansainvälisiä risteilyaluksia, Eteläsatamaan ja Katajanokan satamaan saapuu matkustaja-autolauttoja ja pienempiä kansainvälisiä risteilijöitä. Kaikkiin satamiin on tarvetta päästä myös raskaalla liikenteellä nyt ja lähitulevaisuudessa. Vuosaaren satama on tavarasatama, josta on myös säännöllisiä matkustaja-autolauttayhteyksiä.

Hyvät yhteydet Tallinnaan tarjoavat Helsingille mahdollisuuden yhdistää kaksi työpaikka-aluetta erilaisine liiketoimintaympäristöineen. Vuoden 2017 lopussa valmistuu Helsinki-Tallinna -tunnelin esiselvitys. Samalla käynnistyy aiheeseen liittyvä kansalais-, viranomais- ja päättäjäkeskustelu alueellisesti, kansallisesti ja EU-tasolla.

Matkanopeuksissa alueellista vaihtelua

Työpaikkojen sijoittumisen samoin kuin yritysten huoltoliikenteen näkökulmasta liikenteen sujuvuus ja esimerkiksi keskustan huoltotunnelin täysimääräinen hyödyntäminen ovat edellytyksiä keskustan toimivuudelle. HSL:n tekemän tutkimuksen (HSL 2017/3) mukaan matkanopeudet ovat Helsingin kantakaupungissa kaikkina vuorokaudenaikoina muuta kaupunkia alhaisemmat ja hidastuvat selvästi aamu- ja iltapäiväruuhkien aikaan. Kaiken kaikkiaan pääkaupunkiseudun sisääntuloväylien välillä on liikenteen sujuvuudessa suurta alueellista ja ajallista vaihtelua.

Melu- ja ilmalaatuhaitat alentavat asumisviihtyisyyttä liikenneväylien varressa

Vuonna 2012 valmistuneen liikennemeluselvityksen mukaan lähes 40 prosenttia helsinkiläisistä asuu alueilla, joilla tieliikenteen aiheuttama melutaso ylittää päiväaikaan ohjearvotason 55 dB. Helsingin maapinta-alasta noin kolmannes on tieliikenteen melualuetta. Meluntorjunnan haasteellisuuden liikenneympäristöissä ennakoidaan kasvavan. (Helsingin tila ja kehitys 2017)

Ajoneuvoteknologia vähentää liikenteen päästöjä ajoneuvokannan uudistumisen ja sähköisen liikenteen lisääntyessä, mutta muutos tapahtuu hitaasti. Tekniikan kehittyminen ei vähennä ajoneuvojen aiheuttamia katupölypäästöjä, joiden vähentämiseen on kehitettävä ratkaisukeinoja. Ohjaamalla lisääntyvistä asukas- ja työpaikkamääristä johtuvaa liikkumistarpeen kasvua kestäviin kulkumuotoihin, voidaan liikenteen haittoja vähentää.

Digitalisaatio muuttaa liikkumiseen liittyviä käytäntöjä

Uudet teknologiat yleistyvät sekä yksityisautoissa että julkisessa liikenteessä. Liikkuminen palveluna saattaa vaikuttaa ajoneuvojen omistamishalukkuuteen, pysäköintitarpeisiin, ja liikenteen sujuvuuteen. Liikkuminen palveluna -ajattelun yksi lähtökohta on jakamistalous, johon sisältyy runsas määrä erilaisia liikkumisen tapoja, jotka eivät perustu auton omistamiseen. Tietojen kerääminen ja avaaminen voi luoda palveluja. Esimerkiksi liikenteen reaaliaikainen tilannekuva avoimena datana liikennemääristä ja nopeuksista, liikennevaloista, uusista ja tilapäisistä liikennejärjestelyistä sekä pysäköityjen autojen ja vapaiden pysäköintipaikkojen määristä ja sijainneista luo edellytyksiä uusille palveluille.

Lisää uusi kommentti