Lapsiperheiden vanhemmat usein työllisiä

Helsingin lapsiperheet ovat monikulttuurisia ja monimuotoisia: lapsista neljäsosa asuu yhden huoltajan tai vuorohoitoperheessä, neljänneksellä lapsista ainakin toinen vanhempi on vieraskielinen. Alle kouluikäisten perheet ovat vilkkaasti muuttava ryhmä, mutta muuttoliike rauhoittuu lasten tullessa kouluikään. Lapsiperheistä kolmannes asuu ahtaasti, ja ahtaasti asuminen on kasvanut viime vuosina lapsiperheillä muita asuntokuntia nopeammin.

Lapsiperheiden vanhemmat ovat paremmin koulutettuja kuin ne, joilla ei ole alaikäisiä lapsia. Myös työllisyysaste on lasten vanhemmilla muita korkeampi, etenkin miehillä ero on suuri. Äitien työllisyysaste on matala lasten ollessa pieniä, mutta nousee kaikkien helsinkiläisten työllisyysasteen ohi nuorimman lapsen täyttäessä kolme vuotta. Äitien työllisyyttä vähentää etenkin yksinhuoltajuus ja monilapsisuus, ja näiden vaikutus kestää vielä lasten kasvaessa kouluikään. 

Koulutustausta vaikuttaa voimakkaasti lapsiperheiden vanhempien työllisyyteen. Keski- tai korkea-asteen suorittaneiden vanhempien työllisyys säilyy korkeana lasten iästä, määrästä ja perherakenteesta riippumatta. Sen sijaan ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevat joutuvat samoissa perhetilanteissa selkeästi heikompaan työllisyystilanteeseen. Koulutustaustan mukaan tarkasteltuna myös alueelliset erot vanhempien työllisyydessä tasoittuvat Helsingin sisällä.

Perheen toimeentulon vaikeudet lisäävät lasten syrjäytymisriskiä

Alle 18-vuotiaat asuvat muita helsinkiläisiä useammin pieni- tai keskituloisissa asuntokunnissa ja harvemmin kaikkein suurituloisimmissa asuntokunnissa. Koko maan lapsiperheisiin verrattuna helsinkiläislapset sijoittuvat useammin ylimpään tuloviidennekseen. Käytännössä Helsingin korkeammat asumiskustannukset tasoittavat muuhun kulutukseen jäävää rahaa koko maahan nähden.

Pienituloisissa lapsiperheissä asui 11 800 alle 18-vuotiasta eli vajaa 12 prosenttia helsinkiläislapsista vuoden 2015 lopussa. Lapset kuuluvat Helsingissä yhtä usein pienituloisiin kuin aikuisväestökin, koko maassa hieman harvemmin. Pienituloisuus kohdistuu voimakkaasti yhden huoltajan perheisiin sekä ulkomaalaistaustaisiin perheisiin. Myös alle kouluikäisten perheissä on useammin pienituloisuutta. Lapsiperheköyhyys on vähentynyt Helsingissä vuodesta 2011 lähtien nopeammin kuin koko maassa ja myös muuta helsinkiläisväestöä nopeammin. Eniten lasten pienituloisuusaste on pienentynyt keskisellä, koillisella ja itäisellä suurpiirillä vuodesta 2011 lähtien, ja eniten taloudellisesti heikommassa asemassa olevia lapsia oli vuonna 2015 itäisessä, läntisessä ja kaakkoisessa suurpiirissä.

Pienituloisuusaste kuvaa suhteellista köyhyyttä eli miten pienituloisten tulot kehittyvät suhteessa koko väestön mediaanituloihin. Taloudellisen taantuman aikana pienituloisten osuus usein laskee koko väestön mediaanitulojen myötä kuten nyt 2010-luvulla, mutta köyhien lapsiperheiden todelliseen taloudelliseen tilanteeseen sillä ei ole vaikutusta. Vaikka pienituloisuus on siis vähentymässä, lapsiperheet kokevat edelleen vaikeuksia korkeiden elinkustannusten kanssa. Tutkimusten mukaan lapsiperheköyhyyden taustalta löytyy usein koulutuksen puute, työmarkkinoiden muutokset, tulonsiirtopolitiikka sekä ongelmien kasautuminen ja periytyminen (Karvonen ym.).

