Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Susanna Karhapää.

Tiivistelmä

Lasten ja nuorten määrän ennustetaan kasvavan tulevalla strategiakaudella 2017−2021 koko väestöä nopeammin, jonka vuoksi palvelujen kysynnän oletetaan kasvavan. Voimakkainta kasvun ennustetaan olevan 7−12-vuotiaissa. Myös 13−15-vuotiaiden määrän kasvun ennakoidaan olevan nopeaa. Lasten ja nuorten määrän kasvu on voimakkainta uusilla projektialueilla, joille rakennetaan paljon.

Lasten ja nuorten palveluita tuottavat kasvatuksen ja koulutuksen, kulttuuri- ja vapaa-ajan sekä sosiaali- ja terveystoimialat. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialasta tulee henkilöstöltään, resursoinniltaan ja asiakasmääriltään kaupungin suurin toimiala, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy maakunnille. Lasten ja nuorten palveluista toimialan vastuulla ovat varhaiskasvatus, esiopetus, lukio- ja ammatillinen koulutus sekä ruotsinkieliset palvelut. Lasten ja nuorten palveluita tuottavat myös valtio sekä yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Kaupunki tukee avustuksin nuoriso- ja liikuntaseuroja sekä yksityisiä taiteenalojen oppilaitoksia.

Vuonna 2016 kunnallisessa varhaiskasvatuksessa oli 66 % prosenttia, kotihoidon tuen piirissä 22 % ja yksityisen hoidon piirissä noin 9 % varhaiskasvatusikäisistä. Viime vuosina kasvua on ollut päiväkotitoiminnan käytössä sekä yksityisen hoidon tuella ja kuntalisällä hoidettavissa. Vuorohoidon tarve on pysynyt tasaisena. Perusopetuksessa noin 80 % oppilaista käy kaupungin koulua, viisi prosenttia valtion koulua ja 15 % yksityistä koulua. Palvelujen käytön suhteessa on alueellisia eroja.

Nuorisotyö on perinteisesti kohdistunut vahvimmin vähävaraisimpien lasten ja nuorten elämään. Kohderyhmiä on laajennettu kulttuurisella nuorisotyöllä, lasten loma-aikojen toiminnalla, yhdeksäsluokkalaisten kesäsetelillä ja osallistuvalla budjetoinnilla. Nuorisotoimen tilojen käyntikertojen määrä on ollut ollut kasvussa. Pienryhmätoiminnalla tai yksilöinä tavoitettujen nuorten määrä on puolestaan laskenut. Toimintaa on siirretty enemmän sinne missä nuoret liikkuvat ja toimivat. Lasten loma-aikojen leirit tavoittavat yhä useampia ja kesäseteli on tarjonnut mahdollisuuden kesätöihin. Nuoret käyttävät kirjastoa sekä turvalliseen oleskeluun että aineiston lainaamiseen. Puolet 10−20-vuotiaista käytti vuoden aikana kirjastokorttia.

Kaupungin taidelaitosten lapsille suunnatut palvelut toteutuvat ryhmäopetuksena koulujen ja päiväkotien kautta. Koulupäivien aikana toteuttaviin taidekasvatusprojekteihin osallistui 97 prosenttia helsinkiläisistä peruskouluista vuonna 2015. Osallistumisessa on alueellisia eroja. Helsingissä taiteen perusopetusta tarjoavat kaupungin tukemat yksityiset oppilaitokset. Opetus on keskittynyt eteläiseen ja keskiseen Helsinkiin. Perheiden sosioekonomisella taustalla on vaikutusta oppilaaksi hakeutumiseen ja tämä heijastuu alueellisina eroina oppilaaksi hakeutumisessa.

Lasten ja nuorten suosituimpia harrastuksia on liikunta. 6−17-vuotiaiden suosituimmat liikuntaharrastukset ovat pyöräily, jalkapallo, uinti, juoksu ja kävely. Suosituimpia harrastuksia voi harrastaa helposti ja edullisesti. Noin puolet lapsista ja nuorista harrastaa liikuntaa liikuntaseuroissa. Monipuolista matalankynnyksen liikuntatoimintaa järjestetään erityisesti lapsille ja nuorille, jotka eivät osallistu liikuntaseurojen toimintaan. Merkittävä osa liikuntaryhmiin osallistujista on ulkomaalaistaustaisia, jotka eivät muuten harrasta liikuntaa.

Sosiaali- ja terveystoimialan raskaana oleville sekä lapsille, nuorille ja perheille suunnattuja palveluja ovat äitiys- ja lastenneuvolapalvelut sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon palvelut. Äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen asiakasmäärät ovat kasvaneet syntyvyyden kasvusta ja muuttoliikkestä johtuen. Neuvolapalveluissa on panostettu sähköisen asioinnin ja digitaalisten palvelujen kehittämiseen. Osana sosiaali- ja terveystoimialojen palvelujen uudistamista käynnistetään perhekeskuksien toiminta, joihin kootaan lasten ja perheiden palvelut matalan kynnyksen palveluista erityistason palveluihin. Lastensuojelun toimintaa on kehitetty sosiaalihuoltolain muutoksien perusteella. Monitoimijainen palvelutarpeen arviointi arvioi lapsen ja vanhempien tuen tarpeen ja tarjoaa lyhytaikaista tukea. Lastensuojelun asiakkaille tarjolla olleita palveluita on tarjolla myös erityistä tukea tarvitseville lapsille, joka edesauttaa ettei lapsi päädy lastensuojelun asiakkaaksi palvelun tarpeen vuoksi. Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta palvelutarpeen arvioinnin jälkeen, mikä on vähentänyt lastensuojelun asiakasmääriä vuosina 2015−2016.

Lasten ja nuorten määrän kasvaessa varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa erityistä tukea tarvitsevien määrä kasvaa, vaikka heidän osuutensa ei ennusteta kasvavan. Erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria on varhaiskasvatuksessa kunnallisissa palveluissa noin viisi prosenttia ja perusopetuksessa sekä ammatillisessa koulutuksessa noin kymmenesosa oppilaista. Oppimisessaan tukea tarvitsevien määrä on kasvanut toisen asteen koulutuksessa ja haasteiden tunnistamiseen on koulutettu henkilökuntaa ja toimintatapoja on uudistettu. Uuden opetussuunnitelman mukaisesti Helsingissä kehitetään inklusiivista kasvatusta ja opetusta. Peruskoulussa lisätään integraatio-oppilaiden määrää ja vähennetään luokkamuotoista erityisopetusta. Luokkamuotoista erityisopetusta saavien osuus (60 %) on nykyisellään integraatio-oppilaita (40 %) korkeampi.  Erityinen tuki halutaan enenevässä määrin tarjota muiden lasten ja nuorten joukossa lähipalveluna.

Vieraskielisten lasten ja nuorten määrä on kasvanut Helsingissä ja kasvun ennustetaan jatkuvan voimakkaana myös tulevalla strategiakaudella. Vieraskielisten lasten ja nuorten määrän kasvaessa on tarve lisätä valmistavaa opetusta kaikilla kouluasteilla, vahvistaa suomi toisena kielenä opetusta, tuoda oman kielistä tukea oppitunneille sekä kehittää henkilöstön osaamista. Lähikoulussa tapahtuva valmistava opetus antaa lapsille mahdollisuuden luoda ystävyyssuhteita alueella asuviin ikätovereihin. Vieraskielisillä on haasteita saada toisen asteen opiskelupaikkoja ja heitä on suhteessa paljon koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Toisen asteen koulutukseen pääsyä voidaan edistää kehittämällä esimerkiksi suomen kielen taitoa sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksia.

