Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Reija Jousjärvi.

Tiivistelmä

Kaikille kaupunkilaisille suunnattuja palveluja ovat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä vahvasti vapaa-aikaan kytköksissä olevat kulttuuri-, kirjasto-, liikunta- ja vapaan sivistystyön palvelut. Palveluita tuottavat kunnan lisäksi esimerkiksi yksityiset tahot ja järjestöt. Korkein itse tuotettujen palvelujen osuus on kirjastopalveluissa, matalin kulttuuripalveluissa. Kaupunki tukee avustuksilla toimijoiden tuottamaa toimintaa ja tapahtumia.

Eniten käytetyt sosiaali- ja terveyspalvelut ovat terveysasemien lääkärien ja hoitajien vastaanotot sekä suun terveydenhuolto. Helsingissä julkista terveydenhuoltoa käyttäneiden osuus on hiukan laskenut. Helsingissä käytetään muuta maata enemmän yksityisiä lääkäri- ja hammaslääkäripalveluita. Kokemus pääsystä palveluiden piiriin tarpeen mukaan on Helsingissä muuta maata alhaisempaa. Hoitoon pääsy on parantunut ja lakisääteiset odotusajat toteutuvat.

Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hallituksen esityksen mukaan 1.1.2019 maakunnan tuotettavaksi. Sosiaali- ja terveystoimiala kehittää palveluitaan aktiivisesti ottaen huomioon sote- ja maakuntauudistuksen. Käynnistymässä on perhekeskuksien sekä terveys- ja hyvinvointikeskuksien toiminta. Monipuolisten palvelukeskusten palvelujen toteuttamistapaa kehitetään edelleen. Uudistuksilla halutaan tuottaa paremmin asiakkaiden tarpeisiin vastaavia palveluja, jotka on keskitetty toiminnallisiin kokonaisuuksiin.

Kulttuuri- ja vapaa-ajan alueellinen palveluverkko on vahva erityisesti kirjastojen, nuorisotalojen ja liikuntapaikkojen osalta. Kaupungin taidelaitokset ja avustuksin tuettu ammattitaide ovat keskittyneet kantakaupunkiin. Kulttuurikeskuksen aluetalot vahvistavat keskustan ulkopuolista ammattimaista kulttuuritarjontaa. Liikuntaviraston lähiliikuntapaikat ovat helposti saavutettavia ja monikäyttöisiä. Liikuntapalveluita tuottavat kaupungin lisäksi kaupunkikonserniin kuuluvat yhteisöt sekä liikunta-alan yritykset ja liikuntaseurat. Helsinkiläiset ovat aktiivisia kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden käyttäjiä. Palvelujen käytössä on alueellisia ja sosioekonomisia eroja. Helsinkiläiset käyttävät kirjastoja aktiivisesti, vaikka fyysisten käyntien määrä on ollut laskussa. Kirjastojen tiloja käytetään entistä enemmän alueellisina kokoontumis- ja tapahtumapaikkoina.

Helsingin sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset ovat kehittyneet maltillisesti ja erot muihin suuriin kaupunkeihin ovat tasoittuneet. Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan kustannuksista ei ole olemassa kattavaa vertailutietoa.

Sosiaali- ja terveystoimialan palvelut

Sosiaali- ja terveystoimialan palvelut koostuvat perhe-, sosiaali- ja vammaispalveluista, terveys-, päihde- ja päivystyspalveluista sekä sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalveluista. Viimeksi mainittu kokonaisuus on suurin vakanssimäärältään ja kuluiltaan. Asiakasmäärät ovat suurimmat terveysasemilla ja hammashoidossa. Kaupunginhallituksen lisäämiä määrärahoja on kohdennettukin terveyspalveluissa terveysasemien kiireettömän hoidon saatavuuden parantamiseen. Sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalveluissa lisämäärärahoja on kohdennettu ikääntyneiden omaishoidon tuen lakisääteisten vapaiden järjestämiseen, ikääntyneiden kotona asumisen tukemiseen ja kotikuntoutukseen.

Julkisen perusterveydenhuollon palveluja käyttää vuoden aikana noin kaksi kolmesta helsinkiläisestä ja erikoissairaanhoitoa yksi kolmasosa helsinkiläisistä. Vuodesta 2010 vuoteen 2015 julkisia terveyspalveluja käyttäneiden osuus on laskenut 1,5 prosenttiyksikköä 72,8 %:iin. Sekä julkisia että yksityislääkäripalveluja käyttää noin puolet väestöstä. Helsingissä yksityislääkäripalveluja ja yksityisiä hammaslääkäripalveluja käyttää suurempi osuus väestöstä kuin maassa keskimäärin. Helsingissä useiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonta on laajempaa kuin maassa keskimäärin, esimerkkeinä päihdepalvelut, vanhusten avohoidon palvelut, vanhainkotipalvelut, vammaispalvelut ja omaishoidon tukipalvelut. Etäisyydet lähipalveluista terveysasemapalveluihin ovat pienemmät kuin maassa keskimäärin.