Useampi kuin joka kymmenes helsinkiläinen lapsiperhe sai toimeentulotukea vuonna 2015. Toimeentulotuen piirissä oli vuoden 2016 lopussa lähes 16 500 helsinkiläislasta eli 16 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista. Toimeentulotuesta osallisten lasten kokonaismäärä ja heidän osuutensa vastaavan ikäisestä väestöstä väheni vuonna 2016 ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen, mutta samaan aikaan pitkäaikaisen tuen piirissä olleiden lapsiperheiden määrä on kasvanut. Yli puolet toimeentulotukea saaneista lapsiperheistä sai tukea vähintään 10 kuukauden ajan vuonna 2016 (45 % vuonna 2015). Tuesta osallisten osuudessa on Helsingin sisällä isoja alueellisia vaihteluja.

Köyhyys ja erityisesti pitkittynyt vähävaraisuus vaikuttavat lapsen kehitykseen ja terveyteen. Perheen varattomuus kaventaa lapsen mahdollisuuksia osallistua kasvuympäristön tavanomaisiin toimintoihin kuten harrastuksiin tai joukkoliikenteen käyttöön, ja vähentää lasten omia valinnanmahdollisuuksia. Toimeentulo-ongelmat myös periytyvät ja lisäävät lasten ja nuorten syrjäytymisriskiä.

Nuoret, joiden vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, tarvitsevat useammin toimeentulotukea kuin ne nuoret, joiden lapsuudenkodissa tukea ei ole käytetty. Vuonna 2009 Helsingissä asuvista 1987 syntyneistä nuorista 23 prosenttia oli tarvinnut toimeentulotukea vähintään kerran elämässään vuoteen 2012 mennessä. Nuorista, joiden vanhempi oli saanut toimeentulotukea, 45 prosenttia tarvitsi tukea, kun taas nuorista, joiden vanhemmilla ei ollut toimeentulotuen käyttöä, ainoastaan 11 prosenttia sai sitä itsekin.  (Haapamäki ym. 2014). Lapsiperheen toimeentulotuen ongelmien on osoitettu vaikuttavan myös lasten myöhempää heikompaan koulutukseen, mielenterveyden ongelmiin sekä tuomioihin rikoksista. Lapsiperheen lyhytkestoisemmatkin toimeentulo-ongelmat heikentävät vanhempien voimavaroja ja lisäävät huolta lasten hyvinvoinnista ja pidentyessään johtavat riskien kasvuun. (Karvonen ym. 2016).

Joka kymmenes vanhempi juo humalahakuisesti

Kolmasosa helsinkiläisvanhemmista kokee riittämättömyyttä vanhempana, tästä kärsivät etenkin äidit ja yksinhuoltajat. Enemmistö työssäkäyvistä vanhemmista koki kuitenkin jaksavansa lasten kanssa paremmin käydessään myös työssä. Lapsiperheiden vanhemmat kokevat masentuneisuutta vähemmän kuin ne, joilla ei ole alaikäisiä lapsia. Samoin lasten vanhemmat kokevat vähemmän yksinäisyyttä. Lähes kaikki vanhemmat kertovat saavansa tarvittaessa joltakin läheiseltä apua, yleisemmin puolisoltaan. Taloudellisen vaikeuksien kokeminen, työn ulkopuolella oleminen ja yksinhuoltajuus vaikuttavat selkeästi negatiivisesti hyvinvoinnin kokemiseen ja jaksamiseen lapsiperheen arjessa. (Ath-tutkimus, Thl)

Päihteet tuovat ongelmia helsinkiläisiin lapsiperheisiin, joskin lapsiperheen vanhemmat käyttävät alkoholia vähemmän kuin lapsettomat. Helsingissä lähes joka kymmenessä lapsiperheessä juodaan alkoholia humalahakuisesti (Ath, THL). Lastensuojeluilmoitusten määrä on Helsingissä kasvussa, vuonna 2016 tehtiin lähes 16 000 lastensuojeluilmoitusta. Eniten lisäystä ilmoitusten syissä vuosina 2014–2016 näkyy kasvuoloihin liittyvissä vaikeuksissa, vanhempien päihteiden käytössä, vanhemman psyykkisen terveyden ongelmissa sekä lapsen psyykkisissä ongelmissa. Alle kouluikäisten lasten kohdalla vanhempien päihteiden käyttö on useammin ilmoituksen syynä kuin kouluikäisten lasten osalta.