Valtakunnallisten kokeiden ja Pisa-tuloksien perusteella pääkaupunkiseudun tulokset ovat kansallisella tasolla tai sitä korkeammalla. Matematiikan osaaminen eriytyy varhaisina kouluvuosina ja varhaisella tuella voidaan kaventaa osaamiseroja. Tyttöjen ja poikien välillä on eroja. Pojissa näyttää olevan enemmän oppilaita, joiden koulumenestys ei vastaa heidän osaamispotentiaaliaan. Koulussa tarjottu oppimisen malli ei näytä kiinnostavan poikia. Sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on kasvussa. Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten yhdeksäsluokkalaisten oppimistulokset jäivät valtaväestön tuloksista ja edelliseen sukupolveen verrattuna tulokset ovat heikentyneet. Toisen polven ulkomaalaistaustaisten urapolun alkuun tarvitaan käytännön työvälineitä ja resursseja.

Vajaa viidennes 25−29-vuotiaista on ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Toisen asteen koulutuksessa olevien 16−18-vuotiaiden nuorten määrä on noussut viime vuosina. Erilaisia toimia on kehitetty ja kehitetään koulutukseen kiinnittymiseen, keskeyttämisen vähentämiseen, läpäisyn edistämiseen ja urasuunnitelmien selkiyttämiseen.

Kaupungin järjestämässä ammatillisessa koulutuksessa ovat käytössä kaikki järjestämisluvan mukaiset valtionosuuteen oikeuttavat ammatillisen peruskoulutuksen paikat. Aiempina vuosina saadut lisäpaikat ovat mahdollistaneet koulutustakuun toteuttamisen. Hallitus leikkaa ammatillista koulusta 190 miljoonalla. Helsingin leikkaus 10 miljoonaa euroa tarkoittaisi 1 000 opiskelupaikan vähentämistä. Koulutustakuun toteutumiseksi sekä vailla koulutusta olevien saamiseksi koulutuksen piiriin tarvitaan riittävästi aloituspaikkoja. Pääkaupunkiseudun kasvava työvoimatarve edellyttää myös aloituspaikkojen määrän lisäämistä erityisesti 2020-luvulla. Monilta aloilta ei valmistu opiskelijoita työvoimatarpeeseen nähden riittävästi, osittain ammatillinen koulutus on Helsingissä tutkintomäärältään liian suppea.

Helsingissä alueiden eriytyminen on voimistunut viime vuosina, joka näkyy myös lasten ja nuorten hyvinvoinnissa sekä kasvatus- ja opetustyössä. Helsingissä on koulujen välillä havaittavissa merkkejä eriytymiskehityksestä. Sosioekonomisten ja etnisten taustojen vaihtelu heijastuu oppilaspohjaan ja oppimistuloksiin. Positiivisen diskriminaation tuki on ollut tärkeä lisä alueiden eriarvoistumisen ehkäisyssä. Rahoituksella on varhaiskasvatuksessa esimerkiksi lisätty hoito- ja kasvatushenkilöstön määrää, kasvatettu lastentarhanopettajien osuutta, lisätty erityislastentarhan opettajien määrää ja panostettu leikkipuistotoimintaan. Pienemmät ryhmäkoot ovat mahdollistaneet yksilöllistä opetusta. Perusopetuksessa tuella on palkattu lisähenkilökuntaa. Tulevaisuuden haasteita ovat suotuisan kehityksen mahdollistaminen kaikille lapsille sekä laadukkaan ja tasavertaisen varhaiskasvatuksen ja lähikoulun takaaminen kaikille helsinkiläislapsille ja nuorille. Lasten turvallista ja terveellistä kasvua ja alueen hyvinvointia edesauttavat alueelliset yhteistyörakenteet koulun, neuvolan, lastensuojelun ja muiden alueen toimijoiden kanssa.

Kasvatuksen ja koulutuksen palvelut ja niiden käyttö

Varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa sekä lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa on yksityistä ja valtion palvelutarjontaa, joka otetaan huomioon asiakasmääräennusteissa. Suurin osa yksityisen palvelutarjonnan kouluista on 7−9 vuosiluokkien ja lukion käsittäviä kouluja. Ennustettu väestökasvu kohdistuu pääsääntöisesti kaupungin peruskouluihin, jolloin perusopetusikäisten suhteellinen osuus kaupungin peruskouluissa kasvaa nykyisestä. Lähikoulun valitsee 88 % koulutulokkaista ja 6-luokkalaisista noin 78 %. Tavoitteena on tarjota kaikille laadukas ja turvallinen lähikoulu.

Helsingissä on viime vuosina kasvanut oman päiväkotitoiminnan käyttö sekä yksityisen hoidon tuella ja kuntalisällä olevien lasten osuus. Kotihoidon tuella ja kotihoidontuen kuntalisällä hoidettujen lasten määrä on vähentynyt. Varhaiskasvatuksessa on alueellisia eroja palvelumuotojen käytössä. Kallio-Ullanlinnassa kunnallisessa varhaiskasvatuksessa olevien 1−6-vuotiaiden lasten osuus on kaupungin korkein 82 %. Alueella muun muassa vanhempien koulutustaso on keskimääräistä korkeampi. Pienimmillään kunnallisen varhaiskasvatuksen osuus (alle 60 %) oli varhaiskasvatusalueilla Kampinmalmi-Lauttasaari-Töölö ja Keskinen, johtuen muun muassa korkeasta yksityisen hoidon tuen käytöstä. Yksityisen hoidon tuen osuus on korkein eteläisillä varhaiskasvatusalueilla, noin 17 %. Kotihoidon tuen osuus on keskimääräistä suurempi (24−27 %) itäisillä ja koillisilla alueilla.

Ammatillisella koulutuksella on Helsingissä tärkeä tehtävä koulutus- ja työvoimatarpeiden vuoksi. Helsingin ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkko on laaja. Vuonna 2015 Helsingissä oli 32 ammatillisen koulutuksen järjestäjää. Helsingin kaupungin järjestämässä ammatillisessa koulutuksessa on käytössä kaikki järjestämisluvan mukaiset valtionosuuteen oikeuttavat ammatillisen peruskoulutuksen paikat, yhteensä 8 730 paikka vuonna 2017. Helsingin kaupunki on saanut lisäpaikkoja vuoden 2013 jälkeen 940. Viime vuosina myönnetyt ammatillisen koulutuksen lisäpaikat ovat mahdollistaneet koulutustakuun toteuttamisen. Yhteisvalinnan kautta jatko-opintoihin on päässyt suurin osa peruskoulun päättäneistä. Helsingin kaupunki takaa peruskoulun päättävästä ikäluokasta 60 prosentille paikan lukiokoulutuksessa. Koulutustakuun toteutuessa ammatilliseen koulutukseen jatkaisi 40 prosenttia ikäluokasta. Helsingissä tulisi olla riittävästi aloituspaikkoja sekä lukiossa että ammatillisessa koulutuksessa, jotta myös vailla toisen asteen koulutusta olevat saadaan koulutuksen piiriin. Lasten ja nuorten määrän kasvu sekä Helsingin työvoimatarpeet lisäävät koulutuspalvelujen kysyntää strategiakaudella.

Toisen asteen koulutuksessa on tarvetta kehittää erilaisia toimia, joilla tähdätään koulutukseen kiinnittymiseen, keskeyttämisen vähentämiseen, läpäisyn edistämiseen (tutkinto kolmessa vuodessa) sekä urasuunnitelmien selkeyttämiseen. Koulutuksessa olevien 16–18-vuotiaiden nuorten osuus onkin noussut viime vuosina sekä ammatillisessa että lukiokoulutuksessa ja kaikilla äidinkieliryhmillä sekä molemmilla sukupuolilla.

Hallitus on päättänyt 190 miljoonan euron leikkauksista ammatilliseen koulutukseen. Helsingille tulevasta koulutuksen rahoituksesta leikattaisiin 10 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaisi yli 1 000 opiskelupaikan vähentämistä nykyisestä. Myös korkeakouluihin on kohdistettu huomattavia leikkauksia. Koulutusleikkaukset aiheuttavat merkittävän riskin Helsingin kyvylle vastata työmarkkinoiden murrokseen.