Helsinkiläisistä suurempi osuus kuin maassa keskimäärin ei koe saaneensa tarpeeseensa nähden riittävästi terveyskeskuslääkärin palveluja, sosiaalityön palveluja eikä tietoa oman kuntansa palveluista. Lakisääteiset määräajat toteutuvat pääsääntöisesti Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan palveluissa. Palveluiden saatavuutta parannetaan muun muassa lisäämällä sähköisiä palveluita.  Kiireettömälle lääkärinvastaanotolle pääsy on parantunut viimeisen kahden vuoden aikana ja saatavuutta parannetaan edelleen. Ikääntyneiden palveluissa seurataan ympärivuorokautiseen hoivaan sekä päivätoimintaryhmään pääsyn odotusaikoja. Ajat ovat lyhentyneet selvästi ja täyttävät lain vaatimukset lähes aina.

Strategiakaudella 2013−2016 alkanut terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyö tupakoinnin ja päihteiden käytön sekä ylipainoisten määrän vähentämiseksi jatkuu. Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelman toteuttamisessa huomioidaan ehkäisevän päihdetyön järjestämislain sisältöalueet: alkoholi-, huumausaine- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin vähentäminen. Savuton Helsinki -verkostossa jatketaan savuttomuus- ja nikotiinittomuustyön koordinointia. Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon toimenpiteiden toteuttamista edistetään verkostossa.

Sosiaali- ja terveystoimialan palvelujen tuottaminen on muutosvaiheessa. Perhekeskusten sekä terveys- ja hyvinvointikeskusten toiminta on käynnistymässä ja monipuolisten palvelukeskusten palvelujen toteuttamistapaa kehitetään edelleen. Terveys- ja hyvinvointikeskuksessa palvelut ovat toiminnallinen kokonaisuus, jonka muodostavat avosairaanhoito, fysioterapia, aikuissosiaalityö, psykiatria ja päihdepalvelut sekä suun terveydenhuolto. Monipuolinen palvelukeskus on palveluja kokoava matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jonka toiminnot tukevat kotona asumista mahdollisimman pitkään. Toimintamalleja kehitetään ja muutetaan vastaamaan sote-uudistuksen periaatteita.

Ikäihmisten kotihoitoa kehitetään ja kaikenikäisten omaishoitoa vahvistetaan pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan kuntien hankkeessa. Toiminnan painopisteet ovat kotona asumisen tukeminen ja erityisesti integroitu kuntoutumisen malli, yhteinen palvelutarpeen arviointi sekä iäkkäiden päivystyksellisten tilanteiden hyvät käytännöt. Jatkossa ikääntyneiden palvelut muodostavat toimivan kokonaisuuden, joka antaa mahdollisuuden iäkkäiden aktiiviseen osallisuuteen.

Sosiaali- ja terveystoimialan palvelut ja toimintatavat uudistuvat ydinprosessien mallintamisella, uudistetun toimintamallin pilotoinnilla ja vakiinnuttamisella. Toimintaa arvioidaan asiakaskokemuksen, saatavuuden, tuottavuuden, vaikuttavuuden ja henkilöstökokemuksen näkökulmasta.  Vaikuttavuutta seurataan terveys- ja hyvinvointi-indikaattorien avulla. Palvelujen saatavuuden parantamiseksi laajennetaan palvelujen aukioloaikoja vastaamaan paremmin kysyntää. Palvelujen tuotantotapoja kehitetään vahvistamalla asiakkaan roolia omahoidon, itsehoidon ja digitaalisten palvelujen avulla. Moniammatillisia ja integroituja palveluja, kotiin ja asiakkaan omaan toimintaympäristöön vietäviä palveluja sekä sähköisiä palveluja uudistetaan vastaamaan paremmin asiakastarpeita.

Sosiaali- ja terveystoimen kumppaneita ovat kansalaiset ja kansalaisten tuottamat palvelut sekä kansalaisjärjestöt. Yksityisistä toimijoista kumppaneita ovat palveluyritykset ja palvelusetelituottajat sekä muut sopimustuottajat. Kumppaneita ovat myös kunnat, kuntayhtymät ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri sekä Helsingin kaupungin tytäryhteisöt. Toimialalla on kumppanuussuhde myös valtion eri tahoihin, kuten Kansaneläkelaitokseen. Sote- ja maakuntauudistus tuo kaupungille uusia kumppaneita ja muuttaa nykyisten kumppanuuksien luonnetta.

Päivystystoimintojen siirtoa HUS:n toiminnaksi selvitetään vuoden 2017 aikana. Sosiaali- ja kriisipäivystystä ei olla siirtämässä erikoissairaanhoitoon. Neurologian palvelut integroidaan HUS:n neurologiaan alkuvuodesta 2018.

