Kuva: Jonna Pennanen.

Kaupungin velvoitteet ja käytännöt

Osallisuuden ja vuorovaikutuksen kenttä on monipuolinen ja muuttuva. Kuntalain 22 §:n näkökulmasta aihe voidaan jakaa kunnan asukkaiden sekä palveluiden käyttäjien osallisuuteen ja vuorovaikutukseen. Kuntalaki määrää kuntaa myös järjestämään erityiset vaikuttamistoimielimet vanhusten, vammaisten ja nuorten näkökohtien kuulemiseen. Erityislainsäädännössä on lisäksi velvoitteita osallisuuden toteuttamiseen mm. asianosaisia kuulemalla.

Asukaslähtöisyyttä tavoittelevissa palveluissa käytetään erilaisia osallistavia menetelmiä ja rakenteita, joilla helpotetaan asiakkaiden äänen kuulumista tai heidän mukaan tuloaan palvelujen kehittämiseen. Palveluissa käytetään asiakasraateja ja asiakasneuvostoja, kokemusasiantuntijoita, haastatteluja ja erilaisia työpajoja, joissa asiakkaat ovat mukana. Sosiaalisen median keinoin tavoitetaan asiakkaita ja kuntalaisia aikaisempaa paremmin. Kaupungin tietoaineistojen luovuttaminen avoimesti käytettäväksi ja mm. kaupungin päätösten löytyminen verkosta tukevat aktiivisuuden lisääntymistä. Vaikka osallistumisen ja vaikuttamisen keinovalikoima on laaja, ongelmana on yhtenäisyyden vähäisyys. Eri hallintokunnille on muodostunut omia käytäntöjä avata osallistumiskanavia. Kaikkia kuntalainen ei tunnista kaupungin palveluun vaikuttamisen väyliksi.

Yksittäinen kaupunkilainen voi antaa palautetta Helsingille tähän luodun järjestelmän kautta yhtä kanavaa myöten. Palautejärjestelmä on vilkkaassa käytössä ja monipuolinen sekä toimiva. Aloitteiden jättämiseen on käytössä oikeusministeriön perustama kuntalaisaloite.fi -palvelu. Aloite on mahdollista toimittaa myös suoraan kaupungin kirjaamoon. Kyselyitä toteutetaan mm. kaupungin omilla Kerro Kantasi ja Kerro Kartalla -palveluissa.

Asukkaiden kanssa alueellisesti tapahtuva vuorovaikutus on vähäisempää kuin yksittäiseen palveluun tai toimipaikkaan liittyvä käyttäjien osallistuminen. Neljä kertaa vuodessa eri puolilla Helsinkiä järjestetyt ylipormestarin asukasillat ovat olleet suosittuja. Alueellisen osallistumisen kehittämiseen valmistellaan toimintamallia kaupunginvaltuuston 16.11.2016 tekemien linjausten mukaisesti. Hallintosäännön mukaan pormestarilla ja apulaispormestareilla on keskeinen rooli osallisuuden toteuttamisessa.

Alueiden ja niille keskeisten asiasisältöjen määritteleminen Helsingissä on haastavaa. Kaupungin toimialat järjestävät palvelut perustelluista syistä eri aluejaoilla. Luontevan osallistumisen ja vuorovaikutuksen alueellisen tason löytymiseksi tulisi hyödyntää asukkaiden kokemustietoa eri palveluiden muodostamasta kokonaisuudesta.

Kansalaisvaikuttamisen aktivoituminen on synnyttänyt uusia aatteellisia ryhmiä ja myös epäpoliittista aktivismia, joka ei pyri saamaan jalansijaa edustuksellisen demokratian sisällä. Kansalaisten valmiudet ja resurssit hakea tietoa, reagoida päätöksentekoon ja tuottaa itse vaihtoehtoisia toimintamalleja julkisen vallan tarjoamien rinnalle ovat kasvaneet. Kaupungin rooliin kuuluu yhdenvertaisuudesta ja kaikkien äänen kuulumisesta huolehtiminen. Kaupunkilaisten toiminnan tukea on kohdennettu asukaslähtöiseen ja yhteisölliseen kehittämiseen osallisuus- ja vuorovaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Julkisten palvelutilojen avaamista asukkaiden ja yhteisöjen käyttöön edistetään.