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston sosiaalisen raportoinnin tuloksissa näkyy lastensuojelutyöntekijöiden huoli lastensuojeluperheiden vanhemmista. Työntekijöiden kokemusten mukaan vanhemmat tarvitsevat nykyistä enemmän tukea omien asioiden käsittelyyn, arjen taitojen ja elämänhallinnan opetteluun, asumisen ongelmiin ja taloudenhallintaan. Erityisesti tuen tarve kohdistuu maahanmuuttajaperheisiin niissä tilanteissa, joissa vanhemmilla on heikko kielitaito. (Lyly 2016).

Suun terveys parantunut

Lasten suun terveyden ja lasten ylipainon riskitekijöitä ovat niin vanhempien kuin lasten elintavat ja terveystottumukset (Käypä hoito suositus). Helsingissä lasten suun terveys on kehittynyt hyvään suuntaan muutaman viimeisen vuoden ajan ja tervehampaisia koululaisia on yhä enemmän. Suun terveydessä on kuitenkin havaittavissa alueellisia eroja ja vieraskielisten lasten huonompi suun terveys näkyy tilastoissa. Vaikka hammashoito on ilmaista alle kouluikäisille lapsille ja koululaisille, kaikki lapset ja nuoret eivät käy kunnallisissa hammastarkastuksissa.

Lasten ylipaino lisääntyy eniten alakouluiässä, mikä osittain kertoo huonoista elintavoista ja liikkumattomuudesta. Alle kouluikäisistä lapsista vain harva on ylipainoisia, mutta yläasteen aloittavista jo lähes kymmenesosa on ylipainoisia.

Kavereiden kanssa harrastetaan

Reilu kolmannes 6–17-vuotiaista helsinkiläisistä liikkui vähintään tunnin päivässä ainakin viitenä päivänä viikossa. Viisi prosenttia ei liikkunut yhtenäkään päivänä tunnin mittaista aikaa. Kansallisen liikuntasuosituksen mukaan kaikkien 7–18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille).  Lasten liikkumisen määrään vaikuttavat etenkin perheen sosioekonominen asema ja vanhempien liikuntatottumukset. Kaikkein suosituin liikkumistapa lapsille oli liikkua omatoimisesti kavereiden kanssa. (Helsinkiläisten liikuntakäyttäytyminen 2015)

Pienten lasten harrastamiseen vaikuttaa etenkin vanhempien aktiivisuus kannustaa ja mahdollistaa harrastus. Kavereiden merkitys on suuri ja merkitys kasvaa mitä vanhempi lapsi on. Kaverittomien on vaikea yksin aloittaa mitään harrastusta tai vapaa-ajan toimintaa. Etenkin yksinäiset, motorisesti kömpelöt, vähävaraiset ja ulkomaalaistaustaiset jäävät usein liikuntaharrastuksista paitsi (Lehtinen 2015). Nuoret haluaisivat usein kokeilla eri harrastuksia ennen sitoutumista. Myös harrastusten huono sijainti, ajanpuute, harrastuskulttuurin puuttuminen kotona ja kyvyt toimia eri harrastustilanteissa vaikeuttavat harrastamista (Hyvä vapaa-aika -hanke).

Monet lasten harrastukset ovat edelleen varsin jakautuneita sukupuolen mukaan, samoin alueelliset erot ovat isoja. Lapset harrastavat usein omalla asuinalueellaan, joten alueellinen tarjonta vaikuttaa lasten harrastamisaktiivisuuteen huomattavasti aikuisia enemmän.