Maahanmuuton lisääntyminen näkyy myös sosiaali- ja terveysviraston toiminnassa. Maahanmuuttoyksikön kansainvälistä suojelua saavia uusien asiakkaiden määrä on kasvanut. Vuonna 2016 palvelujen piirissä oli yhteensä 3 168 henkilöä eli 635 henkilöä enemmän kuin vuonna 2015. Asiakkailla on pitkäaikaissairauksia, mielenterveysongelmia, traumatisoitumista sekä eriasteisia toimintakyvyn häiriöitä, mikä aiheuttaa runsasta sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta. Kotoutumisen haasteet tulevat näkymään tulevinakin vuosina ja asiakastarpeiden kasvu heijastumaan sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen kunnan tehtäväksi jää lakisääteinen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, jota tukevat kaikki sosiaali- ja terveystoimialapalvelut. Kunnan tehtävänä on uudistuksen jälkeen edistää asukkaiden hyvinvointia arkiympäristössä. Ennaltaehkäisevään työhön vahvasti kohdentuvat palvelut hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ovat mm. äitiys- ja lastenneuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, osa lastensuojelua ja nuorten palvelua, työllisyyspalvelut sekä monipuolisten palvelukeskusten ikäihmisille suunnattu toiminta.

Sosiaali- ja terveystoimialan palveluiden kustannukset

Suurten kaupunkien vertailussa Helsinki on parantanut asemaansa. Aiemmin selvästi maan korkeimmat kustannukset olivat vuonna 2015 kolmanneksi korkeimmat Oulun ja Kuopion jälkeen. Helsingin kustannukset ovat kehittyneet maltillisesti koko 2010-luvun. Erot suurten kaupunkien kustannusten välillä ovat tasoittuneet. Helsingissä kustannukset asukasta kohti ovat laskeneet tuottavuustavoitteen ansiosta.

Ikäryhmittäin tarkastelleen Helsingin kustannukset olivat matalimmat ikäryhmässä 15−49 vuotta, jota selittää mm. työikäisen väestön työterveyshuollon ja yksityisten lääkäripalvelujen käyttö. Kelan korvaama yksityisten terveydenhuollon kustannus oli Helsingissä Espoon jälkeen toiseksi korkein, 241 €/asukas.

Kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut

Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialalla on vahva alueellinen palveluverkko erityisesti kirjastojen, nuorisotalojen ja liikuntapaikkojen osalta. Kaupunki tuottaa itse vain tietyn osuuden kulttuurin ja vapaa-ajan palveluista Helsingissä. Kirjaston ja nuorisotoimen osalta itse tuotettujen palveluiden osuus on korkein. Kulttuurin osalta voidaan arvioida itsetuotettujen palveluiden olevan noin 20 % kaikesta tarjonnasta ja liikuntaolosuhteiden luomisessa kaupungin osuus on noin 75 %. Itse tuottamiensa palveluiden lisäksi kaupunki myös avustaa nuoriso-, liikunta- ja kulttuuritoimintaa. Huomattava osa Helsingin liikunta- ja kulttuuritoiminnasta toteutuu kokonaan julkisen rahoituksen ulkopuolella sekä omaehtoisesti että kaupallisesti. Yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat voivat suunnata palveluaan rajatummille kohderyhmille, kunnan roolina tuottaa kaikille suunnattuja palveluita sekä toisaalta mahdollistaa vapaa-ajan palveluita erityisryhmille, haastavammille kohderyhmille tai heikommassa asemassa oleville.

Helsingin taide- ja kulttuuripalveluita tarjoavat kaupungin omat toimijat, kaupunginorkesteri, -museo, taidemuseo HAM sekä kulttuuritalot. Palveluita tuottavat Helsingissä myös valtiolliset toimijat, kuten Kansallisooppera, -teatteri, -museo ja -galleria sekä yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat. Kaupungin taidelaitokset ja avustuksin tuettu ammattitaide ovat keskittyneet kantakaupunkiin. Keskittyneisyyden syynä ovat ammattitaiteen edellyttämät tilat, jotka sijaitsevat pääsääntöisesti kantakaupungissa, kuten esimerkiksi Kaapelitehdas, Suvilahti, Aleksanterin teatteri ja Musiikkitalo, joissa järjestetään monipuolista toimintaa. Keskustan ulkopuolista ammattimaista kulttuuritarjontaa vahvistavat aluetalot, joita on Kannelmäessä, Malmilla, Vartiokylässä ja Vuosaaressa. (Räisänen 2014.) Kaupunginosien välisen kulttuuritarjonnan eroja kaventavat erityyppiset matalan kynnyksen, omaehtoiset ja yhteisölliset kaupunginosatapahtumat sekä kirjastoverkko.

Kaupungin taidemuseo HAM ylläpitää yli 400 eri puolilla kaupunki sijaitsevaa julkista taideteosta. Suurin osa julkisista taideteoksia on rahoitettu prosenttiperiaatteella, jossa osa rakennushankkeen määrärahasta käytetään julkiseen taiteeseen. Viime vuosina prosenttiperiaatetta on laajennettu julkisten taideteosten lisäksi aluetapahtumien järjestämiseen.