Kaupunkiympäristön toimialan käytännöt

Kaupunkiympäristön toimialan vuorovaikutuksen taustalla on säädöspohja. Sekä maankäyttö- ja rakennuslain että maankäyttö- ja rakennusasetusten mukaan kaavoitusta on valmisteltava vuorovaikutuksessa. Helsingin kaupunkiympäristön toimialalla on käytössä laaja kirjo erilaisia vuorovaikutteisia menetelmiä. Keinovalikoimaan kuuluvat esimerkiksi: asukastilaisuudet, suunnittelutyöpajat, kaupunkilaisraadit, kaavakävelyt suunnittelualueella, Instagram-kävelyt, nuorille räätälöidyt työpajat, kaupunkisuunnittelumessut sekä muut tapahtumat. Käytössä on myös laaja kirjo erilaisia digitaalisen osallistumisen kanavia, kuten karttakyselyt, kerro kantasi-palvelu, keskustelut sosiaalisessa mediassa sekä kaupungin palautejärjestelmä. Kaupunkisuunnittelussa on toteutettu kaavoitukseen ja liikennesuunnitteluun kytkeytynyttä vuorovaikutusta, katusuunnitelmien sekä aluesuunnitelmien vuorovaikutusta. Vuorovaikutteisia käytäntöjä on vähitellen laajennettu koskemaan myös esimerkiksi tontinvuokrakysymyksiä, joidenkin keskeisten kiinteistökauppojen valmistelua sekä sisäilmaongelmien ratkaisemista.

Viime vuosina ovat yleistyneet myös erilaiset vaihtoehtosuunnitelmat. Lisäksi perinteisten suunnittelukilpailujen formaattia on kehitetty avoimempaan ja osallistavampaan suuntaan. Suunnittelukilpailuja avataan vuoropuhelulle ja jo ennen kilpailua kaupunkilaisilta voidaan kerätä toiveita ja ideoita tai valmistella kilpailuohjelmaa.

Yksi tärkeä vuorovaikutuksen näyttämö on infopiste Laituri Narinkkatorin laidalla Kampissa. Siellä voi tutustua suunnitteluhankkeisiin ja vaihtuviin näyttelyihin sekä kertoa mielipiteensä Helsingin tulevaisuudesta. Laiturin toiminnassa erityisesti tapahtumien merkitys on kasvanut vuosi vuodelta. Myös kävijämäärät ovat olleet kasvussa. Alkuvuosina kävijöitä oli noin 30 000 vuodessa, nykyisin kävijöitä on noin 50 000 vuodessa. Laituri on koko toimialan infopiste. Tällä pyritään aikaisempaa parempaan ja kattavampaan palveluun.

Kaupunkiympäristön toimialalla vuorovaikutusta tullaan harjoittamaan nykyistä koordinoidummin ja yhtenäisemmin. Sen sijaan, että hoidetaan yksittäisten pienten hankkeiden vuorovaikutusta, voidaan toteuttaa vaikkapa laajempaa alueellista vuorovaikutusta ja kytkeä prosesseihin mukaan aiempaa laajempi asiantuntijajoukko. Jatkossa asioita voidaan myös koordinoida paremmin kaupunkitasolla. Osallisuusasiat keskitetään toimialalla hallinto- ja tukipalveluihin kuuluvaan viestintään. Kaupunkiympäristön toimialalla vuorovaikutusosaaminen keskitetään viestintäpalveluihin ja jatkossa osaaminen on koko toimialan käytössä.

Kasvatuksen koulutuksen toimialan käytännöt

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla on kouluissa yhteisesti sovittu käytänteet, rakenteet ja menetelmät yhteisöllisen toiminnan osallisuuden edistämiseen. Osallisuuden ja vaikuttamisen toimintatapoja suunnitellaan yhdessä oppilaiden kanssa ja niitä arvioidaan säännöllisesti. Oppilaat ja opiskelijat osallistuvat oman opiskelunsa ja oppimisympäristön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.