Lasten ja nuorten vapaa-ajan palvelut

Helsingissä nuorisotyön palveluita tuottavat kaupunki ja nuorisojärjestöt, joita kaupunki avustaa. Nuorisotyö on perinteisesti kohdistunut voimakkaammin vähävaraisempien lasten ja nuorten elämään. Toimintaa on laajennettu kulttuurisella nuorisotyöllä, lasten loma-aikojen toiminnalla, kaikille yhdeksäsluokkalaisille jaettavalla kesäsetelillä sekä osallistuvan budjetoinnin laajentamisella kokonaiseen ikäluokkaan.

Nuorisoasiainkeskuksen toiminnassa yksilöinä tai pienryhmissä aktiivisesti toimivia nuoria oli vuonna 2016 yhteensä 12 032, joka tarkoittaa 29 prosenttia 10−17-vuotiaasta väestöstä. Pienryhmissä tai yksilöinä tavoitettujen nuorten määrä on ollut laskusuunnassa viimeisten vuosien aikana. 

Vuonna 2016 nuorisotoimen tiloissa tehtiin yhteensä 1 426 499 käyntikertaa. Käyntikertojen määrä on ollut kasvussa edellisiin vuosiin verrattuna. Alueellisessa tarkastelussa käyntikerrat suhteessa alueen 10−17-vuotiaisiin nuoriin olivat korkeimpia Malmin, Pasilan ja Kontulan alueilla. Vähiten käyntikertoja oli Eteläisen suurpiirin ja Maunulan alueilla. Nuorisoasiainkeskuksen toimintaa on siirretty yhä enemmän tilojen ulkopuolelle sinne, missä nuoret liikkuvat ja toimivat. Vuonna 2016 kontakteja nuoriin nuorisotilojen ulkopuolella kirjattiin 192 000, kun vastaava luku vuonna 2015 oli 49 000. 

Vuonna 2015 otettiin käyttöön 9-luokkalaisille tarkoitettu Kesäseteli. Vuonna 2016 Kesäseteli jaettiin yhteensä 5 167 nuorelle. Setelin avulla 1 295 ysiluokkalaista eli 25 prosenttia ikäluokasta sai kesätöitä. Kesäseteli mahdollisti nuorille yli 800 uutta työpaikkaa. Liki 60 prosenttia työnantajista ilmoitti, että ei olisi palkannut nuorta ilman Kesäseteliä.

Lasten lomatoiminnan tukeminen keskitettiin Helsingissä nuorisotoimelle 2016 alkaen siirtämällä sinne opetus- ja sosiaalitoimen loma-avustusrahat. Hyödyntämällä kaupungin tiloja sekä valmistelemalla lomatoiminnan avustusehdot järjestöjen kanssa on pystytty kolminkertaistamaan samalla avustussummalla tarjottavien leiripaikkojen ja leiriviikkojen määrä. Yhteensä 336 leirille osallistui 8 285 helsinkiläislasta ja -nuorta. Leirit on suunnattu pääasiassa alakoululaisille aikaan, jolloin vanhemmat ovat töissä mutta kouluvuosi on päättynyt. Leirikokemukset vahvistavat lasten pärjäämisen tunnetta, sosiaalisia taitoja ja terveyttä sekä opettavat uusia käytännöllisiä taitoja.

Liikunta on edelleen lasten ja nuorten suosituimpia harrastuksia. Helsinkiläisten 6-17 vuotiaiden lasten ja nuorten kymmenen suosituinta liikuntaharrastusta ovat pyöräily, jalkapallo, uinti, juoksu, kävely, erilaiset pihapelit ja -leikit, voimistelu, tanssi, kuntosaliharjoittelu ja salibandy. Suosituimpia liikuntamuotoja voi harrastaa helposti ja edullisesti yksin tai kavereiden kanssa monikäyttöisillä liikuntapaikoilla ja ne eivät aina vaadit erityisiä tai kalliita välineitä. (Helsinkiläisten liikuntakäyttäytyminen 2015.)

Noin puolet helsinkiläisistä lapsista ja nuorista harrastaa liikuntaa liikuntaseuroissa. Liikuntatoimi järjestää monipuolista matalankynnyksen liikuntatoimintaa erityisesti niille lapsille ja nuorille jotka eivät osallistu liikuntaseurojen toimintaan. Ohjatun liikunnan lasten ja nuorten liikuntaryhmiin osallistujista noin 20−30 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät muuten harrasta liikuntaa. Ulkomaalaistaustaisia lapsia on runsaasti mukana liikuntatoimen järjestämissä harrasteliikuntaryhmissä, koska liikuntaseurojen korkeat maksut ovat maahanmuuttajaperheiden lasten yhtenä esteenä osallistua liikuntaseurojen toimintaan.

Kirjasto on tärkeä palvelu nuorille. He käyttävät paljon kirjastotilaa, joka on nuorille koululaisille turvallinen iltapäiväpaikka. Jopa 52 prosenttia kaikista 10−20-vuotiaista helsinkiläisistä käytti myös kirjastokorttia vuoden aikana.

Kaupungin taidelaitokset tarjoavat lapsille suunnattuja palveluita, kuten ammattitaiteilijoiden pitämiä kursseja tai museopedagogisia sisältöjä. Lapsia tavoitetaan ryhminä koulujen ja päiväkotien kautta. Kaupunkikonsernin taidelaitokset ja kulttuuripalvelut järjestävät peruskouluille taidekasvatusprojekteja, joihin koululaiset voivat osallistua koulupäivän aikana. 97 prosenttia helsinkiläisistä peruskouluista osallistui kaupungin taidelaitosten ja kulttuuripalveluiden taidekasvatusprojekteihin vuonna 2015, joskin koulukohtaisessa aktiivisuudessa oli isoja eroja. Kaupungin peruskoulut osallistuvat hankkeisiin yksityisiä ja erityiskouluja enemmän. Koulujen osallistumisessa ilmeni myös merkittäviä alueellisia eroja. Aktiivisimmat koulut olivat eteläisen ja pohjoisen suurpiirin alueella, kun taas itäisen suurpiirin koulut vierailivat taidelaitoksissa selvästi muita alueita vähemmän. (Räisänen 2016a.)

Taiteen perusopetus on lakiin ja opetussuunnitelman perusteisiin perustuvaa tavoitteellista ja tasolta toiselle etenevää opetusta, jota annetaan ensisijaisesti lapsille ja nuorille. Helsingissä opetusta antavat yksityiset eri taiteenalojen oppilaitokset, joita kaupunki tukee avustuksin. Vuonna 2016 avustusmääräraha oli vajaa viisi miljoonaa euroa. Taiteen perusopetukseen osallistui 17 809 alle 20-vuotiasta helsinkiläistä oppilasta vuonna 2014. Monissa taiteenlajeissa, erityisesti tanssissa ja sirkuksessa tyttöjen osuus oppilaista on korostunut. Lisäksi vieraskielisten lasten osuus on pieni taiteen perusopetuksen oppilaissa. Taiteen perusopetuksen opetus on keskittynyt eteläiseen ja keskiseen Helsinkiin, mikä näkyy opetukseen osallistumisessa alueittain. Sijainnin lisäksi myös perheiden sosioekonomisella taustalla on vaikutusta oppilaaksi hakeutumiseen. Taiteen perusopetuksen oppilaiden alueellisessa osallistumisessa sekä helsinkiläisten peruskoulujen koulupäivän aikana tekemissä taidelaitosvierailuissa havaitaan alueellista yhdenmukaisuutta, eli näiden palveluiden osalta samat alueet ovat passiivisia tai aktiivisia. (Räisänen & Sariola 2016.)

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2016 toteuttaman koululaisten kulttuuriharrastuskyselyn mukaan helsinkiläisten lasten suosituimpia kulttuuriharrastuksia ovat elokuva ja animaatio, valokuvaus, parkour, street ja showdance, kuvataide sekä tanssi. Vähiten suosituimpia harrastuksia olivat kuorossa laulaminen, bändisoitto ja orkesterissa soittaminen sekä lukeminen ja kirjoittaminen. Ala- ja yläkoululaisten suosituimpien kulttuuriharrastusten välillä ei ollut suurta eroa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016.) Koululaisten suosituimmat kulttuuriharrastukset poikkeavat merkittävästi siitä, mihin erityisesti tavoitteellisen taideopetuksen resursseja tällä hetkellä kohdistetaan. Toimialarakenne antaa ensimmäisen kerran mahdollisuuden tarkastella lasten ja nuorten harrastamista Helsingissä kokonaisuutena, ja näin ollen harrastamisen kehittämiseen voidaan osoittaa vahvemmin kaupungin strategista tahtotilaa ja kehittämissuuntaa.