Kaupungin liikuntapalvelut rakentaa ja aktivoi muita kaupungin tahoja ja yhteisöjä rakentamaan kaikille sopivia monikäyttöisiä ja helposti saavutettavia lähiliikuntapaikkoja. Kaupungin toimialojen yhteishankkeilla saadaan sekä koulujen että päiväkotien pihat lähiliikuntapaikoiksi päivällä lapsille ja oppilaille ja iltaisin kaikille asukkaille. Merkittävä osa liikuntapalveluista tuotetaan kaupunkikonserniin kuuluvien yhteisöjen (esim. Stadion-säätiö, Jääkenttäsäätiö, Urheiluhallit Oy ja Mäkelänrinteen Uintikeskus) toimesta.

Helsingin liikuntapaikoista noin neljännes on liikunta-alan yrityksien tai liikuntaseurojen liikuntapaikkoja. Ne reagoivat julkista sekä kolmatta sektoria herkemmin kansalaisten liikuntatoiveisiin ja muutoksiin ja kasvattavat näin osuuttaan liikuntamarkkinoilla. Aikuisväestön liikunnan suosion kasvu on ohjautunut liikunta-alan yrityksille ja sellaisille lajeille, joiden organisoinnissa on sekä vapaaehtoistoimintaan perustuvaa seuratoimintaa että yrittäjyyttä. Myös yhä enemmän lapsia ja nuoria siirtyy liikuntayritysten palveluiden käyttäjiksi. Toisaalta osa lapsista ja nuorista jää kokonaan organisoituneen liikuntaharrastuksen ulkopuolelle, yhtenä syynä ovat liikuntaharrastusten kustannukset.

Helsingin urheilu- ja kulttuuritarjonta palvelee myös koko pääkaupunkiseudun väestöä sekä matkailijoita. Pääsääntöisesti helsinkiläiset ovat aktiivisia kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden käyttäjiä ja kokonaan palveluja käyttämättömiä on vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Aktiiviset ja hyvinvoivat käyttävät ikäryhmästä riippumatta toimialan palveluja eniten. Sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien alueiden asukkaat ovat passiivisempia palvelujen käyttäjiä. Suurimmat esteet olla osallistumatta kulttuuritarjontaan Helsingissä liittyvät lippujen kalleuteen, tiedonsaannin vaikeuteen ja lippujen heikkoon saatavuuteen. 

Helsinkiläiset suosivat eniten matalan kynnyksen kulttuuria. Kirjastot, elokuvat, teatteri, kevyen musiikin konsertit ovat suosituimpia kulttuuripalveluita. (Mustonen 2016.) Keskimäärin 60 prosenttia helsinkiläisistä käy vähintään kerran vuodessa konsertissa, teatterissa, taidenäyttelyssä tai museossa.  Kulttuuritilaisuuksissa vähintään kerran vuodessa käyvien osuus on Helsingissä korkeampi kuin Espoossa tai Vantaalla. (Kapa 2016.)

Yksi keskeisimmistä kulttuuritilaisuuksissa käymiseen vaikuttavista tekijöistä Helsingissä on palvelujen helppo saavutettavuus. Aktiivisimmat kulttuuritilaisuuksissa kävijät asuvat kantakaupungin alueella, jossa kulttuuritarjonta on suurinta. Itä- ja Koillis-Helsinkiin päin mentäessä kävijöiden määrä vähenee huomattavasti. (Räisänen 2016b.) Pienimuotoinen kulttuuritoiminta tavoittaa kaupunkilaisia laajemmin. Asukaslähtöistä ja yhteisöllistä kaupunkikulttuuria, kuten Ravintolapäivä tai kaupunginosatapahtumat, edustavia tapahtumia järjestetään lähes jokaisessa kaupunginosassa. (Räisänen, Kuusi & Sariola 2016.)

Kirjastojen, nuorisotalojen sekä alueellisten kulttuuritoimijoiden järjestämät tapahtumat elävöittävät asuinalueita. Asukaslähtöinen ja yhteisöllistä kaupunkikulttuuria edustavan tapahtumallisuuden keskiössä ovat itsetekemiseen ja omaehtoisuuteen perustuvat pientapahtumat, kuten erilaiset kaupunginosajuhlat (Räisänen, Kuusi & Sariola 2016). Yhteisölliset tapahtumat ovat myös tärkeitä kaupunkilaisille. Kyselyn mukaan noin puolet vastanneista oli vieraillut kaupunginosatapahtumassa tai katukirpputorilla ja kyselyyn vastanneiden keskeisimpänä kulttuuritoiveena oli saada kaupunkiin lisää pienimuotoisia ja yhteisöllisiä lähitapahtumia. (Keskinen & Kotro 2014.)