Toisen asteen koulutukseen siirtyminen parantunut

Viime vuosina yhä useampi helsinkiläisnuori on jatkanut peruskoulun jälkeen toisen asteen opintoihin. Yhteishakujärjestelmää muutettiin vuonna 2014 siten, että suoraan peruskoulusta hakevia alettiin suosia valinnoissa ja samalla pääkaupunkiseudulle tuli enemmän koulutuksen aloituspaikkoja etenkin ammatilliseen koulutukseen. Valmistava koulutus alkoi myös lukiokoulutuksessa ammatillisen lisäksi.

Näiden uudistusten ansiosta enää kolme prosenttia Helsingissä peruskoulun 9. luokan vuonna 2015 päättäneistä jäi ilman koulutuspaikkaa, kahdeksan prosenttia oli tutkintotavoitteisen koulutuksen ulkopuolella. Kevään 2016 yhteishaun lopullisessa tilanteessa viisi prosenttia helsinkiläisistä 9. luokan päättäneistä jäi ilman koulutuspaikkaa eli vähemmän kuin koko maassa keskimäärin (6 %).

Etenkin vieraskielisten nuorten nivelvaiheen tilanne on parantunut viime vuosina. Vuonna 2010 yli kolmannes vieraskielisistä helsinkiläisistä ei saanut opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen, vuonna 2014 osuus oli laskenut 17 prosenttiin ja vuoden 2016 yhteishaussa 10 prosenttiin. Ilman koulutuspaikkaa jääneiden osuus on edelleen korkea, mutta kehitys on ollut erittäin hyvää. Vieraskielisten opiskelijamäärät ovatkin kasvaneet viime vuosina nopeasti. Helsingissä opiskeli 9 500 vieraskielistä opiskelijaa toisella asteella ja lähes 7 000 korkea-asteella vuoden 2015 syksyllä. Määrä ja osuus ovat selvästi korkein ammatillisessa koulutuksessa, jossa heitä oli 7 300 eli 17 prosenttia koko opiskelijamäärästä. 

Koulujen väliset erot jatkokoulutukseen siirtymisessä ovat tasaantuneet viime vuosina heikommin jatkokoulutukseen siirtyneiden koulujen kasvattaessa koulutukseen siirtyneiden osuutta. Samoin alueittain tarkasteltuna 16–18-vuotiaiden koulutukseen osallistumisen erot ovat pienentyneet vuodesta 2011 lähtien. Muutos on tapahtunut heikommin menestyneiden alueiden parantaessa tilannettaan.

Alle 25-vuotiaiden työttömien määrä kääntyi Helsingissä laskuun vuoden 2015 syksyllä. 25–29-vuotiaiden työttömien määrä kääntyi laskuun vuotta myöhemmin. Nuorten työttömien määrä on vähentynyt erityisesti korkeintaan perusasteen suorittaneilla ja koulutustaustaltaan tuntemattomilla, ulkomaalaistaustaisilla nuorilla. Moni nuorista on päässyt valmennukseen tai opiskelemaan ammatillista tutkintoa, ja osa on päässyt työkokeiluun tai muuhun työllistymisen tukitoimeen.

Alle 30-vuotiaista työttömistä vajaa viidennes kuuluu pitkäaikaistyöttömiin. Nuorten kohdalla pitkäaikaistyöttömyys oli harvinaista vielä muutama vuosi sitten, mutta vuosina 2014–2016 se on kasvanut rajusti. Nuorten kohdalla pitkäaikaistyöttömiksi ovat päätyneet erityisesti ammattiryhmä luokittelemattomat eli henkilöt, joilla ei ole edellistä ammattia tai ammatillista koulutusta.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella oli 9 000 nuorta eli seitsemän prosenttia 16–29-vuotiaista vuoden 2015 lopussa. Näillä nuorilla tarkoitetaan vain peruskoulun käyneitä nuoria, jotka eivät ole tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelijoina ja heitä ei ole tilastoitu työllisiksi, eläkeläisiksi tai varusmiespalvelusta suorittaviksi. Ulkopuolisten nuorten osuus on korkeampi miehillä kuin naisilla. Tutkimus viittaa siihen, että juuri koulutuksen puute jakaa nuoria työmarkkinoilla selviäviin ja työmarkkinoilla ongelmia kokeviin, ja tämä polarisaatio on miehillä voimakkaampaa kuin naisilla (Karvonen ym. 2016). Ulkopuolisista nuorista puolet on vieraskielisiä, vanhemmissa ikäluokissa vieraskielisten osuus on korkea. Vieraskielisten tilastoituun ulkopuolisuuteen täytyy kuitenkin suhtautua varauksella, koska osalla voi olla ulkomainen tutkinto ja osa on saattanut muuttaa pois Suomesta.