Huoltajia, henkilöstöä ja oppilaita osallistetaan eri suunnitelmien laatimiseen varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa sekä oppilas- ja opiskelijahuollossa. Työväenopisto kerää asiakkailtaan palautetta kursseistaan sekä ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi. Peruskouluissa, lukioissa ja Stadin ammattiopistossa on oppilas- tai opiskelijakunta, joka osallistuu koulun toiminnan kehittämiseen. Kouluissa ja oppilaitoksissa toimii useita oppilaiden osallisuusryhmiä, esimerkiksi ympäristöryhmä, tukioppilaat ja vertaissovitteluoppilaat.

Ruuti-vaikuttamisjärjestelmän osana järjestetään vuosittain oppilaskuntapäivät, joissa käsitellään ajankohtaisia kouluosallisuuteen liittyviä asioita sekä jaetaan ideoita ja hyväksi koettuja käytänteitä. Joka toinen vuosi on järjestetty ylipormestarin oppilaskuntapäivät, jossa käsitellään oppilaiden ja opiskelijoiden tekemiä kannanottoja. Oppilaskuntapäivillä käsiteltävät kannanotot valitaan oppilaiden ehdotusten pohjalta ja sähköiseen äänestämiseen osallistui 9 000 perusopetuksen oppilasta vuonna 2016. Vuosien 2015−16 aikana opetusvirastolle on tullut Ruudin kautta noin 40 aloitetta Ylipormestarin oppilaskuntapäiviltä, Päättäjämiitistä sekä aloitekanavan kautta. Näihin kaikkiin on vastattu ja moniin tehty edistämistoimenpiteitä.

Ruuti-järjestelmän osa on osallistava budjetointi, johon kaikki perusopetuksen koulut osallistuvat. Kouluille ja oppilaitoksille on myönnetty Ruutirahaa noin 500 000 euroa vuodessa. Koulukohtainen summa on koulun koosta riippuen 700–5 000 euroa. Ruutirahan tavoitteena on lisätä osallisuuden kokemuksia. Rahan käyttö suunnitellaan kouluyhteisössä ja kaikki oppilaat osallistuvat sen avulla tuotettuun toimintaan. Ruutirahaa on voitu käyttää joko yhteisöllisen toimintakulttuurin tai fyysisen oppimisympäristön kehittämiseen.

Työväenopistossa on käytössä osallistavan suunnittelun järjestelmä, joka toimii vuonna 2017 Maunula-talon toimintamallin yhteydessä. Seuraavina vuosina osallistavaa suunnittelua laajennetaan koko opiston toimintaan.

Helsingissä peruskouluilla ja lukioilla on johtokunnat, joissa on mukana oppilaiden ja opiskelijoiden, huoltajien sekä koulun henkilöstön edustus. Stadin ammattiopistossa ja Stadin aikuisopistossa toimivat ammattiosaamisen toimikunta ja ammatilliset neuvottelukunnat. Johtokunnat päättävät vuosittain rehtorin esittelystä koulun määrärahojen käytöstä. Lukioissa ja peruskouluissa sekä osissa varhaiskasvatuksen toimipisteitä toimivat vanhempainyhdistykset. Kodin ja koulun yhteistyötä kehitetään monin eri tavoin. Palveluista on kerätty kotien palautetta palvelukykykyselyillä. Opetusvirasto järjestää myös asukastilaisuuksia.

Keväällä 2017 aloitti toimintansa EduLab. EduLab on kasvatuksen ja koulutuksen toimialan asiakaslähtöisen palvelujen kehittämisen oppimisympäristö ja innovaatioalusta, jossa on järjestetty noin 20 erilaista asiakaslähtöisen kehittämisen työpajaa ja koulutusta.

Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan käytännöt

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan palveluissa on tehty päättyvällä valtuustokaudella useita osallisuuden uusia kokeiluja. Näistä merkittävimmät ovat asukkaiden osallistuminen Maunula-talon suunnitteluun ja päätöksentekoon, vuonna 2017 kaikkiin Helsingin yläkouluihin laajeneva nuorisotyön osallistava budjetointi, kaupunginmuseon toteuttama asukkaiden kanssa kuratoitu näyttely, Helsingin osallistavan alueellisen kulttuurityön mallin käynnistäminen sekä osana keskustakirjaston suunnittelua toteutettu osallistuva budjetointi. Toimialalla on myös merkittävä rooli asukkaiden ja yhteisöjen kokoontumistilojen tarjoajana, mitä on edistetty käynnistämällä Varaamo-tilanvarauspalvelu. Erilaisten tilanvarausjärjestelmien sovittaminen yhteen on yhä kesken.