Sosiaali- ja terveystoimialan lasten ja nuorten palvelut

Sosiaali- ja terveystoimialan koko väestöä koskevia, kaikille raskaana oleville sekä lapsille, nuorille ja perheille suunnattuja palveluja ovat äitiys- ja lastenneuvolapalvelut sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon palvelut. Syntyvyyden kasvu ja muuttoliike ovat näkyneet erityisesti äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen asiakasmäärien kasvuna. Lokakuussa 2016 äitiysneuvola-asiakkaiden määrä oli 6 220 ja lastenneuvola-asiakkaiden 43 670. Vuonna 2016 neuvoloissa oli noin 220 000 asiakaskäyntiä ja lähes 17 000 sähköistä asiointia. Vuonna 2016 kouluterveydenhuollossa oli yli 188 000 käyntiä ja opiskeluterveydenhuollossa yli 43 000.

Neuvolapalveluissa on lisätty sähköistä asiointia ja digitaalisia palveluja. Lapsiperheille suunnattu Perheentuki-sivusto tarjoaa kattavasti sekä neuvolaikäisiä että koululaisia koskevaa, luotettavaa monikanavaista tietoa lapsen kasvuun, kehitykseen ja hoitoon liittyen. Ensisynnyttäjille kohdennettu perhevalmennus on saatavana sähköisessä muodossa ja vuonna 2016 käynnistetty neuvolan chatpalvelu tarjoaa lapsiperheille uuden kanavan puhelinasioinnin ohella.

Neuvolapalveluiden kanssa tiiviissä yhteistyössä toimivat mm. lapsiperheiden kotipalvelu, lapsiperheiden sosiaaliohjaus sekä neuvolapsykologin palvelut, jotka toteuttavat ennaltaehkäisevän työn ja varhaisen tuen tehtävää. Eroperheiden määrä on ollut Helsingissä kasvava. Perheiden erityispalvelut vastaavat mm. perheneuvolapalveluista, pariterapiapalveluista sekä perheoikeudellisista asioista, joihin kuuluvat mm. perheasioiden sovittelu, huolto- ja tapaamissopimukset ja elatussopimukset sekä selvitykset tuomioistuimelle huoltoriidoissa. Palvelutarpeen kasvuun on vastattu tehostamalla tiedottamista, palveluohjausta sekä palvelun saatavuutta parantavan sähköisen ajanvarausjärjestelmän käyttöönotolla lastenvalvojapalveluihin.

Kouluterveydenhuolto on osa koulun oppilashuoltoa ja koulukohtaista yhteistyötä tehdään sekä koko kouluyhteisöä koskevissa asioissa että yksittäisen oppilaan ja hänen perheen asioissa. Monialaista yksilökohtaista oppilashuoltoa toteutetaan monialaisessa asiantuntijatyöryhmässä. Oppilaitosten terveellisyyden ja turvallisuuden sekä oppilaitosyhteisöjen hyvinvoinnin edistämistä ja seurantaa toteutetaan yhdessä koulun henkilöstön ja muiden toimijoiden kanssa. Kouluterveydenhuollossa on otettu käyttöön vuonna 2017 sähköinen ajanvaraus 1-luokan terveystarkastuksissa ja sähköinen viestinvälitys.

Sosiaali- ja terveystoimialla ollaan osana palvelujen uudistamista käynnistämässä perhekeskusmallia. Perhekeskuksiin kootaan lasten ja perheiden palvelut matalan kynnyksen palveluista erityistason palveluihin. Kehittämisessä huomioidaan sekä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) että sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteet ja rakenteet. LAPEn pääkaupunkiseudun kehittämishankkeessa keskitytään matalan kynnyksen palveluissa eroauttamiseen, maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijaperheiden sekä lasten palvelujen kehittämiseen. Keskeisinä yhteistyökumppaneina ovat varhaiskasvatus, koulut, järjestöt ja seurakunnat. Erityistason palveluiden kehittämisen tavoitteena on varmistaa palveluiden laatu ja yhdenvertainen saatavuus sekä asiakaslähtöiset integroidut palvelut. Merkittävänä osana on koko Uudenmaan yhteisen osaamis- ja tukikeskustoimintamallin (OT-keskus) suunnittelu yhteistoiminnassa muiden toimijoiden kanssa. LAPE pääkaupunkiseudun hankkeen toteuttajia ovat Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa, Kerava, Kirkkonummi, HUS ja HYKS psykiatria sekä lukuisat järjestöt.

Lastensuojelun asiakasmäärä laskuun erityistä tukea tarvitsevien palvelujen kehittämisellä

Sosiaalihuoltolaki muuttui 2014 ja muutoksen tavoitteena on tukea lasten ja perheiden hyvinvointia yhä varhaisemmassa vaiheessa ja vähentää lastensuojelun asiakasmääriä. Laki sisältää uuden käsitteen erityistä tukea tarvitsevasta lapsesta, jolla tarkoitetaan henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja tai lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään ja kehitystään tai lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään. Monitoimijainen palvelutarpeen arviointi arvioi lapsen ja vanhempien tuen tarpeen yhdellä kertaa ja tarjoaa lyhytkestoista tukea. Tarvittaessa se arvioi myös lastensuojelun tarpeen. Palvelu laajenee koko kaupunkiin vuoden 2017 aikana. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arvioinnista vastaa sosiaalityöntekijä ja lapselle nimetään vastuusosiaalityöntekijä, joka koordinoi palvelukokonaisuutta. Lapselle tehdään oma asiakassuunnitelma. Lakimuutoksen myötä lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta palvelutarpeen arvioinnin jälkeen, mikä on vähentänyt lastensuojelun asiakasmääriä vuosina 2015–2016.

Ennen ainoastaan lastensuojelun asiakkaille tarjolla olleita palveluja on nyt tarjolla myös erityistä tukea tarvitseville lapsille. Näitä ovat mm. sosiaalityö, perhetyö sekä tukihenkilötoiminta. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen laaja palveluvalikoima varmistaa sen, että lapsi ei päädy lastensuojelun asiakkaaksi tietyn palvelun tarpeen vuoksi, jos varsinaista lastensuojelun tarvetta ei ole.

Lastensuojelun asiakkuus on tarpeen, jos lapsen terveys tai kehitys vaarantuu ja perhepalvelut eivät riitä ja tarvitaan lastensuojelulain mukaisia tukitoimia tai lapsi tai perhe ei halua ottaa vastaan välttämättömiä palveluja. Lastensuojelun palveluihin kuuluvat lastensuojelun avohuollon sosiaalityö, lastensuojelun palvelut sisältäen mm. tehostetun perhetyön ja perhekuntoutuksen, sijoituksen sosiaalityö ja asiakasohjaus sekä lastenkotitoiminta ja asumisharjoittelu.

Lastensuojelun avohuollon sosiaalityö vastaa suunnitelmallisesta muutostyöstä lapsen ja hänen perheensä kanssa. Lastensuojelun palveluja ja tukitoimia järjestetään ja kehitetään lastensuojelun palveluissa. Sijoituksen sosiaalityö vastaa huostaan otettujen perhehoitoon ja laitoshoitoon sijoitettujen lasten sosiaalityöstä ja vanhempien asiakassuunnitelmista. Lastenkotitoiminta sisältää Helsingin omat kuntouttavaa laitoshoitoa järjestävät lastenkodit.