Koko maahan verrattuna helsinkiläiset liikkuvat aktiivisemmin ja vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomia on vähemmän. Helsinkiläisten liikunnan harrastamisessa on eroja sosiaalisten ryhmien ja asuinalueiden välillä. 30 prosenttia helsinkiläisistä aikuisista harrastaa varsinaista kuntoliikuntaa tai urheilua useita tunteja viikossa. 42 prosenttia kävelee, pyöräilee tai tekee kevyitä koti- pihatöitä yms. useita tunteja viikossa. 16 prosenttia helsinkiläisistä aikuisista ei harrasta lainkaan liikuntaa vapaa-ajallaan. Miehet harrastavat useammin aktiivisesti liikuntaa kuin naiset, mutta naisilla kevytliikunta on yleisempää kuin miehillä. Aktiivisesti liikuntaa harrastavia on huomattavasti enemmän nuoremmissa ikäryhmissä. Lisäksi koulutustasolla on selkeä yhteys aktiiviseen liikunnan harrastamiseen. Liikunnan harrastamattomuus näkyy Helsingissä erityisesti itäisen suurpiirin alueella ja Pasilassa. Näillä alueilla yli viidennes 20 vuotta täyttäneistä ei harrasta vapaa-ajallaan liikuntaa. Vastaavasti Ullanlinnassa ja Vironniemellä harrastamattomien osuudet jäävät alle 10 prosenttiin. (Haapamäki & Alsuhail 2016.)

Helsinkiläiset maahanmuuttajat käyttävät julkisista palveluista eniten liikuntapalveluja. Noin 75 prosenttia maahanmuuttajista oli käyttänyt liikuntapalveluja viimeisen 12 kuukauden aikana. Helsinkiläisistä aikuisista maahanmuuttajista 18 prosenttia oli liikuntaseuran jäseniä. (Helsingin tietokeskus 2013.)

Opetusviraston noin 150 koulun noin 170 sisäliikuntatilan ilta-, viikonloppu- ja loma-aikojen käytön varaustoiminnan ja hallinnoinnin siirto 1.6.2017 liikuntapalvelulle on merkittävä muutos. Tämän uudistuksen tavoitteena on saada koulujen sisäliikuntatilat tehokkaaseen käyttöön ja tilojen käyttövuorojen jako mahdollisimman oikeudenmukaiseksi ja läpinäkyväksi. Onnistumisen kannalta tärkeitä näkökohtia ovat liikuntatilojen vastuukysymykset, työnjako sekä kustannukset.

Helsingin kaupunginkirjaston osuus helsinkiläisten yleisten kirjastojen palvelujen käytöstä on arviolta 85−90 prosenttia. 8−9 prosenttia lainoista tulee muista Helmet-kirjastoista. Osa helsinkiläisistä käyttää isojen tieteellisten kirjastojen kuten Kansalliskirjaston, Kaisa-kirjaston ja Eduskunnan kirjaston palveluita. Vuosittain fyysisiä käyntejä kaupunginkirjastossa on reilut 6 miljoonaa ja verkkokäyntejä 8,4 miljoonaa. Viime vuosien aikana fyysisten käyntien määrä on ollut laskussa, kun samaan aikaan verkkokäyntien määrä on kasvanut. Kaupunginkirjasto palvelee lähes kaikkia helsinkiläisiä, sillä vuonna 2013 vuoden aikana kirjastossa käyneiden osuus Helsingissä oli 84 prosenttia helsinkiläisistä.

Kirjastotilat ovat erityisen tärkeitä alueilla, joilla asunnot ovat pieniä sekä joilla on vähän muuta julkista tilaa ja kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluita. Kirjastoverkko palvelee yhä enemmän muita kuin kuin perinteisiä kirjastotarpeita. Kirjastoverkkoa halutaan käyttää kaupungin alueellisen läsnäolon paikkoina, kokoontumis- ja tapaamistiloina, tapahtumien ja tekemisen paikkoina. Uusi kirjastolaki velvoittaa tilojen tarjoamiseen kansalaisyhteiskunnalle. Helsingin kirjastojen asukaskohtainen neliömäärä on muuta maata olennaisesti pienempi, mikä hankaloittaa kirjastotilojen käyttämistä esim. asukastiloina. Ratkaisuksi on haettu yhteishankkeita muiden palvelujen kanssa.

Kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminnan keskittyminen yhdelle toimialalle edellyttää jaettua näkemystä kehittämissuunnista ja kumppanuuksien hallintaa. Vapaa-ajan palveluiden sisällöt, tarjonta ja vaihtoehdot muuttuvat ja reagointikyky muutoksiin on tärkeää. Toimiala tarvitsee verkostomaista työskentelytapaa, dialogisuutta ja notkeutta. Palvelujen kohdentamisessa tiedolla on tärkeä rooli. Big data ja muut sähköiset tietoaineistot, kuten lipunmyyntidata, tarjoavat toimialalle hyviä hyödyntämismahdollisuuksia palvelujen kehittämiseen ja paremman asiakasymmärryksen rakentamiseen.  Palvelujen käyttäjien tunteminen entistä paremmin on merkityksellistä. HAMin kävijätutkimuksen perusteella kävijät voidaan jakaa kolmeen pääkäyttäjäryhmään: taiteenrakastajat, ajan hermolla olevat sekä yhdessä tekevät/kokevat. Jaottelun sopivuutta myös muihin taidelaitosten kävijöihin selvitetään.

​Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan kustannukset

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla ei ole kirjastoalaa lukuun ottamatta yhdenmukaista kustannusten vertailutietoa. Helsingin muita kuntia korkeammat yksikkökustannukset ovat lähentyneet muiden suurimpien kaupunkien keskiarvoa liikunta-, nuoriso- ja kirjastotoimen osalta. Kulttuuritoiminnan osalta yksikkökustannukset ovat hieman muita suuria kaupunkeja korkeammat. Muuta maata hieman suurempien yksikkökustannuksien keskeisinä syinä on valtakunnallisten ja seudullisten vastuiden hoitaminen, muuta maata aktiivisempi substanssikehittäminen sekä laadukas, kattava palveluverkko.

Työväenopiston palvelut

Helsingin työväenopistot tarjoavat ensisijaisesti 16 vuotta täyttäneille kuntalaisille laajan ja monipuolisen opetustarjonnan, joka tukee ihmisen kokonaisvaltaista kehittymistä. Vapaan sivistystyön kurssit tukevat myös työelämässä tarvittavia taitoja sekä tuottavat elinikäisen oppimisen valmiuksia. Työväenopistojen toiminta ylläpitää yleissivistystä, tukee henkistä ja fyysistä hyvinvointia, ehkäisee syrjäytymistä, tukee tietoteknisten ja viestintätaitojen kehittymistä, tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa sosiaalisia taitoja ja itseilmaisua sekä tarjoaa mahdollisuuksia erilaisten ihmisten kohtaamiselle. Periaatteena on tarjota kaikille kuntalaisille mahdollisuus osallistua opetukseen varallisuudesta riippumatta ja siksi kurssimaksut pidetään kohtuullisina. Vaikeassa sosioekonomisessa tilanteessa olevilla opiskelijoilla on ollut mahdollisuus hakea maksuista alennuksia ja vapautuksia.

Opetus vaihtelee tavoitteeltaan, muodoltaan ja kestoltaan: kertaluentoja, intensiivikursseja tai koko opetuskauden kestäviä kursseja. Opiskelijoiden tarpeiden mukaan voidaan järjestää eri tavoin aikataulutettuja tai eteneviä kursseja. Kurssit voivat muodostaa opintokokonaisuuksia, jotka mahdollistavat opiskelijan pitkäjännitteisen kehittymisen. Yleisluennot ja maksuttomat tilaisuudet mahdollistavat matalan kynnyksen tutustua ja osallistua opiston toimintaan. Työväenopistot järjestävät myös avoimen yliopiston ja aikuisten taiteen perusopetuksen opetusta. Työväenopistot järjestävät vapaatavoitteista suomi toisena kielenä ja ruotsi toisena kielenä opetusta lähinnä työelämän ulkopuolella oleville aikuisille, muun muassa ikäihmisille.

Työväenopistojen asiakaskunnassa ei ole ollut merkittäviä muutoksia viime vuosina. Yleisluentojen osallistujamäärä kasvaa koko ajan. Kursseille on jonossa tuhansia ihmisiä vuosittain, kun kurssipaikat eivät riitä. Asiakasmäärän ennustetaan pysyvän samalla tasolla myös lähivuosina. Päiväopetuksen kiinnostavuus kasvaa senioreiden ja ulkomaalaistaustaisten määrän kasvaessa.

Työväenopiston toimintaa järjestetään eri puolilla Helsinkiä hyvien liikenneyhteyksien varrella. Vapaan sivistystyön toimintaa on suhteellisesti enemmän alueilla, joissa syrjäytyminen korostuu. Itäisen ja koillisen suurpiirin asukkaiden tietämystä vapaan sivistystyön tarjonnasta tulisi parantaa. Haasteena ovat syrjäytymisvaarassa olevat ryhmät, joiden osallisuuteen ja itsensä kehittämiseen tulee kohdentaa alueellisia erityistoimia. Erilaisin menetelmin kartoitetaan syrjäytymisvaarassa olevien koulutustarpeet ja järjestetään tarpeiden mukaista toimintaa. Integraatiota yhteiskuntaan edistetään eri taustaisten asukkaiden vuorovaikutusta lisäämällä ja hyödyntämällä alueiden yhteistoimintaverkostoja ja luonnollisia yhteisöllisiä tilanteita esimerkiksi vanhempien ja lasten kesken päiväkodeissa ja kouluissa. Oppimisen liittyminen ihmisten arkeen voimaannuttaa kuntalaisia. Digitaalisten valmiuksia edistetään erityiskohtelun alueilla muita alueita painotetummin, jotta digisyrjäytymistä voidaan ehkäistä.