Nuorisoasiainkeskus on kehittänyt nuorten osallistuvan budjetoinnin vaikuttamisjärjestelmään kuuluvaa Ruutibudjettia. Ruutibudjettia toteutettiin 43 yläkoulussa vuonna 2016. Tavoitteena on ollut laajentaa osallistuva budjetointi vuonna 2017 kaikkiin helsinkiläisiin yläkouluihin, jolla varmistetaan nuorten tasavertainen asema oman alueensa osallisuudessa. Kokeiluja osallistuvasta budjetoinnista on tehty myös mm. kaupunginkirjastossa ja rakennusvirastossa. Kaupunginvaltuuston linjauksen mukaisesti selvitetään alueellisen osallistuvan budjetoinnin käynnistämistä toimialarajat ylittäen.

Sosiaali- ja terveystoimialan käytännöt

Sosiaali- ja terveystoimessa asiakkaat pääsevät mukaan palvelujen kehittämiseen asiakasraatien, asiakasneuvostojen, kokemusasiantuntijuuden, haastattelujen ja erilaisia työpajojen kautta. Asiakkaiden osallisuutta sosiaalisen raportoinnin tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä on vahvistettu ja varmistetaan, että tiedon hyöty toteutuu johtamisessa ja päätöksenteossa. Oma rooli on myös vanhusneuvostolla ja vammaisneuvostolla sekä Nuorten Ruuti-järjestelmällä.

Kehityksen yleisiä trendejä

Viimeaikaisissa osallisuutta käsittelevissä tieteellisissä ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa ovat aihepiireinä korostuneet äänestysaktiivisuuden hiipuminen ja äänestämisen eriarvoistuminen, deliberatiivisen demokratian kokeilut, kaupunkiaktivismin nousu sekä kommunikaatio viranhaltijoiden ja kansalaisten välillä (Idström 2016). Helsingissä toimialojen viestintää on kehitetty suunnitelmallisesti reagoimaan yhä taitavammin kaupunkilaisten yhteydenottoihin, ja palveluiden käyttäjien mielipiteiden kartoituksesta on tullut osa toimialojen normaalia työtä. Kaupunkiaktivistien ideat ja niiden toteuttaminen nähdään positiivisena kontribuutiona kaupungin toimintaan, ja siihen myös kannustetaan.

Demokratia ja osallistuminen kuntavaaleissa

Kuntavaalien 2017 äänestysaktiivisuus nousi koko maassa 0,5 prosenttia, mutta eniten se nousi Helsingin vaalipiirissä, jossa äänestysprosentti nousi 4,2 prosenttiyksikköä edellisistä kuntavaaleista. Helsingin sisällä eri kaupunginosien välillä on kuitenkin selviä eroja sekä puoluekannatuksessa että äänestysaktiivisuudessa. Suurimpana demokratiaan liittyvänä huolenaiheena pidetään nykyään äänestämättömien määrän kasvua, mutta myös äänestämisen eriarvoistumista. Alueiden eriytyminen väestön sosioekonomisen taustan mukaan heijastuu äänestysaktiivisuuden eroihin samalla kun sosioekonomiset indikaattorit osoittavat yhä voimakkaampaa huono-osaisuuden alueellista keskittymistä. Aktiiviset kansalaiset ovat usein kaupungin keskustassa tai pientaloalueilla asuvia keski-ikäisiä, hyvin koulutettuja kansalaisia, jotka ovat syntyneet Suomessa. Nuorten, taloudellisesti heikosti toimeentulevilla asuinalueilla asuvien, vähemmän koulutettujen sekä maahanmuuttajien näkemykset sen sijaan jäävät monesti puuttumaan päätöksenteon taustalta. Poliittisen osallistumisen eriytyminen on pitkälti rinnakkainen kehityskulku yleisen eriarvoistumisen kanssa (Wass & Borg 2016).