Vuonna 2016 lastensuojelun asiakasmäärä oli yhteensä 7 547. Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärä on tasaisesti kasvanut vuosina 2013–2016. Vuonna 2016 asiakkaita oli avohuollossa 5 284. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on laskenut, lasku on pysähtynyt vuoden 2016 aikana. Sijoitusten taustalla ovat usein kasautuneet vaikeat ongelmat, kuten kasvuolosuhteiden vaikeudet, vanhempien alkoholin käyttö sekä psyykkiset ongelmat.

Erityistä tukea varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa tarvitsevat lapset ja nuoret

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kokonaismäärä kasvaa väestön kasvaessa. Suhteellisen osuuden ei ennakoida muuttuvan. Lapsen ja nuoren tarvitsema tuki kasvussa ja oppimisessa pyritään tarjoamaan omalla asuinalueella riippumatta oppilaan tuen tarpeesta eli noudatetaan inkluusioperiaatetta. Perusopetuksessa on perusopetuslain ja opetussuunnitelman valtakunnallisten tavoitteiden sisällön mukaisesti tavoitteena kehittää inklusiivista koulua ja lisätä integraatio-oppilaiden määrää sekä samalla vähentää luokkamuotoista erityisopetusta. Luokkamuotoista erityisopetusta tarjotaan kasvavassa määrin lähikoulussa. Koulujen koon kasvaessa tämän toteutus on aikaisempaa helpompaa.

Lukioissa on yhä enemmän opiskelijoita, joille opinnot tuottavat vaikeuksia ja joiden tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkiytymättä. Tämä edellyttää entistä yksilöllisempää ja joustavampaa opetusta ja ohjausta sekä vaihtoehtoisten opintojen mahdollistamista.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoilla on yhä enemmän kieli- ja muita oppimisvaikeuksia. Opettajia ohjataan tunnistamaan tuen tarpeet ja antamaan tarvittavaa tukea yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Resursseja kohdistetaan tutkintoihin, joissa on muita enemmän tuen tarvetta. Oppisopimuskoulutuksessa tarjotaan työpaikalle jalkautuvaa oppimisen tukea sekä suomi toisena kielenä tukea. Etsivän nuorisotyön toimintaa ammattiopistossa kehitetään edelleen.

Vieraskielisten määrän kasvu ja palvelutarpeet kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla

Lasten ja nuorten ikäryhmissä vieraskielisten osuus kasvaa nopeasti. Varhaiskasvatus-ja peruskouluikäisistä vieraskielisiä on lähes 19 %, toisen asteen ikäluokassa 17 % ja ammatillisessa peruskoulutuksessa 24 %.

Vieraskielisten 1−18-vuotiaiden määrän ennustaminen on hyvin haastavaa nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Vuonna 2025 Helsingissä ennustetaan olevan hieman alle 140 000 vieraskielistä henkilöä, joista varhaiskasvatusikäisiä on noin 11 700, peruskouluikäisiä noin 13 700 ja 16–18-vuotiaita vähän yli 4 200. Strategiakauden 2017−2021 lopussa joka neljäs lapsi on vieraskielinen. Perheet ovat yhä monikielisempiä, uusissa solmituissa liitoissa joka viidennessä toinen osapuoli on ulkomaan kansalainen.

Esi- ja perusopetuksessa ulkomaalaistaustaisten oppilaiden määrän kasvu tulee lisäämään valmistavan opetuksen tarvetta sekä suomi toisena kielenä -opetuksen määrää. Lähtökohtaisesti kaikki 1–2 luokkalaiset valmistavan opetuksen oppilaat opiskelevat lähikoulussa. Inklusiivinen malli tukee ulkomaalaistaustaisen lapsen kotoutumista nykyistä paremmin, koska opiskellessaan lähikoulussa lapsi voi luoda ystävyyssuhteita alueen muihin lapsiin. Ulkomaalaistaustaisen lasten määrän kasvu edellyttää uudenlaisen yhteisöllisen toimintakulttuurin ja henkilöstön osaamisen kehittämistä.

Riskinä on, että Suomessa syntyneillä tai alle kouluikäisenä Suomeen muuttaneilla alakouluikäisillä ulkomaalaistaustaisilla kielelliset edellytykset eivät riitä yleisopetukseen osallistumiseen vaikka he ovat olleet varhaiskasvatuksessa. Suomen kielen opetusta on tehostettu varhaiskasvatuksessa ja alkuopetuksessa Ota koppi-hankkeen kautta, mutta edelleen tarvitaan toimenpiteitä lasten suomen kielen taitojen vahvistamiseen.

Kouluissa kehitetään suomi toisena kielenä -tukea, omankielisen tuen mallia luokissa sekä inklusiivista valmistavaa opetusta. Oppilaan kielen kehityksen kannalta suomen kielen osaamisen rinnalla on tärkeää oman äidinkielen osaamisen vahvistaminen. Toimivaksi malliksi on osoittautunut omankielisen tuen ulottaminen tavallisille oppitunneille. Ulkomaalaistaustaisten perheiden kotoutumiseen on toteutettu ulkopuolisella rahoituksella uudenlaista monikielistä ohjausta.  Monikulttuurisilla ohjaajilla on keskeinen rooli kotoutumisessa, kotien kanssa tehtävässä yhteistyössä sekä oppilaan opiskelun yleisessä ohjauksessa. Tämä vahvistaa oppilaan oman kulttuurin tuntemusta ja samalla avaa perheille suomalaista koulutusjärjestelmää.

Ulkomaalaistaustaisten nuorten jatkaminen perusasteelta toiselle asteelle jää kotimaankielisiä alemmaksi. Perusasteen ja toisen asteen nivelvaiheen tilanne on jonkin verran parantunut vuosina 2010–2014 johtuen yhteishakujärjestelmän muutoksesta, ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäyksestä ja lukioon valmistavan koulutuksen alkamisesta. Vuonna 2014 peruskoulun päättäneistä vieraskielisistä nuorista 17 % ei saanut opiskelupaikkaa. Vastaavaa luku vuonna 2010 oli 37 %.  Vuonna 2014 Helsingissä oli kokonaan koulutuksen ja työn ulkopuolisia 16–29-vuotiaita nuoria lähes 9 000. Vieraskielisten osuus näistä nuorista oli 53 prosenttia eli 4 700. Toimia tarvitaan maahanmuuttajien koulutukseen pääsyn edistämiseen, jotta voidaan turvata pääsy tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Tämä edellyttää suomen kielen taitojen parantamista sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksiensa vahvistamista.

Ulkomaalaistaustaisten nuorten määrän lisäämiseksi lukiokoulutuksessa järjestetään maahanmuuttajien lukioon valmistavaa koulutusta, jonka aloituspaikkoja varaudutaan lisäämään. Varsinaisessa lukiokoulutuksessa ulkomaalaistaustaiset nuoret tarvitsevat suomi toisena kielenä opetusta sekä lisätukea ja ohjausta erityisesti opintojen alussa.

Ammatillinen koulutus on erityisen tärkeässä asemassa maahanmuuttajanuorten ja toisen polven nuorten koulutuksessa, koska suhteessa suurempi osuus nuorista osallistuu ammatilliseen kuin lukiokoulutukseen. Valmistavaa koulutusta ja muita nivelvaiheen koulutuksia kehitetään tukemaan ulkomaalaistaustaisten siirtymistä joustavasti tutkintoon johtavaan koulutukseen. Vieraskielisiä opiskelijoita tuetaan opinnoissaan suomi toisena kielenä opinnoilla, selkokieltä käyttäen ja oppimisvalmiuksia vahvistaen ja tukien.

Stadin aikuisopiston osaamiskeskuksessa tunnistetaan ja tunnustetaan ulkomaalaistaustaisten henkilöiden osaamista ja ohjataan työelämään ja sopiviin koulutuksiin. Stadin aikuisopistossa on parannettu palveluohjausta ja madallettu ammatillisten opintojen aloittamisen kynnystä. Ammattiopinnot on aloitettu oppimisvalmiuksia parantavilla opinnoilla ja tuettu suomi toisena kielenä (S2) opetuksella. Sekä nuorten että aikuisten koulutuksessa useita opiskelijaryhmiä tuetaan koko koulutusajan suomi toisena kielenä opetuksella. Opiskelijaa voidaan tukea myös 0-kursseilla, jos hänellä ei ole riittävää peruskoulun tuottamaa osaamista.

Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten eli niin sanottujen toisen polven maahanmuuttajanuorten mahdollisuudet koulutukseen, osallisuuteen ja urapolkuun eivät Helsingissä toteudu tällä hetkellä tasavertaisina kantaväestön kanssa. Ulkomaalaistaustaisilla nuorilla osallisuus ja koettu hyvinvointi ovat kantaväestön nuoria alhaisemmalla tasolla lähes kaikilla mittareilla. Julkisen keskustelun kiristynyt ilmapiiri, rasistisen puheen yleistyminen ja rasistisin motiivein tehtyjen viharikosten määrän kasvu lisäävät syrjäytymisriskiä. Koulut ja oppilaitokset tarvitsevat käytännön työvälineitä ja resursseja toimia kasvavan maahanmuuton aiheuttamien muutosten keskellä.

Tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen ja siellä menestymiseen ehkäisevät radikalisoitumista ja syrjäytymistä. Kaupunki on panostanut ulkomaalaistaustaisten nuorten valmiuksiin siirtyä perusasteelta toiselle asteelle sekä koulutus- ja yhteiskuntatakuun toimenpitein taannut heille työ- ja koulutuspaikkoja. Lisäksi on kehitetty kotona lasta hoitavien vanhempien kieli- ja asiointivalmiuksia, koska vanhempien koulutus ja osallisuus tukevat myös lasten ja nuorten kouluttautumista. Kehittämistyössä tulisi jatkossa ottaa huomioon myös täällä syntyneiden tai tänne lapsena muuttaneiden kielellisiin valmiuksiin sekä koulutus- ja työmahdollisuuksiin.

Ruotsinkieliset kasvatuksen ja koulutuksen palvelut

Kasvava ruotsinkielinen väestö ja yhä useampien monikulttuuristen perheiden erilaiset kielelliset tarpeet on turvattava myös ruotsiksi. Monet perheet ovat yksinhuoltajaperheitä ja usein myös pienituloisia. Palvelujen läheisyys, joustavuus ja monipuolisuus ovat yksinhuoltajille tärkeitä. Tarpeet koskien iltatoimintaa ja muita joustavia palveluita lisääntyvät. Toiminta, joka ottaa huomioon lasten kokonaistarpeet ja turvallisuuden arjessa tukee perheiden arkea. Leikkipuisto- ja kerhotoiminta voi täydentää nykyisiä palveluita. Ruotsinkielisen toiminnan suuriin haasteisiin kuuluu lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien sekä eri opettajaryhmien puute.

Nuorten poikien keskuudessa lisääntynyttä eriytymistä on pyrittävä torjumaan motivaatiota nostavan toiminnan ja tasa-arvo-ohjelman avulla. Verkostoitumalla vahvemmin ja syvällisemmin ruotsinkielisten kolmannen sektorin järjestöjen kanssa nuorisotakuun tavoite voidaan saavuttaa helpommin. Uusia mahdollisuuksia elinikäiselle oppimiselle ruotsinkielisten palvelujen piirissä tarjoavat myös ympäristökuntien kanssa tehtävät yhteistoimintasopimukset.

Oppimistulokset

Viimeisen viiden vuoden aikana tehtyjen valtakunnallisten kokeiden (matematiikka, luonnontieteet ja terveystieto) perusteella Helsingin oppimistuloset ovat kansallisella tasolla tai sen yli. Opetushallituksen ainekohtaisten arviointien mukaan oppilaiden arviointikokeessa osoittamaan osaamiseen verrattuna tytöt saavat matematiikassa suhteellisesti parempia arvosanoja kuin pojat, kun taas tilanne on päinvastainen äidinkielessä. Sukupuoliero oppilaiden äidinkielen arvosanoissa on erityisen suuri, ja vaikka suomalaispoikien lukutaito on PISA-tutkimuksissa huipputasoa, tyttöjen ja poikien välinen ero on Islannin ohella tutkimuksiin osallistuneiden maiden suurin. Erot eivät kuitenkaan ole kategorisia, vaan valtaosa tytöistä ja pojista menestyy koulussa yhtä hyvin.

Viimeisissä Pisa-tuloksissa pääkaupunkiseudun tulokset olivat kansallista tulosta korkeammat. PISA2015-tutkimuksen pääalueena oli luonnontiede. Tulokset antavat kaksijakoisen viestin. Suomi on edelleen koulutuksen kärkimaa. Jo kymmenen vuotta jatkunut oppimistulosten lasku on taittunut lukutaidossa ja matematiikassa se on hidastunut. Koulujen väliset erot ovat meillä edelleen pienet. Toisaalta PISA viestii huolta koulutuksen tasa-arvosta, erityisesti pojista. Myös sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on kasvussa. On pohdittava, mitkä kouluun tai yhteiskuntaan liittyvät muutokset ovat johtaneet siihen, että monia poikia ei kiinnosta koulussa tarjottu oppimisen malli.

Koulutuksen arviointikeskuksen oppimaan oppimisen arviointien perusteella poikien joukossa on selvästi enemmän oppilaita, joiden koulumenestys ei vastaa heidän osaamispotentiaaliaan. Eräs selitys sille, että tyttöjen ja poikien välinen ero on selvästi suurempi koulumenestyksessä kuin sen taustalla olevissa päättely- ja ajattelutaidoissa, löytyy oppimaan oppimisen arviointiin sisältyvistä asenne- ja uskomusmittauksista.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tekemän arvioinnin mukaan matematiikan osaaminen eriytyi varhaisina kouluvuosina, mutta erityisen selkeää osaamistason vaihtelu oli peruskoulun yläluokista eteenpäin toisen asteen koulutuksen loppuun. Ero matematiikan osaamisessa lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä oli suuri heti toisen asteen alussa, ja erot kasvoivat opintojen edetessä etenkin erilaisten tulevaisuudensuunnitelmien takia. Arvioinnin perusteella suositellaan tukemaan heikoimpia oppilaita entistä aktiivisemmin varhaisina vuosina ja erityisesti peruskoulun yläluokilla. Näin voitaisiin kaventaa toisen asteen koulutuksen loppuvaiheessa ilmenevää suurta osaamisen eroa.

Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden oppimistulokset jäivät 2012 PISA-tutkimuksessa keskimäärin kaksi vuotta valtaväestön tuloksia heikommiksi. Lisäksi toisen sukupolven osaaminen on jäänyt keskimäärin jopa heikommaksi kuin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajilla. Huoltajilla ei ole riittävästi tietoa koulutusmahdollisuuksista tai ymmärrystä koulutus-ja uravalintojen seurauksista.

Opetuksen kehittäminen

Uusi opetussuunnitelma painottaa kaikille yhteisen, inklusiivisen koulun toteutumista. Jokaisella oppilaalla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet saavuttaa oma potentiaalinsa. Oppimisympäristöt ovat avoimia ja joustavia, toimintakulttuuri vahvistaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä sekä tiedon rakentamista. Oppilaat ovat oman oppimisensa omistajia ja aktiivisia toimijoita.

Uudet valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet syventävät tapaa oppia tuomalla opetukseen ainesisältöjen lisäksi laaja-alaiset taidot, yhteisöllisen oppimisen ja ilmiöpohjaisen opetuksen. Koululta edellytetään osaamisperusteisuutta, yksilöllisten opintopolkujen rakentamista sekä oppimisen monipuolista arviointia.  Myös varhaiskasvatussuunnitelman valtakunnalliset perusteet tuovat laaja-alaisen osaamisen osaksi opeteltavia taitoja. Lukion ylioppilaskirjoitukset muuttuvat asteittain sähköiseksi vuosien 2016−2019 aikana. Ammatillista koulutusta uudistetaan valtakunnallisesti vastaamaan tulevan yhteiskunnan ja digitalisaation haasteita.