Helsinkiläiset nuoret ovat koko maata useammin koulutuksen ja työn ulkopuolella, etenkin alle 20-vuotiaissa ulkopuolisuus on yleisempää. Viime vuosina työn ja koulutuksen ulkopuolisten osuus nuorista on pysynyt hyvin samassa tilanteessa, mutta alle 20-vuotiaiden ulkopuolisuudessa on ollut vähentymistä.

Nuorten työllistymisen esteenä on usein mielenterveyteen liittyvät ongelmat, unettomuus ja arjen rytmin puuttuminen. Nuorten useimmiten mainitsemat syyt koulutuksen keskeytymiselle ovat mielenterveysongelmat ja jaksaminen (Työn alla, Ohjaamo Helsinki 2017)

Nuoret usein toimeentulotuen saajina

31 prosenttia kaikista helsinkiläisistä toimeentulotuen piirissä olevista oli 15–29-vuotiaita. 23 200 nuorta eli 17 prosenttia 15–29-vuotiaista sai tukea vuoden 2016 aikana. 18–24-vuotiaista tukea saavien osuus oli jopa 20 prosenttia. Vuodesta 2010 lähtien 15–29-vuotiaiden toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut 30 prosenttia, nopeinta kasvu on ollut vanhemmissa ikäluokissa. Kolmannes 18–24-vuotiaista nuorista oli saanut toimeentulotukea yli yhdeksän kuukautta vuonna 2015. Nuorten toimeentulotuen tarve vaihtelee paljon Helsingin sisällä. Viidessä Helsingin peruspiirissä useampi kuin joka neljäs 15-29-vuotias nuori oli saanut toimeentulotukea vuoden 2016 aikana, kun taas matalammillaan tukea tarvitsi ainoastaan kolme prosenttia peruspiirin nuorista.

Lapsuudenkodista muutto hidastunut

18-vuotiaista helsinkiläisistä yli 80 prosenttia asuu vanhempiensa kanssa, mutta 22-vuotiaista enää vajaa 20 prosenttia. Viime vuosina nuoret ovat jääneet yhä pidemmäksi aikaan asumaan omaan lapsuudenkotiin ja itsenäisesti asumaan siirtyvien tai oman perheen perustavien osuus nuorista on hienoisesti vähentymässä. Yksinasumisen vähentyminen, lapsuudenkotiin jääminen ja kimppakämppäilyn kasvu kertovat jatkuvasti kasvavien asumiskustannusten vaikutuksesta nuoriin. Vastaava ilmiö näkyy muuallakin pääkaupunkiseudulla, mutta muualla maassa nuorten itsenäistyminen omaan kotiin muuttamisella on jatkanut vahvistumistaan.

Pojilla hyvinvoinnin haasteita

Suurin osa helsinkiläisistä peruskoululaisista pitää koulunkäynnistä ja luvattomien poissaolojen määrä peruskouluissa on laskenut. Joka kymmenes koululainen sai erityistä tukea, tehostetun oppilaiden osuus oli kuusi prosenttia vuonna 2016. Erityisen tuen oppilaiden osuus on Helsingissä koko maata suurempi. Tehostettu ja erityinen tuki painottuu poikiin ja vieraskielisiin, samoin peruskoulujen Wilmaan opettajien merkitsemät korjaavat tuntimerkinnät.

Pojat nousevat useilla mittareilla erottuvaksi ryhmäksi kouluikäisissä. 7–15-vuotiailla pojilla on tyttöjä enemmän koulupoissaoloja ja he saavat enemmän oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Pojat käyvät tyttöjä vähemmän taideharrastuksissa sekä kirjastoissa mutta harrastavat kuitenkin tyttöjä enemmän liikuntaa.