Asiakaspalaute

Sosiaali- ja terveysvirasto kerää asiakkailtaan palautetta eri tavoin. Palautteita on saatu runsaasti internetin kautta sekä pikapalautteina. Asiakaspalautteiden ja asiakaskyselyn perusteella eniten kehitettävää on asiakaspalvelun laadussa, onnistuneessa vuorovaikutuksessa, palveluun pääsyssä, tiedon saannissa ja osallistumismahdollisuuksissa omaan hoitoon. Eniten palautteita saivat terveyspalvelut, kuten suun terveydenhoito, terveysasemat ja päivystyspalvelut sekä sähköinen asiointi. Tiedon saannin varmistamiseksi on lisätty erilaisia neuvontarakenteita kuten Seniori-info, Ohjaamo ja sosiaalineuvonta toimipisteissä. Palautteiden käsitteleminen on osa tiedolla johtamista, mutta palautteiden hallinnassa on edelleen liikaa vaihtelua. Palaute on lähes kokonaan suomenkielisen valtaväestön antamaa palautetta, joka kohdistuu erityisesti terveyspalveluihin. Erityisryhmien ääni ei kuulu nykyisten kanavien kautta riittävästi. Vanhusneuvosto ja vammaisneuvosto ovat jäämässä vuoden 2019 alusta alkaen kunnan tehtäviin.

Potilas- ja sosiaaliasiamiesten asiatapahtumien määrä on ollut pitkään samalla tasolla. Keskeisimmät aiheet olivat tyytymättömyys hoitoon/hoitotulokseen tai päätökseen, potilasvahinko- ja/tai lääkevahinkoepäily, tyytymättömyys kohteluun tai palveluprosessiin sekä sosiaalipalvelujen neuvonnan tarve. Sosiaaliasiamiehille tulleissa yhteydenotoissa nousee esille yhä useammin asiakkaiden tyytymättömyys kohteluun.

Sosiaalisen raportoinnin mukaan keskeisimmät haasteet ovat kalliiden asumiskustannusten vaikutus asiakasryhmien elämään, palvelujen yhteensovittaminen sekä laaja-alaisen palvelutarpeen arvioinnin hankaluus. Kaivataan lisää matalan kynnyksen apua sekä eriytyisiä tarpeita omaavien henkilöiden parempaa palvelua ja tukea. Omaishoitajien uupuminen ja palvelujärjestelmän kyvyttömyys vastata tuen tarpeisiin nousivat myös esille.

Kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan palvelujen asiakasarviot ovat kauttaaltaan erittäin positiivisia. Vuoden 2016 Kaupunkipalvelututkimuksen mukaan kaikki kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut saivat hyviä arvioita helsinkiläisiltä ja arviot olivat jopa hieman parantuneet vuoden 2012 kyselystä. (Kapa 2016.) Yleisesti ottaen helsinkiläiset ovat varsin tyytyväisiä kaupungin kulttuuripalveluihin. (Kapa 2016.) Asukkaat ovat tyytyväisiä Helsingin liikuntapalveluihin ja tyytyväisyys kaikkiin palveluihin on kasvanut viime vuosina. Parhaan arvosanan saavat kuntoradat ja ulkoilureitit.

Maahanmuuttajabarometrin (2013) mukaan maahanmuuttajat olivat kaikkein tyytyväisimpiä kirjasto- ja liikuntapalveluihin, joiden saama arvosana oli 3,6 (KIR) ja 3,5 (LIV) asteikolla 1-4. Kirjaston tuoreen oman palvelutarveselvityksen mukaan turvapaikanhakijat, samoin kuin maahanmuuttajat ylipäätään, hakevat kirjastosta avointa julkista tilaa, verkkoyhteyksiä, kohtaamisia (esim.kielikahvilat) ja omakielistä aineistoa. Erityisesti kohtaamisten tarve ja halu esitellä omaa kulttuuria painottui selvityksen vastauksissa.

Avustukset ja tuet

Sosiaali- ja terveyslautakunta myöntää vuosittain avustuksia yhdistyksille, järjestöille ja säätiöille. Avustusten piiriin hyväksyttävän toiminnan tulee tukea sosiaali- ja terveystoimialan tavoitteiden toteuttamista. Avustusten hakijat ryhmitellään toiminnan kohteen mukaan. Kaikki avustusten saajat ovat tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan järjestöjä. Avustuksiin käytetään sosiaali- ja terveystoimialan talousarvion mukainen summa sekä vuosittain päätettävä määrä perintönä tulevien kuolinpesien varoja. Pääosalle avustusten hakijoista myönnetään avustusta. Avustukset vuodelle 2018 myönnetään vuoden 2017 loppuun mennessä. Avustustoiminnan jatkuminen sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen tulee arvioitavaksi.

Kaupunki avustaa noin 20 miljoonalla eurolla ammattiteattereita ja -orkestereita, festivaaleja sekä pienempiä kulttuuritapahtumia ja kaupunginosajuhlia. Tapahtumien ja festivaalien määrän ja merkityksen kasvu näkyy avustuksissa, tuettujen tapahtumien määrä ja tapahtumien saama tuki ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa merkittävästi. (Räisänen, Kuusi & Sariola 2016.) Uusien taiteenlajien, kulttuurimuotojen, toimintamallien määrän, toimijamäärien sekä taitelijoiden määrän kasvu näkyy avustuksissa. Ammattimaista taidetoimintaa tukevien avustusten piiriin hyväksytään useita uusia toimijoita vuosittain. Arvion mukaan Helsingissä asuu ja työskentelee tällä hetkellä noin 9 000 taiteilijaa. Liikuntalajien määrä kasvaa jatkuvasti ja edellyttää olosuhteiden luomista yhä laajemmalle joukolle lajitoimintaa. Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimijakentän kasvu asettaa merkittäviä paineita avustustoiminnalle sekä muulle toiminnan tuelle. Kaupungin lisäksi valtio ja yksityiset säätiöt tukevat taidetta ja kulttuuria Helsingissä.

Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialalla on tehty avustusuudistuksia. Uudistukset on valmisteltu yhteistyössä toimijoiden kanssa. Kulttuurin avustusehtojen uudistuksen tavoitteena on turvata kulttuuri- ja taidetyön jatkuvuus tukemalla paremmin uusia toimijoita ja uusia taidemuotoja, laadukasta ja ammattimaista tekemistä sekä mahdollistamalla toiminnan pitkäjänteinen suunnittelu myös pienille ja keskisuurille kulttuuritoimijoille. Uusi avustusjärjestelmä on aiempaa voimakkaammin yhteydessä kaupungin painotuksiin osallisuudesta ja saavutettavuudesta. Liikuntaseurojen uusissa avustusperusteet painotetaan erityisesti lasten ja nuorten liikuntatoimintaa. Nuorisopalveluissa avustukset on määritelty toiminnaksi, joka lähtee järjestöjen asettamista lähtökohdista. Nuorisopalvelu jakaa myös palkkausavustuksia, joiden osuus avustusmäärärahoista oli 33 prosenttia.

Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialaa rahoittavat erilaiset yksityiset säätiöt ja rahastot. Säätiöiden ja rahastojen rahoitus on ollut lyhytaikaisempaa ja julkinen tuki pysyvämpää. Viime vuosina säätiöihin ja rahastoihin on kohdistunut painetta myöntää pysyväisluonteista rahoitusta. Säätiöiden rahoituksessa ovat korostuneet entistä voimakkaammin strategisuus ja profiloituminen (Heinämaa 2016.).

Kunnille maksettavan omana palvelutuotantona toteutetun taiteen ja kulttuurin ammattimaisen palvelutoiminnan (mm. teatterit, orkesterit, museot) henkilötyövuosiperusteiseen valtionrahoitukseen on odotettavissa muutoksia. Muutoksessa tavoitteena on varmistaa taide- ja kulttuuripalveluiden alueellinen kattavuus sekä mahdollistaa uusien kulttuurimuotojen ja tekijöiden tuki. Muutoksen vaikutuksia Helsingin taidelaitoksiin on vaikea ennakoida. Arvion mukaan tulevassa mallissa painottuu uudella tavalla toiminnan vaikuttavuuden arviointi, rahoituksen kannustavuus sekä toiminnan kehittäminen. Tämä asettaa tarpeita helsinkiläisten taidelaitosten toiminnan vaikuttavuuden osoittamiselle.

Lähteet

Borg, Pekka & Högnabba, Stina (2013) Maahanmuuttajabarometri 2013. Julkaisussa: Kaiken maailman helsinkiläisiä. Helsingin kaupunki.

Finnish Consulting Group (2016) KAPA Kaupunki- ja kuntapalvelututkimus 2016.

Haapamäki, Elise & Alsuhail, Faris (2016) Helsinkiläisten aikuisten koettu terveys ja elintavat. Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen tuloksia Helsingissä. Helsingin tietokeskus.

Heinämaa, Riitta (2016) Helsingin kulttuurin avustusjärjestelmän kehittämiseen liittyvä selvitystyö. Helsingin kulttuurikeskus.

Keskinen, Vesa, Kotro, Helena (2014) Kohti yhteisöllistä kaupunkikulttuuria. Mielipiteitä Helsingistä kulttuurikaupunkina. Helsingin tietokeskus.

Mustonen, Pekka & Lindblom, Taru (2016) Kulttuuriosallistuminen ja kulttuurimuodoista pitäminen Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskus, Kvartti.

Räisänen, Petteri (2014) Taide keskittyy keskustaan. Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan avustusten alueellinen jakautuminen vuonna 2013. Helsingin kulttuurikeskus.

Räisänen, Petteri (2016a) Helsingin peruskoulujen osallistuminen kaupungin taidelaitosten ja kaupunginkirjaston taidekasvatushankkeisin vuonna 2015. Helsingin kulttuurikeskus.

Räisänen, Petteri (2016b) Kulttuuritilaisuuksissa käymisessä suuria eroja asuinalueiden välillä. Helsingin tietokeskus, Kvartti.

Räisänen, Petteri, Kuusi, Sara & Sariola, Reetta (2016) Latinalaisamerikkalaisista elokuvista blockpartyihin – moninaisten festivaalien Helsinki. Teoksessa Satu Silvanto (toim.): Festivaalien Suomi. Helsinki: Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö (CUPORE).

Räisänen, Petteri & Sariola, Reetta (2016) Taiteen perusopetukseen osallistuminen Helsingissä. Helsingin tietokeskus, Kvartti.

Taloustutkimus Oy (2015) Helsinkiläisten liikuntakäyttäytyminen. 

Lisää uusi kommentti