Jatkuva uuden oppiminen edellyttää oppimisen taitoa, oleellisen näkemisen taitoa, kriittisen ajattelun taitoa sekä oman ajan hallinnan taitoa. Viestintätaidot ja elinikäinen oppiminen ovat myös tärkeitä taitoja tulevaisuudessa. Työelämässä vaaditaan enemmän vastuun ottamista omasta työstä ja työn organisoinnista. Opinto-ohjausta ja ohjausta on tarjottava ja kehitettävä nämä näkökulmat huomioon ottaen. 

Peruskoulun kehittäminen on hallituksen kärkihanke. Helsinki on hakenut ja hakee hankerahoitusta, jossa kehitetään kouluja ja tuetaan uuden opetussuunnitelman mukaista pedagogista muutosta ja opetuksen digitalisaation edistämistä. Tavoitteena on kehittää peruskoulun oppimisympäristöjä ja työtapoja niin, että ne innostavat oppimaan.

Helsingissä lukiokoulutus on vetovoimaista. Lukioiden erityistehtävät tulevat uudelleen hakuun vuonna 2016. Syksyllä 2016 alkoi lukioiden tuntijakokokeilu, millä haetaan kokemuksia säädettyä suuremman opiskelijakohtaisen valinnaisuuden mahdollistamisesta ja sen toimivuudesta ja mahdollisesta kokeilun laajentamisesta kaikkiin lukioihin. Tavoitteena on uudistaa lukiokoulutusta niin, että se kykenee vastaamaan myös tulevaisuudessa yhteiskunnallisen kehityksen, uusien tieto- ja taitovaatimusten sekä jatko-opiskelun ja työelämän muutosten asettamiin haasteisiin. Helsingissä kokeilussa on mukana Ressun lukio.

Työvoimatarpeisiin vastaaminen koulutuksella

Pääkaupunkiseudun koulutus ja osaaminen – kohti vuotta 2030 (PKS Ennakointi 2015) raportin mukaan Uudellemaalle arvioidaan syntyvän uusia työpaikkoja vuoteen 2030 mennessä lähes yhtä paljon kuin koko muuhun Suomeen yhteensä. Pääkaupunkiseudun työvoimatarve ja ilman toisen asteen koulutusta olevien nuorten aikuisten suuri määrä edellyttävät ammatillisen peruskoulutuksen ja myös lisäkoulutuksen (ammatti- ja erikoisammattitutkintojen) koulutuspaikkojen lisäämistä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että monilta aloilta ei valmistu opiskelijoita tarpeeksi työvoimatarpeeseen nähden. Tällaisia aloja ovat muun muassa liiketalous ja hallinto, tekniikan ja liikenteen alat sekä matkailu- ja ravintola-ala. (Lähde: Pääkaupunkiseudun koulutus ja osaaminen – kohti vuotta 2030). Toisen asteen ammatillisista oppilaitoksista valmistuu tutkintoennusteiden mukaan vuosittain pääkaupunkiseudulla noin 4 500–5 000 opiskelijaa. Työvoimatarve toisen asteen ammatillisista oppilaitoksista on 7 500 vuosittain, joten ammatillisista oppilaitoksista valmistuu 2 500−3 000 opiskelijaa liian vähän työvoimatarpeeseen nähden.

Helsingin kaupungin ammatillisen koulutuksen järjestämislupa on tällä hetkellä opiskelijavolyyminsa nähden tutkintomäärältään liian suppea. Nopeasti muuttuvan työelämän osaamistarpeisiin vastaaminen edellyttää useiden eri alojen ja tutkintojen yhdistelmiä. Jotta Helsingin kaupunki pystyy kouluttamaan moniosaajia tulevaisuuden tarpeisiin, on järjestämisluvan laajentaminen uusiin tutkintoihin tarpeellista. Lisäpaikkojen tarve kasvanee 2020-luvulla nopeasti.

Stadin aikuisopisto palvelee opiskelijoiden lisäksi työelämää. Yrityksille ja työyhteisöille tarjotaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Työelämä- ja oppisopimuspalvelut auttavat yrityksiä tunnistamaan osaamisen kehittämistarpeita ja tarjoavat räätälöityjä henkilöstö- ja lyhytkoulutuksia sekä lupa- ja korttikoulutuksia. 

Elinkeinoelämän nopeat muutokset vaativat osaamisen jatkuvaa päivittämistä kaikilla työelämän aloilla. Erityisen tärkeäksi osaamiseksi tulevaisuudessa muodostuu moniosaaminen sekä kyky reagoida nopeasti muutokseen. Koulutusjärjestelmällä tulee lisätä työvoiman mahdollisuuksia ylläpitää, vahvistaa ja uudistaa osaamistaan työuran eri vaiheissa. Aikuiskoulutuksella ja vapaalla sivistystyöllä on rooli uudelleenkouluttautumisessa, lisäammattitaidon tai -osaamisen hankkimisessa ja uralla etenemisessä.

Eriytymiskehitys ja syrjäytyminen kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmasta

Alueiden erilaistuminen ja eriarvoistuminen näkyvät kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla monella tavalla. Ilmenneitä haasteita ovat esimerkiksi ahtaasti asuminen erityisesti keskusta-alueilla, opetustilojen löytäminen nopeasti rakentuvilla alueilla, pienituloisuuden ja erilaisen tuen tarpeen kasautuminen, terveyserojen kasvu ja ilman tutkintoa olevien kuntalaisten osuus. Asuinalueiden eriytyminen vaikuttaa kouluihin ennen muuta oppilaiden sosiaalisen taustan eriytymisen kautta. Koulut ovat alueellisia palveluja, jotka keräävät oppilaansa ensisijaisesti lähialueiltaan. Sosioekonomisten ja etnisten taustojen vaihtelu alueiden välillä heijastuu näin oppilaspohjan valikoitumisen kautta oppimistulosten eroihin. Koulujen oppilaspohjan valikoitumiseen vaikuttaa alueellisen väestörakenteen ohella myös koulumarkkinoiden toiminta.

Alueellinen eriytyminen on ollut Helsingissä tyypillisesti pienillä aluetasoilla tapahtuvaa, jopa korttelikohtaista erilaistumista. Laajoilla oppilaaksiottoalueilla erot eivät korostu yhtä selkeästi kuin pienemmillä aluetasoilla, mutta erot koulujen kannalta keskeisissä väestön piirteissä nousevat merkittäviksi myös oppilaaksiottoalueiden välillä.

Kaupungin koulujen eriytymisen kannalta merkittävin empiirinen havainto on, että koulun ja sijaintialueen väestörakenteen yhteys näkyy oppimistuloksissa. Keskeisimpien koulupiirien ominaisuuksia kuvaavien muuttujien perusteella oppimistulokset ovat voimakkaasti yhteydessä alueen ominaisuuksiin. Negatiivisimmin oppimistuloksiin ovat yhteydessä sosiaalisen asuntokannan osuus alueella, aikuisväestön matala koulutustaso sekä vieraskielisten asukkaiden osuus. Positiivisesti oppimistuloksiin korreloivat erityisesti aikuisväestön korkea koulutustaso sekä alueen asuntojen keskineliöhinta.

Koulujen kannalta merkittävimmäksi nähty muuttuja, korkeakoulutettujen aikuisten väestöosuus, vaihtelee sekä ala- että yläkoulujen tapauksessa noin kuudesta prosentista reiluun 40 prosenttiin. Erityisen paljon vaihtelua on vieraskielisten osuudessa. Oppilaaksiottoalueiden vieraskielisten osuudet ovat keskimäärin hyvin kaukana kaikkien oppilaaksiottoalueiden keskiarvosta.

Helsingin alueellinen tarkastelu osoittaa, että koulujen kannalta merkitykselliset erot esimerkiksi korkeakoulutettujen aikuisten ja vieraskielisen väestön osuudessa ovat olleet viime vuosina kasvussa. Alueellisten erojen syveneminen ja huono-osaisten alueiden ryvästyminen lisäävät oppilaaksiottoalueiden välisiä eroja ja samantyyppisten piirien keskittymistä lähelle toisiaan. Oppilaaksiottoalueiden väestöerot heijastuvat koulujen oppilaspohjaan, sillä koulujen alueellinen sidos on Helsingissä hyvin vahva.