Vuonna 2015 kolme prosenttia alle 16-vuotiaista oli psykiatrisen avohoidon potilaina. Vuodesta 2014 vuoteen 2015 käynnit ovat lisääntyneet eniten 7–12- vuotiaiden ikäluokassa, jossa poikien käynnit ovat 80 prosenttia ja tyttöjen 20 prosenttia. Lisääntyneet osuudet eivät välttämättä tarkoita, että lasten hoidon tarve on lisääntynyt vaan hoitoa on enemmän tarjolla ja tietoisuus psykiatrisesta oireilusta on lisääntynyt. Poikien lisääntynyt määrä voi johtua myös siitä, että poikien oireilu näkyy enemmän ulospäin erilaisina käytöshäiriöinä ja oireet tunnistetaan helpommin, kun taas tytöt oireilevat enemmän sisäisesti. (Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto)

Nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt

Kouluterveyskyselyn ja nuorisobarometrin tulokset viittaavat siihen, että nuorten tupakointi ja päihteiden käyttö on vähentynyt. Vaikka nuorten tupakointi on vähentynyt, uutena haasteena on nuuskan käytön lisääntyminen. Raittiiden nuorten osuus on pienessä kasvussa ja humalahakuista juomista esiintyy yhä vähemmän. Helsingissä on kuitenkin joukko nuoria, joiden terveystapatottumukset erottuvat muusta ikäryhmästä. Ammattioppilaitosten opiskelijoilla, erityisesti tytöillä esiintyy lukiolaisiin verrattuna huomattavasti enemmän humalahakuista juomista ja tupakointia. (Högnabba 2015). Humalahakuisesti juovien 8. ja 9.-luokkalaisten nuorten vanhemmat ovat useammin matalasti koulutettuja sekä useammin työttöminä kuin vähemmän alkoholia käyttävien nuorten vanhemmat (Kouluterveyskysely).

Suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset poikkesivat päihteettömyydessä toisistaan erityisesti alkoholin käytön suhteen: suomalaistaustaisista 56 prosenttia oli raittiita, ulkomaalaistaustaisista peräti 72 prosenttia. Ulkomaalaistaustaiset nuoret jakautuivat suomalaistaustaisia selkeämmin täysin päihteettömiin ja runsaasti päihteitä käyttäviin, kun taas suomalaistaustaisten nuorten joukossa oli paljon myös sellaisia nuoria, jotka käyttivät päihteitä silloin tällöin. (Ranto ym. 2015).

Helsinkiläisnuoret suhtautuvat omaan tulevaisuuteensa myönteisesti

Helsinkiläisnuorista suurin osa suhtautuu omaan tulevaisuuteensa optimistisesti. Maailman tulevaisuus taas askarruttaa nuoria ja vain vajaa viidennes helsinkiläisnuorista suhtautuu siihen optimistisesti. Nuorten tärkeimmät tulevaisuuden haaveet ovat läheiset ystävät, henkinen tasapaino sekä mahdollisuus tehdä itseään kiinnostavaa työtä. Vähiten tärkeää nuorten mielestä on saavuttaa julkisuutta ja olla mukana politiikassa. (Nuorisobarometri 2016)

Toivotuimpia kehityskulkuja nuorten mielestä ovat ihmisten tasa-arvoinen kohtelu, ympäristön tilan paraneminen ja hyvinvointivaltion säilyminen. Lisäksi nuoret piti toivottavana myös itsestä poikkeavien ihmisten hyväksymisen ja ymmärtämisen lisääntymistä, sukupuolten välisen tasa-arvon lisääntymistä sekä sitä, että Suomi on turvallisempi paikka elää. Nuorten kokemustiedon mukaan tärkeintä ovat mahdollisuudet saada kavereita ja tehdä itselleen tärkeitä asioita. Kolme neljästä nuoresta pitää mahdollisuuksiaan vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin riittävinä. (Nuorisobarometri 2016)

Yli kolmannes helsinkiläisnuorista koki itsensä yksinäiseksi vuonna 2015 (Nuorisobarometri 2015). Toisaalta yhdeksällä nuorella kymmenestä on yksi tai useampi läheinen ystävä, jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisesti lähes kaikista omista asioista. (Kouluterveyskysely)