Kaupunkiaktivismi

Kaupunkiaktivismi tarkoittaa kansalaisten itse organisoimaa omaehtoista yhteistoimintaa, joka tapahtuu yleensä järjestötoiminnan ulkopuolella, on luonteeltaan rakentavaa ja suuntautuu ensisijaisesti käytännölliseen tekemiseen, ei niinkään vaikuttamiseen poliittisen mielipiteenmuodostuksen ja päätöksenteon kautta. Usein mainittuja esimerkkejä tällaisesta sosiaalisen median synnyttämästä uudesta kaupunkikulttuurista Helsingissä ovat esimerkiksi Ravintolapäivä ja Siivouspäivä. Kaupunkiaktivismiin erikoistuneiden tutkijoiden (Mäenpää & Faehnle 2017) mukaan Helsingin hallinnon on syytä ymmärtää tämän ”neljännen sektorin” uudistamaa, digitalisaation voimistamaa kaupunkiyhteisöä ja sen voimavaroja kaupungin strategisten tavoitteiden, kuten ekologisen kestävyyden, yhteisöllisyyden, osallisuuden ja alueiden elinvoimaisuuden saavuttamiseksi. Kaupunkiaktivismien mahdollistaminen tarkoittaa esteiden purkamista aktivismien tieltä ja edellytysten luomista aktivismien synnylle, leviämiselle ja jatkuvuudelle. Tätä varten tarvitaan erityistä panostusta sallivuuden ilmapiirin ja kokeiluvalmiuden kehittämiseen. Toisaalta neljännen sektorin toiminta on luonteeltaan satunnaista eikä yleensä muodosta vakiintunutta kumppania kaupunkiorganisaatiolle, joka puolestaan ei myöskään voi jakaa vastuuta päätöksistä kansalaistoimijoille tai tehdä juridisesti sitovia sopimuksia sellaiseksi kelpaavan osapuolen puuttuessa.

Kaupunkilaisaktivismin yhteiskunnallisten hyötyvaikutusten optimoimista viranomaisyhteistyön kautta on pohdittu myös Cities of Service -verkostossa, joka on vapaaehtoistyön ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen sitoutuneiden 250 amerikkalaiskaupungin yhteistyöelin. Cities of Service -kaupungeissa vapaaehtoisuudelle on asetettu kaupungin strategiasta lähteviä tavoitteita. Kaupungit ovat määritelleet mihin haasteisiin ratkaisuja haetaan vapaaehtoistyön lisäämisellä. Näitä haasteita ovat esimerkiksi asuinalueiden parantaminen, koulutus ja nuoret, terveys, turvallisuus, veteraanit sekä kestävä kehitys. Kokemusten mukaan vapaaehtoisohjelmat toimivat harvoin, jos niillä ei ole ongelmanratkaisun päämäärää. Osallisuudelle ja vapaaehtoisuudelle asetetaan kaupungeissa mitattavia tavoitteita, kuten kerätyn roskan määrä julkisesta tilasta, perustettujen yhteisöpuistojen määrä tai vähävaraisille perheille jaetun ruuan määrä. Osallisuuden ja vapaaehtoisuuden edistäminen edellyttävät sitoutumista kaupungin ylimmältä johdolta. Vapaaehtoisuudesta vastaavilla henkilöillä on hyvä olla toimiva keskusteluyhteys kaupungin johtoon.  Yhdysvalloissa monissa kaupungeissa on yleishyödyllisiä toimijoita, jotka eivät itse toteuta vapaaehtoistyötä, vaan hoitavat järjestöjen ja yksittäisten ihmisten kohtaamisen ja tietokannat.

Lähteet:

Idström, Anna 2016: Katsaus demokratiaa ja osallisuutta käsittelevan keskustelun nykytilaan. Tutkimuskatsauksia 13/2016. Helsingin kaupungin tietokeskus.

Mäenpää, Pasi & Maija Faehnle 2017: Kaupunkiaktivismi: ratkaisuja itseorganisoituvan kaupunkiyhteisön hallintaan. Kvartti 2/2017. Helsingin kaupungin tietokeskus.

Wass, Hanna & Sami Borg 2016: Yhdenvertaisuus äänestyskopissa: äänestysaktiivisuus vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Kimmo Grönlund ja Hanna Wass (toim.): Poliittisen osallistumisen eriytyminen – Eduskuntavaalitutkimus 2015.  Selvityksiä ja ohjeita 28/2016. Oikeusministeriö.

Lisää uusi kommentti