Koulujen sosiaalinen toimintaympäristö vaikuttaa kaikissa maissa koulujen oppilaspohjaan ja oppimistuloksiin, vaikka vaikutuksen voimakkuus vaihteleekin maasta toiseen. Kansainvälisesti oppimistulosten taustatekijät ovat olleet suuren mielenkiinnon kohteena, ja erityisesti OECD:n PISA-tutkimukset ovat tuottaneet kattavaa tietoa oppilaiden perhetaustan ja oppimistulosten välisestä suhteesta. Esimerkiksi vanhempien hyvä sosioekonominen asema, erityisesti korkea koulutustaso, on tilastollisesti yhteydessä hyviin oppimistuloksiin, kun taas ulkomaalaistaustaisuus ennustaa heikompia tuloksia.

Kansainväliset esimerkit osoittavat, että mikäli kouluvalintoja ei hallinnollisesti rajoiteta, koulu valitaan usein kaukaakin kotoa. Perheiden aktiivisuutta koulumarkkinoilla pidetään tyypillisesti lähinnä keskiluokan pyrkimyksenä turvata lastensa hyvä koulumenestys. Lapsille pyritään myös hankkimaan koulun kautta sosiaalinen verkosto, joka auttaa vanhempien positiivisiksi mieltämien asenteiden omaksumisessa ja tulevassa työelämässä menestymisessä. Torjutut suomalaiskoulut ovat vanhempien haastattelujen perusteella torjuttuja lähinnä yksinomaan oppilaspohjaan, ei opetuksen tasoon, liittyvistä syistä. Koulujen eriytymisen näkökulmasta alueiden väestörakenteen ja koulujen oppilaspohjan yhteys sekä näiden vaikutus kouluvalintoihin on itseään vahvistava kehä.

Perusopetuksessa alueelliset erot näkyvät myös oppilaiden tuen tarpeen kasvuna. Huono-osaisuus on kasautuvaa ja naapurusto vaikuttaa myös kouluasenteisiin. Laadukkaan lähikoulupalvelun tuottaminen kaikille perheille on kriittinen onnistumisen edellytys niin lasten kuin yhteiskunnan kannalta. Alueellista ja koulujen välistä eriarvoistumiskehitystä estetään kouluverkkoratkaisuilla ja enimmäisoppilasmäärillä.

Syrjäytymisen ehkäisyyn ja alueellisen erityisen tukemiseen peruskouluille kohdennetaan vuosittain positiivista diskriminaatiorahaa. PD-tukea saavien koulujen oppilaaksiottoalueilla asuu keskimäärin alemman koulutus- ja tulotason perheitä. Näissä kouluissa on myös huomattavasti enemmän vieraskielisiä oppilaita ja heikompi koulun vetovoimaisuutta mittaava oppilastase. Vuonna 2016 PD-tukea jaettiin 50 % kouluista. Syrjäytymisen ehkäisyyn on palkattu lisähenkilökuntaa positiivisen diskriminaation alueille. Tämä on osaltaan tärkeä lisä eriarvoistumisen ehkäisyssä. Tarkoituksena on mahdollistaa kaikille lapsille suotuisa kehitys ja kasvun potentiaalin hyödyntäminen. Helsingin kaupungin alueet ovat erilaisia ja lasten kasvun tukeminen suotuisasti edellyttää alueen lasten ja perheiden tuntemista ja tarpeista nousevaa osaamista. PD-rahasta tehdyn gradu-työn mukaan toiselle asteelle jatkaminen on kasvanut PD-rahaa saavissa kouluissa.

Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus on suurinta silloin, kun lapsen elämän ympäristössä on kasvun riskitekijöitä. Syrjäytymisen ehkäisyyn suunnatun rahan tarkoituksena on mahdollistaa kaikille lapsille suotuisa kehitys ja oman kasvun potentiaalin hyödyntäminen. Tuki on suunnattu suoraan lasten kanssa tehtävään toimintaan ja sen avulla on pyritty pitkäjänteisiin ratkaisuihin. Määrärahalla on lisätty hoito- ja kasvatushenkilöstön määrää, lastentarhanopettajien osuutta hoito- ja kasvatushenkilöstöstä sekä palkattu lisää erityislastentarhanopettajia erityisesti niillä asuinalueilla, joilla on nähtävissä lasten kasvuun liittyviä riskitekijöitä. Lastentarhanopettajien määrän lisääminen on vahvistanut osaamista, joka suuntautuu lasten pedagogisesti ohjattuun toimintaan, toiminnan laadukkaaseen suunnitteluun ja kasvatuskumppanuuteen vanhempien kanssa. Lisähenkilöstö taas on mahdollistanut pienempiä ryhmiä ja siten yksilöllisempää varhaiskasvatusta. Päiväkotien lisäksi rahoitusta on kohdennettu leikkipuistotoimintaan.

Lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäistään tukemalla heidän kiinnittymistään yhteiskuntaan ja kulttuuriin monihallintokuntaisena yhteistyönä. Kouluja vahvistetaan erityisesti niillä alueilla ja niissä toiminnoissa, joissa nuorten yhdenvertaisen aseman varmistaminen sitä edellyttää. Tämä tukee oppilaiden tasa-arvoisia opiskelumahdollisuuksia ja kaventaa hyvinvointieroja. Peruskouluissa on ollut yhtenäiset käytänteet poissaolojen puuttumiseen vuodesta 2014 alkaen. Luvattomien poissaolojen määrä on laskenut nopeasti etenkin yläluokkalaisilla. Myös vieraskielisten poissaolot ovat tasoittuneet samalle tasolle kotimaankielisten kanssa.

Alueelliset yhteistyörakenteet koulun, neuvolan, lastensuojelun ja muiden alueen toimijoiden kanssa edesauttavat lasten turvallista ja terveellistä kasvua ja luovat alueelle hyvinvointia. Neuvolan ja varhaiskasvatuksen välillä on toimintamalleja ja ohjelmia, joilla esimerkiksi arvioidaan lasten kehitystä ja hyvinvointia, viedään terveystarkastuksia päiväkotiin sekä tuetaan vauvaperheitä. Jos neuvolatoiminta siirtyy valinnanvapauden piiriin, se tulee haastamaan yhteistyörakenteiden ja -mallien jatkuvuutta ja kattavuutta, saumattomia palveluketjuja sekä tiedonkulkua, mikä voi puolestaan lisätä lasten terveys- ja hyvinvointieroja.

Nuorten syrjäytymisvaara muodostuu usein pitkäkestoisista ongelmista, joiden ratkaiseminen voi olla yhteiskunnan näkökulmasta hidasta ja kallista ja nuoren näkökulmasta turhauttavaa ja lannistavaa. Heikko terveydentila ja hatara työelämään kiinnittyminen voivat vahvistaa toisiaan ja viedä nuorta entistä syrjempään, ei vain koulutuksesta ja työelämästä, vaan sosiaalisista suhteista ja mielekkäästä vapaa-ajasta. Erilliset palvelut eivät kohtaa nuoria, joilla on alentunut toimintakyky ja jotka eivät ole työ- ja opiskelukykyisiä. Moniammatilliset ja matalankynnyksen palvelut toimivat paremmin. Nuorten palveluita tuottavalta henkilöstöltä vaaditaan kokonaisvaltaista- ja jalkautuvaa työotetta, jotta nuorten tavoittaminen ja tukeminen on mahdollista.

Lähteet

Räisänen, Petteri (2016a) Helsingin peruskoulujen osallistuminen kaupungin taidelaitosten ja kaupunginkirjaston taidekasvatushankkeisin vuonna 2015. Helsingin kulttuurikeskus.
Taloustutkimus Oy (2015) Helsinkiläisten liikuntakäyttäytyminen.
 

Lisää uusi kommentti