Yhdeksän nuorta kymmenestä kokee hallitsevansa arkeaan hyvin ja nuoret tietävät pääosin kenen puoleen kääntyä, jos on vaikeuksia. Nuoret kokevat, että heillä on hyviä mahdollisuuksia vahvistaa taitojaan itseään kiinnostavissa asioissa sekä suuntautua itseään kiinnostaville aloille. Joka kymmenellä nuorella on kuitenkin vaikeuksia selviytyä elämässään. Ongelmien taustalta löytyy mm. oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, mielenterveysongelmia ja erilaisia haastavia elämäntilanteita. Monella nuorella voi olla vaikeuksia löytää oma alansa tai heillä on motivaation puutetta. (Högnabba ym. 2015) Hyvinvointiongelmat kasautuvat erityisesti ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa jääville nuorille (Kohortti 1987-tutkimukset, THL). 

Lisätietoja nuorten hyvinvoinnista: www.nuortenhyvinvointikertomus.fi

Lisätietoja lasten hyvinvoinnista: www.hyvinvointitilastot.fi  sekä Lasten hyvinvointikertomus; Katsaus helsinkiläislasten hyvinvointiin 2017.

Lähteet:

Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, Helsinki-aineisto vuosilta 2013, 2014 ja 2015. Kaikkonen R, Murto J, Pentala O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Ahonen J, Vartiainen E & Koskinen S. Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010–2015.

Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille, 7-18-vuotiaille (2008). Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry.

Haapamäki, Elise ym. (2014). Vuonna 1987 syntyneiden helsinkiläisnuorten hyvinvointi. Tilastoja 2014:33, Helsingin kaupungin tietokeskus.

Helsinkiläisten liikuntakäyttäytyminen (2015). Helsingin kaupungin liikuntavirasto

Hyvä vapaa-aika kehittämis- ja tutkimushanke, http://vapari.munstadi.fi

Högnabba, Stina ym. (2015). Katsaus helsinkiläisnuorten hyvinvointiin 2015. Työpapereita 2015:3, Helsingin kaupungin tietokeskus.

Karvonen, Sakari & Salmi, Minna (2016). Lapsiköyhyys Suomessa 2010-luvulla. Työpaperi 30/2016, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Käypä hoito suositus, lihavuus (lapset) sekä karies (hallinta). http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu

Lehtinen, Sonja (2015). Selvitys helsinkiläisnuorten liikuntamahdollisuuksista ja liikunnan esteistä, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, http://boosti.munstadi.fi/files/2015/12/liikuntaselvitys.pdf

Lyly, Auri (2016).  Sosiaalinen raportointi asiakastiedon tuottajana. Tutkimuksia ja raportteja 2:2016. Helsingin kaupunki, Sosiaali- ja terveysvirasto.

Malander, Johanna (2016).  Helsinkiläisten lapsiperheiden koettu hyvinvointi. Työpaperi 2016:4, Helsingin kaupungin tietokeskus.

Nuorisobarometri 2015, Helsingin aineisto, Nuorisotutkimusverkosto  

Nuorisobarometri 2016, Helsingin aineisto, Nuorisotutkimusverkosto

Ranto, Sanna ym. (2015). Ulkomaalaistaustaisten nuorten hyvinvointi Helsingissä. Tilastoja 2015:40. Helsingin kaupungin tietokeskus.

Työn alla, Ohjaamo Helsinki (2017) Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2017:16

UKK-instituutti

Tilastoaineistolähteet:

Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, Helsinki-aineisto vuosilta 2013, 2014 ja 2015

Helsingin kaupunginkirjasto

Helsingin kulttuurikeskus

Helsingin liikuntavirasto

Helsingin nuorisoasiankeskus

Helsingin kaupungin opetusvirasto

Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

Helsingin kaupungin varhaiskasvatusvirasto

Kela, Kelasto-tietokanta

Kouluterveyskysely 2013, Helsingin aineisto

Nuorisobarometri 2015, Helsingin aineisto

Nuorisobarometri 2016, Helsingin aineiston alustavia tuloksia

Tilastokeskus, väestö-, asunto-, tulo- koulutus- ja työssäkäyntitilastot

 

Lisää uusi kommentti